Toimintarajoitteensa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret kokevat muita lapsia ja nuoria enemmän erilaista syrjintää, häirintää sekä seksuaalista ja muuta väkivaltaa. Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseksi on ensisijaisen tärkeää, että heidän kanssaan työskentelevät aikuiset tunnistavat nämä väkivallan eri muodot ja puuttuvat niihin.

Toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla, kuten muillakin lapsilla ja nuorilla, on oikeus saada turvataitokasvatusta. Turvataitokasvatus ei poista väkivaltaa, mutta saattaa auttaa lapsia ja nuoria ymmärtämään oikeutensa ja pyytämään apua.

Seksuaalisen häirinnän tai erilaisten väkivallan muotojen tunnistaminen ja sanoittaminen voi olla vaikeaa lapsille ja nuorille, ja erityisen hankalaa se voi olla toimintarajoitteisille lapsille ja nuorille. Lisäksi syyllisyyden ja häpeän tunteet voivat estää väkivallasta kertomisen.

Vaikka toimintarajoitteiset lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita joutumaan väkivallan kohteiksi, he jäävät herkästi muille lapsille ja nuorille annettavan turvataitokasvatuksen, neuvonnan ja tuen ulkopuolelle.

Nykyinen turvataitokasvatus ei sovellu kaikille lapsille ja nuorille

Lapsi tai nuori saattaa toimintarajoitteestaan johtuvasta syystä joutua toistuvasti tilanteisiin, joissa hänen toiminnanmahdollisuutensa ovat heikot. Hän saattaa tarvita toisen henkilön apua jokapäiväisissä toimissaan, esimerkiksi peseytymisessä tai pukeutumisessa, jotka ovat intiimejä toimenpiteitä. Toimintarajoitteinen lapsi tai nuori voi näin joutua muita samanikäisiä lapsia ja nuoria useammin tilanteisiin, joissa hän on riippuvainen aikuisen ihmisen avusta, yksin tämän seurassa ja siten myös erityisen haavoittuvassa asemassa.

Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret eivät välttämättä pysty uhkaavassa tai epämukavassa tilanteessa hyödyntämään tavallisesti opetettavia turvataitoja. Ohje, jonka mukaan uhkaavassa tilanteessa pitää sanoa tiukasti ei, poistua tilanteesta ja kertoa turvalliselle aikuiselle, voi vammaiselle lapselle olla vaikea toteuttaa.

Jos lapsella on kommunikaatiovaikeuksia, hänen ei ehkä ole mahdollista sanoa jämäkästi ei. Jos lapsella on liikuntavamma, hän ei välttämättä pysty itsenäisesti poistumaan tilanteesta. Lapsen, jolla on kehitysvamma, voi olla vaikea tunnistaa tilannetta, jossa hänen rajansa on ylitetty.

Kouluterveyskyselyn tulokset ovat jo useita vuosia osoittaneet, että toimintarajoitteiset lapset ja nuoret kohtaavat muita samanikäisiä useammin eri väkivallan muotoja.

Kyselyn tulokset näyttävät muun muassa, että toimintarajoitteiset lapset joutuvat muita lapsia ja nuoria useammin kiusaamisen tai seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Lisäksi toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla on suurempi riski joutua syrjivän kiusaamisen kohteeksi kuin muilla lapsilla ja nuorilla. He myös kohtaavat vanhempiensa toimesta muita ikätovereitaan useammin psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa, minkä taustalla saattaa olla vanhempien kuormittuneisuutta ja väsymistä.

Näin voimme vaikuttaa

Toimintarajoitteisille lapsille ja nuorille on tarjottava turvataito- ja seksuaalikasvatusta yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

Varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen henkilöstö tarvitsee koulutusta ja tietoa toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tukemiseksi sekä haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten tilanteiden tunnistamiseksi. Turvataitokasvatusta suunniteltaessa ja toteutettaessa on erityisesti huomioitava tilanteet, joissa toimintarajoitteiset lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita mahdolliselle kaltoinkohtelulle, kuten erilaiset avustamistilanteet.

On olennaisen tärkeää, että lasten ja nuorten tietoisuutta toimintarajoitteisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oikeuksista ja syrjivän kiusaamisen vahingollisuudesta lisätään.

Kun turvataitokasvatusta järjestetään, on otettava huomioon toimintarajoitteisten lasten ja nuorten mahdollisesti tarvitsemat vaihtoehtoiset kommunikaatiotavat ja tiedon saavutettavuus. Kommunikaatiota on mahdollista tukea esimerkiksi keskustelumattojen, kuvakommunikaation, tulkkauspalvelujen, selkokielen ja saduttamisen tai sosiaalisten tarinoiden avulla.

Lapsen oikeudet

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lasta on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilönä. Velvoite kohdistuu kaikkeen julkiseen toimintaan, myös varhaiskasvatukseen, kouluihin ja vapaa-ajantoimintaan.

Suomi on myös sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa korostetaan lasten yhdenvertaisia oikeuksia. Näitä ovat muiden ohella YK:n kansallisia ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Erityisesti lasten oikeuksiin seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa keskittyy lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehty Euroopan neuvoston yleissopimus eli Lanzaroten sopimus.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä. Sopimuksen tulkintaa ohjaavan yleiskommentin mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten vammaisten lasten, maahanmuuttajataustaisten lasten ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten suojeluun.

Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret ovat ennen kaikkia lapsia. Heillä on enimmäkseen samanlaisia huolia ja unelmia kuin muillakin lapsilla ja nuorilla. Heillä on myös samat oikeudet kuin muillakin lapsilla ja nuorilla.

Kirjoitus on ensimmäinen osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa.

Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme.  Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa.  Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.

Kirjoitus on myös osa Väkivallaton lapsuus -blogisarjaa.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmassa vuosille 2020−2025 on asetettu 93 kansallista toimenpidettä 0–17-vuotiaisiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaaliväkivallan ehkäisystä. Laaja tutkimusnäyttöön perustuva käsikirja korostaa lapsen oikeuksia, osallisuutta, väkivallalta suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä sekä sen seurauksia, monialaista yhteistyötä ja väkivallan kohteeksi jo joutuneiden uhrien auttamista sekä tukea. Sisällössä otetaan huomioon myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret sekä joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä.

Lue lisää:

Vammaiset ja toimintakyvyltään rajoitteiset lapset ja nuoret (luku 13.2): Sanna Ahola, Rut Nordlund-Spiby & Saila Lind. Teoksessa: Väkivallaton lapsuus: toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.

Kouluterveyskyselyn tulokset, THL

Lapsella on oikeus osallisuuteen – vammaisuudesta riippumatta. Ahola, Sanna; Pollari, Kirsi. THL 2018.

Vammaisen lapsen oikeudet, Vammaispalvelujen käsikirja, THL

Vammaispalvelujen käsikirja, THL

YK:n lapsen oikeuksien sopimus

YK:n vammaisyleissopimus

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *