Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen (sote-uudistus) päämääränä on terveyserojen kaventaminen ja palveluiden kustannusten hallinta.

Palveluja räätälöitäessä ja lukuisia yksityiskohtia ratkaistaessa asiantuntijalta A, virkamieheltä B ja päättäjältä C unohtuvat joskus uudistuksen tärkeät päämäärät. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, toimintakyvyn ylläpitäminen ja ongelmien ennaltaehkäiseminen on välttämätöntä, jotta palvelujen tarvitsijoiden määrää voidaan vähentää ja saavuttaa kustannussäästöjä. Palvelujärjestelmänkin tulee huolehtia omalta osaltaan myös asukkaista ja kansalaisista eikä pelkästään asiakkaista ja potilaista.

Uudistuksen keskeiset tavoitteet ovat:

  1. Turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa
  2. Vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja ja
  3. Toteuttaa kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne. Mahdollisimman laaja sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, joka tarkoittaa mm. sitä, että ihmisten palvelutarpeet huomioidaan kokonaisuutena.

Kunnilla on jatkossakin aktiivinen rooli asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnissa tarvitaan siis hyvinvointi- ja terveysosaamista, esimerkiksi hyvinvointikoordinaattoria, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät sote-itsehallintoalueelle. Asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä edistetään parhaiten kuntien ja sote-alueiden välisellä yhteistyöllä.

Kolme pointtia palveluista

Pyysimme eduskuntapuolueiden puoluesihteereiltä ennen vaaleja ehdotuksia siitä, miten sosioekonomisia hyvinvointi- ja terveyseroja pitäisi seuraavalla vaalikaudella kaventaa. Lähes kaikkien puolueiden ehdotuksissa nousi esiin sote-uudistuksen mahdollisuudet eriarvoisuuden kaventamisessa.
Puolueiden ehdotukset hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi

Puolueiden ehdotuksissa ei kuitenkaan täsmennetty, miten sote-uudistuksen ajatellaan kaventavan eriarvoisuutta. Seuraavassa kolme pointtia palvelujärjestelmän mahdollisuuksista ottaa eriarvoisuus nykyistä paremmin huomioon.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen integroiminen on tärkeää paljon palveluja tarvitsevien kannalta, sillä he hyötyvät siitä eniten. Palvelukentän pirstoutuminen vaikeuttaa etenkin moniongelmaisten asiakkaiden palvelujen saantia ja heikentää heidän palvelujaan. Yksityisten palveluntuottajien lisääntyessä vaarana on ennaltaehkäisevän työn heikentyminen, koska palvelutuotannossa keskitytään ennen kaikkea korjaaviin palveluihin.

Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus on tärkeää erityisesti eriarvoisuuden kannalta ja se tulee turvata tavalla tai toisella (lähipalvelut, liikkuvat palvelut, kuljetukset, digitaaliset palvelut, joita kaikilla on mahdollisuus ja kyky käyttää) uudistuksen toteutustavasta riippumatta. Nykyistä suuremmilla sote-alueilla voimavarat riittävät paremmin erilaisiin ratkaisuihin.

Yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää taitoja ja voimavaroja, joita kaikilla ei ole. Yhteiskunnallisia ongelmia ei kuitenkaan ratkaista synnyttämällä uusia palveluita. Lääkäri ja sosiaalityöntekijä eivät korvaa puuttuvia läheisiä ja tukiverkostoja. Siksi sote-palveluiden on toimittava aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä osallisuutta edistävien muiden yhteiskunnan toimijoiden, kuten järjestöjen, kunnan toimialojen, yritysten ja kansalaistoimijoiden, kanssa.

Sote- itsehallintoalueiden koolla on merkitystä eriarvoisuuden kannalta

Asukkaille on tärkeää, että he identifioituvat omalle alueelle. Toisin sanoen he tuntevat olevansa mikkeliläisiä ja eteläsavolaisia, mutta suurempi alue on jo vaikea hahmottaa. Kun alue koetaan omaksi, varmistaa se asukkaiden halun ja tarpeen vaikuttaa alueen palvelujen järjestämiseen kokonaisuutena.  Tällöin alueelliset erityispiirteet ja eri väestöryhmien erilaiset tarpeet on mahdollista ottaa huomioon.

Eriarvoisuuden kehityksen seuranta on mielekkäämpää kuntaa suuremmalla väestöpohjalla alueellisesti. Pienissä kunnissa väkimäärä ei riitä sosiaaliryhmien väliseen tarkasteluun ja yksittäiset satunnaiset tapahtumat heiluttelevat tilastoja vaikeuttaen tulkintaa.

Kunnissa tehdään kuitenkin paljon päätöksiä ja toimia, jotka vaikuttavat kuntalaisten eriarvoisuuteen. Kunnat tarvitsevat tukea eriarvoisuuden kaventamisessa ja samat keinot ja menetelmät eivät välttämättä toimi erilaisissa kunnissa. Siksi itsehallintoalueen tuki kunnille tulee turvata. Itsehallintoalueiden ja kuntien väliseen yhteistyöhön tarvitaan pysyvä rakenne ja toimiva ohjausmalli.

Eriarvoisuuden kaventaminen on monitahoinen ongelma, joka edellyttää laajaa yhteistyötä. Siksi kaikkien alueellisten tehtävien ja toimijoiden integrointi sote-tehtävien kanssa on myös tärkeää eriarvoisuuden vähentämiseksi. Mikäli nykyisten aluetoimijoiden tehtävien integrointi ei ole mahdollista itsehallintoalueelle, jää useita hallinnollisia tasoja, joka vaikeuttaa yhteistyötä. Vaarana on myös se, että sote-ongelmia ja ratkaisuja tarkastellaan tällöin irrallaan muiden hallinnonalojen toimista.

Suuret alueet palvelevat etupäässä erikoissairaanhoidon tarpeita, mutta toisaalta liian monta pientä aluetta voi aiheuttaa eriarvoisuutta alueiden välille eikä riittävää muutosta ja kantokykyä saavuteta.

Vähennetään siis palvelujen tarvitsijoiden määrää ja pyritään mahdollisimman inhimillisiin ja kustannustehokkaisiin palveluihin yhteistyöllä. Tämä onnistuu kaikkien hyvinvointia ja terveyttä edistämällä, ongelmia ennaltaehkäisemällä ja eriarvoisuutta vähentämällä.

Lue lisää:

Palvelujärjestelmän eriarvoisuudesta Hyvinvointi- ja terveyserot -sivustossa

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *