Terveyskeskuslääkäri Oma Keskiverto lähtee aamulla töihin ja miettii, keitä potilaita hän tapaa tänään. Vastaanotolle voi tulla äiti vauvan kanssa, keski-ikäinen yrittäjä, rollaattorilla kulkeva muistisairas vanhus tai työtön 25-vuotias mies, jolla on elämä solmussa. Usein Keskiverto toimii paitsi lääkärinä, myös ohjaa potilaita sosiaalipuolen palveluihin.

Tänään käynnille on tulossa muutama uusi asiakas, joita Keskiverto ei ole tavannut aiemmin. Jos potilas tarvitsee hoitoa pitkään, Keskiverto toivoo, ettei lääkäri vaihdu matkalla. Hän haluaa hoitaa potilaitaan mahdollisimman hyvin, ja tämä onnistuu sitä paremmin, mitä pidemmältä ajalta potilas on tuttu.

Yleensä Oma Keskiverto ottaa päivittäin vastaan 8-9 potilasta, joilla ei ole kiireellistä hoitoa vaativia vaivoja.  Lisäksi hän käy tapaamassa vuodeosastolla olevia potilaita ja pitää huolen heidän hoidostaan. Välissä Keskiverto soittaa pari puhelua.

Muut terveydenhuollon ammattilaiset kysyvät Keskiverrolta joka päivä apua ja neuvoja. Lisäksi Keskiverto hoitaa kahden potilaan lausunnot.  Kaiken tämän ohessa hän kirjoittaa tai uusii päivittäin keskimäärin 30 reseptiä. Hän tarkistaa potilaidensa laboratoriotuloksia ja röntgenkuvia ja ryhtyy tarvittaessa jatkotoimiin. Potilastyön välissä hän kirjoittaa muutaman työyhteisön asioita koskevan meilin.

Nelikymppinen lääketieteen lisensiaatti

Oma Keskiverto on nelikymppinen nainen, ja hän on työskennellyt lääkärinä vajaat 20 vuotta. Keskiverrolla on kolme nuorta kollegaa, joista yksi opiskelee työn ohessa yleislääketieteen erikoislääkäriksi. Kaksi muuta suuntautuvat muille erikoisaloille, mutta suorittavat terveyskeskuksessa pakollisen yhdeksän kuukauden yleislääketieteen osuuden. Oma Keskiverto ohjaa ja kouluttaa heitä kaikkia oman työnsä ohessa.

Noin puolet Keskiverron työpaikan viroissa olevista lääkäreistä on uransa alun koulutusvaiheessa olevia, kuten muillakin terveysasemilla. Syynä on se, ettei niissä juuri ole erillisiä koulutusvirkoja.  Joka neljännellä terveyskeskuslääkärillä on alle kolmen vuoden työkokemus.

Ihmisen, perheen ja koko yhteisön lääkäri

Jos Keskivertoa pyydettäisiin kuvaamaan työtään, hän sanoisi, että terveyskeskuslääkäri on ihmisen, perheen ja koko yhteisön lääkäri. Hän on useimmiten potilaan ensimmäinen lääkärikontakti riippumatta tämän iästä, sukupuolesta ja terveysongelmasta. Työssä vaaditaan monipuolista kliinistä osaamista, potilas- ja väestökeskeisestä työotetta ja kykyä toimia mitä erilaisimpien potilaiden kanssa.

Lisäksi vaaditaan hyviä hermoja, sillä oman työajan hallinta on vaikeaa. Keskiverto kantaa viime kädessä juridisen vastuun myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten tekemästä työstä terveyskeskuksessa.

Terveyskeskusten avustava henkilökunta on vuosien saatossa vaivihkaa vähentynyt. Se takia Keskiverto toimii välillä konekirjoittajana ja etsiskelee itse toimenpiteissä tarvittavia instrumentteja. Kaikki tämä aika on pois potilaiden hoitamisesta.

Työpariksi sosiaalialan ammattilainen

Illalla, kun Oma Keskiverto pääsee kotiin, hän miettii usein vielä työasioita. Hän toivoo, että hänellä olisi riittävästi aikaa perehtyä potilaiden kokonaistilanteeseen ja että potilastietojärjestelmät toimisivat sujuvasti niin, että hänellä on käytössään reaaliaikaisesti kaikki olennainen potilaan hoitoon liittyvää tieto.

Häntä huolettaa terveyskeskuksen työssä kertyvien tietojen kirjaaminen. Työpaikalla pitäisi olla ammattilaisia, jotka huolehtivat siitä, että toimintaa kuvaavat tilastotiedot olisivat kunnolla kirjattuja ja siten luotettavia. Silloin niitä voisi hyödyntää kunnolla terveyskeskuksen johtamisessa.

Keskiverto unelmoi siitä, että hänen rinnallaan työskentelisi sosiaalialan ammattilainen, josta olisi suuri apu etenkin niiden potilaiden kanssa, jotka tarvitsevat paljon erilaisia palveluja. Näin Keskiverto ehtisi paremmin tehdä esimerkiksi kokonaislääkityksen arviointeja ja lopettaa potilailla olevia turhia lääkityksiä sen sijaan, että uusii liukuhihnalta tuntemattomien potilaiden reseptejä.

Nuorille, koulutusvaiheessa oleville lääkäreille Keskiverto toivoo erikseen koulutusvirkoja. Lisäksi terveysasemilla pitäisi olla lääkäreiden koulutukseen perehtyneitä kouluttajalääkäreitä. Näin koulutus olisi suunnitelmallisempaa ja laadukkaampaa.

Monipuolista ja palkitsevaa työtä

Oma Keskiverto yrittää vielä ennen nukkumaanmenoa raivata kalenteristaan aikaa omalle kouluttautumiselleen. Lääketiede kehittyy huimaa vauhtia, ja peruskoulutuksen aikaiset tiedot vaativat jatkuvaa päivittämistä.

Hän toivoo, että ainakin osa hallitsemattoman työkuorman vuoksi yksityiselle sektorille siirtyneistä, kokeneista kollegoista palaisi takaisin.  Työ terveyskeskuksessa on ammatillisesti hyvin monipuolista ja palkitsevaa.

Keskiverto on toiveikas, sillä uuden hallitusohjelman linjaukset peruspalveluiden kehittämisestä antavat mahdollisuuden parantaa tilannetta.  Perusterveydenhuollon hoitotakuun lyheneminen kolmesta kuukaudesta yhteen viikkoon on hyvä alku.

Terveyskeskuslääkärin työ lukuina. Infograafin tiedot löytyvät alta tekstinä.

Terveyskeskuslääkärin työ lukuina:

  • Suomessa on 575 terveysasemaa ja niissä noin 3700 virassa toimivaa terveyskeskuslääkäriä.
  • Lääkärit ovat keskimäärin 43-vuotiaita, ja kaksi kolmasosaa heistä on naisia.
  • 27,5 %:lla terveyskeskuslääkäreistä on lääketieteen lisensiaatin tutkinnon lisäksi yleislääketieteen erikoislääkärioikeudet.
  • Yleislääketieteen erikoislääkäreistä noin 20 % toimii myös kouluttajalääkärin tehtävissä.
  • Terveyskeskuksissa oli vuonna 2018 yhteensä 11,7 miljoonaa potilaan hoitoon liittyvää asiointia, joihin lääkäri osallistui.
  • Asioinneista 55 % oli perinteisiä vastaanottoja, 14 % puhelinvastaanottoja, 2 % etävastaanottoja, 7 % konsultaatioita, 12 % lausuntoja ja muita asiakirjamerkintöjä ja 10 % määrittelemättömiä asiointeja.
  • Terveyskeskusten vuodeosastoilla oli vuonna 2018 hoidettavana noin 130 000 potilasta ja hoitopäiviä oli 2,8 miljoonaa.
  • Lääkemääräyksiä terveyskeskuslääkärit tekivät 21,9 miljoonaa.

Kommentit

Mauri Lehtimäki

05.08.2019 16:29

Haluan aloittaa lääkäreiden työterveyden ennaltaehkäisevistä toimista.

Lääkärin työhyvinvointi riippuu siitä miten mielekkääksi hän kokee työnsä, ja miten paljon hänellä on yhteisöllistä tukea. Hyvä työympäristö on terveydenkannalta tärkeätä.

Jotta lääkäri voi kokea onnistuvansa, hänen on saatava tehdä sitä työtä, johon hänet on koulutettu. Tärkeinon vuorovaikutus potilaan kanssa. Se merkitsee 100% huomion suuntaamista potilaaseen, ottaessaan anamneesia, kuunnellen todella mitä potilas sanoo, kaikkilla aisteillaan, mukaan lukien interoseptiiviset aistit, tutkien manuaalisesti perusteeellisesti eri elimet, myös lihakset ja lihastoimintaketjut. Se vie aikaa, mutta se ei onnistu kiireessä ja stressaantuneena. Eikä taatusti, jos joutuu jakamaan huomion viereiseen huoneeseen. tai viereeseen peltikoppaan joka sisältää hallinnoinnin tarvitsemaa sähkövempainta ja huonosti toimivia ohjelmia. Silloin huomio on 100 % koneen hoitamiseen.

Lääkärin kliininen silmä koostuu käsitteellisesta eli mm dMPFC ohjaamasta tietoisuuden tilasta erillisestä aistimuksellisesta ruumiillisesta tai kehtotietoisesta tietoisuuden tilasta. Se toimii mm vMPFC, AAC, Insula, Peilisolujen kautta. Alan Fogel kuva tällaista vuorovaikutusta potilaan ja lääkärin vMPFC keskusteluna keskenään, sanattomalla tasolla resonoiden. Mm Groddek kuvaa tätä tilaan ei tietämisen tilana, tieto = käsitteellinen tietoisuus laitetaan sivuun ja siirrytään tähän toiseen tietoisuuden tilaan, ei se tieto mihinkään häviä, sen voi ajallaan ottaa taas käyttöön. Tähän tilaan pääsy edellyttää hitaiden hermojen, C-säikeet, aktivoitumista, eli se ei onnistu kiireen ja stressin aikana. Siihen siirtyminen vaatii useita minuutteja, mutta sieltä pois pääsee hyvin nopeasti, esimerkiksi heti kun suuntaa huomion tietokoneen näytölle ja näppäimistölle, vaikka siinäkin haptiset elementit ovat tärkeitä.

Tämän tietoisuuden tilan kautta saamme valtaosan potilaasta saatavissa olevasta materiaalista, käsitteellisesti saamme vain 10-15%. Eli vaikkemme sitä tietoisesti tietäisi, aistimme, ettemme voi täysin toimia niinkuin haluaisimme, jos olemme stressaantuneina. Meidän ruumiillinen tietoisuutemme kuitenkin muistuttaa olemassaolostaan ja aiheutta epämukavuutta, kun se ohitetaan. Elimistö ei ole turvassa, kun sen turvajärjestelmää ei kunnoiteta. Onko työantajalla käyttää ohjelmointitoimistossa vain 10-15% henkilöstönsä kapasiteetista. Tuskin, mutta terveydenhuollossa on. Eikä tätä ole ymmärretty ja ollaan tietotekniikan luomassa virtuaalisessa illuusiossa, että tietotekniikka ratkaisee kaiken.

Ns toiminnallisissa oireissa tämä informaatioreitti on erittäin tärkeä, jotta voimme selvittää eri autonomisen hermoston osien tilan, lihasten dynaamisen statuksen ja liiketoimintaketjujen sujuvuuden. Itseasiassa toiminnalliset häiriöt näkyvät juuri näissä. Tiedostamattomat toimintamallit, jotka ovat tulleet suojaamaan meitä joltakin sietämättömältä tilanteelta ovat lukinneet lihastoimintamallit, eivätkä ne enää ole joustavia. Jos teet jonkun aisan joka kerta tismalleen samalla tavalla, esimerkiksi jonkun toimenpiteen, on se toimintamalli.

Toiminnallisissa häiriöissa löytyy paljon autonomisen hermoston löydöksiä, ja lihasjännityksiä eri lihasryhmissä erilaisissa kombinaatioissa. Yhdessä lihaksessakin voi olla sekä velttoja tai lamaantuneita, että jännittyneitä kohtia. Syvät lihakset voivat olla palpoimattomissa, koska syvällä tuntuu vain luu. Mutta luun pinnalla onkin kovaa lihaskudosta, joka dynaamisella tutkimuksella voi rentoutua ja tulla rentoutumisen aistittavaksi sekä statuksen tekijälle että tutkittavalle. Dynaaminen tutkimus on hidasta lihaksen kohtaamista sillä voimalla, jolla se on jännittynyt. Kosketus on pitkäkestoista oskilloivaa, se vaikuttaa mm oksitosiinin tuotannon lisäänntymistä ja vMPFC kautta mantelitumakkeen aktiivisuuden tasampainnottamiseen. Koko lihastoimintaketjun läpikäyminen ja sitten viereisten ja vastavaikuttajien läpikäyminen antaa paljon informaatiota. Siinä tapahtuu myös vuorovaikutusta potilaan kanssa monella tasolla. Ruumiillinen ja sanallinen resonanssi.

Mikäli lääkärillä ei ole tähän mahdollisuutta, syntyy turhautumista, jota tekee myös ryhmään normaalisti kuuluvan henkilöstön puuttuminen ja joutuminen konekirjoittajaksi ja siivoojaksi. Mielestäni vuorovaikutus potilaan ja tietokoneen kanssa vaativat oman erillisen aikansa kumpikin, jotta kummassakin voisi olla täyden huomion suuntaamisen avulla. Muuten molemmat työt kärsivät. Biologiamme ei tue nykyistä toimintamallia.

Stressi, kiire ja päivystykset verottavan yöuniamme, jollei etuntimääräiseti, niin unen laadun suhteen ja silloin glymfaattinen järjestelmä ei poista aivoista ”väsymysmyrkkyä”, eli kuonaineita. Se tapahtuu vain syvän unen aikana. Jollei systeemi toimi, seuraa unideprivaatiosta tuttuja oireita hallusinaatiota ja harhat mukaan lukien. Lääkäri pystyy toimimaan vain näennäisesti toimintakykyisessa tilassa.

Tämän ehkäisemiseksi on tärkeätä laittaa lääkäreiden työterveysasia prioriteetiksi. Muuten ei pysty auttamaan muita hvyinvointiin, koska auttaja pystyy auttamaan vain siihen asti kuin hän on tullut autetuksi.

Tässä on paljon haastetta kaikille lääkäreille. Kyse ei ole yleensä yksilötason onglemasta, vaan talon tapa, joka ohjaa tähän. Valitettavasti ainakin aiemmin tämän asian esille tuominen on rangaistu lisätöillä. joten suut on saatu suppuun, eikä avointa keskustelua syntynyt. Rangaistus voi olla henkistä väkivaltaa, mutta olen saanut uhkauksia myös fyysisestä väkivallasta, kun en ole tehnyt kuin muut ovat vaatineet. Onneksi raamini ovat riittäneet ennaltaehkäisemään fyysinen väkivalta, mutta glymfaattinen systeemini ei. Jos olen oikein ymmärtänyt johtamiskulttuurissa on vieläkin parannettavaa.

Tärkeätä työhyvinvoinnissa on toimiva ja kannustava työyhteisö, jossa edim johtaja itse tulee avuksi käytännön työhön korvaamaan puuttuvia. Lääkärikin on ihminen ja ihminen on sosiaalinen eläin, joka ei jaksa yksin. Ja tietotyötä tekeville on ehdotettu 10 minuutin tauko kerran tunnissa, miksei lääkärille, jonka työ on vielä vaativampaa. Lääkärit joutuvat kamppailemaan mm tietotyöläisten virheiden kanssa pystymättä kohtaamaan potilaita niin kuin he ovat kouluttautuneet.

Lääkärin työn pitäisi olla lääkärin työtä. Siis sitä palkitsevaa peustyötä, eikä siihen hivutettuja samaniakaisesti tehtäviä lisiä kuten konekirjoittajan ja siivoojan töitä. Onnistuu se ranteen repositio kipsaus ortopedilta yksinkinkin, jos on kaksi kattä, toinenkäsi pitää reponoidut luut paikallaan ranteen dorsaalisen ja radiaalisen ligamentin tukemana ja toinen laittaa etukäteen muotoillun lastan paikalleen. Se vaatii hiukan kokemusta ja ammattitaitoa. Työhyvinvointia lisäisi myös ymmärrys lääkärin kuntoutuksen tarpeellisuudesta. Esimerkiski tekonivelleikkaus on vasta puolet koko tekoneivelleikkauksen hoitoketjusta, toinen puoli on kuntoutusta, johon tarvitaan resursseja vastaavasti. Lääkärin työterveydessä on edullisempaa ja tehokaimpaa ennaltaehkäistä ongelmia. Siksi olen tuonut esille näitä kantapaan kautta opittuja asioita. Lancetissa oli vastikään kirjoitus miten lasten ja nuorten mielenterveyshoidossa ennaltaehkäisy on samaa kuin odotetaan ihmisten saavan infarkti ja sitten hoidetaan sitä. Miten lääkäreiden työterveyden profylaktiset toimenpiteen on suunniteltu ja toteutettu. Ehkä siinä on varaa parantaa, koska lääkärit välttävät tiettyjä paikkoja.

Vielä yksi kommentti tutkimuksista joissa lähteenä on strukturaliset kyselyt. Niidne ongelma on, että oletetaan kaikkien tietävän itsessä olevat tilat ja tunteet ja ajatukset. Meissä on hyvin paljon automaattista täysin meiltä piilossa olevia automaattisia toimintoja ja ajatusmalleja, joihin meillä ei ole mitään yhteyttä käsitteellisen tietoisuutemme kautta. Kyselytutkimukset perustuvat nimenomaan käsitteellisellä tasolla tietoiseen materiaaliin. Jos sillä saadaan kuten yhteisöllisyystutkimuksissa tuloksia, jotka eivät ole mairittelevai, mikä onkaan sen takana oleva teitoisuutemme ulkopuolella oleva kärsimys, joka vaikuttaa meidän elimistössämme, ”toiminnallisina” oiireina, joihin liitty elimistössä selkeitä löydöksiä. Ei välttämättä ihan helposti, pitää tietää mitä etsiä. Oikeastaan se opetettii perusopinnoissa anatomian ja fysiologian tunneilla. Lisäksi vanha kirurgi Pekka Karhi opetti mitä vuorovaikutus potilaan kanssa on ja miten käytetään lääkärin kliinistä silmää parhaimmmillaan. Se tuntui kandista, uskomattomalta, täysin käsittämättömältä taituruudelta, mieltei ajatuksenluvulta, mutta Riita Hari kuvaa peilisolujärjestelmää ajatuksenlukujärjestelmäksi, ei ihan sanan tarkkuudella, mutta tunntiloja ja sävyjä, automaattisia reaktioita etc. Ne välittyvät kun käyttää lääkärin kliinistä silmää. Menihän siinä pitkään oppia ja omaksua tämä lähestymistapa.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *