Hoivavastuun tasaisempi jakaminen vanhempien kesken on pitkään ollut yksi keskeisiä perhepolitiikan tavoitteita. Jaetulla vanhemmuudella nähdään olevan myönteisiä vaikutuksia sekä perheen hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta: lapsen kehitystä edistää läheinen suhde molempiin vanhempiin, yhteinen ymmärrys ja kokemus lapsenhoidon arjesta tukevat parisuhdetta. Lisäksi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta vahvistuu sekä naisten asema työmarkkinoilla että miesten asema esimerkiksi erotilanteissa.
Vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen on äitiys- ja lastenneuvolan lakisääteinen tehtävä. Lähes kaikki raskaana olevat ja alle kouluikäisen lapsen perheet käyttävät neuvolapalveluja. Äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitaja tapaa tiiviisti lasta odottavia ja lapsen saaneita perheitä. Neuvola tavoittaa molemmat vanhemmat erityisesti laajoissa terveystarkastuksissa, mutta lisäksi myös muissa terveystarkastuksissa, perhevalmennuksessa ja kotikäynneillä.
Neuvolalla on universaalin luonteensa vuoksi erityisnäköala vanhemmuuden ja parisuhteen tuen tarpeiden havaitsemiseksi ja tuen tarjoamiseksi perheille. Säännöllisissä tapaamisissa tuttuus edistää luottamusta, avointa keskustelua ja tuen tarpeen tunnistamista varhain. Esimerkiksi epävarmat vanhemmat tarvitsevat rohkaisua ja hyötyvät vertaisryhmistä sekä tukiverkostonsa vahvistamisesta.
Neuvola voi myös järjestää perheelle apua kotiin ja ohjata vanhemmat tarvittavan tuen ja avun piiriin. Vanhempien kanssa keskustellaan aktiivisesta vanhemmuudesta jo alusta alkaen ja esimerkiksi vauvan hoidon vuorottelusta yöllä, jotta toinen saa välillä levätä, sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta.
Monien mahdollisuuksien perhevapaa
Hoivavastuun jakamisen näkökulmasta laajat terveystarkastukset sijoittuvat oivallisiin ajankohtiin: raskausaikana on hyvä muistuttaa tarjolla olevista mahdollisuuksista, kun perhe tekee suunnitelmia perhevapaiden käytöstä.
Äidille kiintiöity äitiysvapaa on noin neljän kuukauden mittainen, minkä jälkeen alkaa vanhempien jaettavissa oleva reilun puolen vuoden mittainen vanhempainvapaa. Isälle on kiintiöity yhdeksän viikkoa isyysvapaata, josta kolme viikkoa voi pitää yhtä aikaa äidin vapaan kanssa. Vanhempainvapaan jälkeen kummankin vanhemman on vielä mahdollista pitää hoitovapaata kotihoidon tuen turvin.
Useimmat isät jäävätkin muutamaksi viikoksi isyysvapaalle heti lapsen synnyttyä. Neuvolassa voidaan käydä läpi isyysvapaan merkitystä isän ja vauvan väliselle suhteelle, ja miten isän kotiin jääminen vaikuttaa synnytyksestä toipuvan äidin sekä perheen mahdollisten isompien sisarusten arkeen.
Isyysvapaan pitäminen voi helpottaa äidin paluuta perhevapaalta
Seuraava laaja terveystarkastus on vauvan ollessa nelikuinen, jolloin äitiysvapaakausi on juuri päättynyt ja vanhempainvapaakausi alkanut. Neuvola voi olla perheen tukena keskustelemassa sekä jaettavissa olevan vapaan käytöstä että isäkiintiön hyödyntämisestä.
Isyysvapaan täysimääräinen pitäminen pidentää perheen ansiosidonnainen perhevapaan kokonaispituutta ja voi osaltaan helpottaa äidin paluuta perhevapaalta työelämään, kun kodin ulkopuolisia lapsenhoidon järjestelyjä ei vielä tarvita. Lapsen ollessa puolitoistavuotias neuvolassa voidaan käydä läpi hoitovapaan jakamista ja muistuttaa, että isällä on mahdollisuus käyttää yhteensä yhdeksän viikon mittaista isyysvapaata aina siihen saakka, kun lapsi täyttää kaksi vuotta.
Neuvolassa voidaan myös muistuttaa osa-aikaisten perhevapaiden mahdollisuudesta työn ja perheen yhteensovittamisen tukena. Sekä äidillä että isällä on oikeus lyhennettyyn työaikaan käyttämällä osittaista hoitovapaata tai joustavaa hoitorahaa. Myös tilapäistä hoitovapaata voi pitää sekä äiti että isä lapsen sairastaessa.
Äidin töihin paluu ei estä imetystä
Lapsen hyvinvoinnin kannalta isän perhevapaan ajoittamista on hyvä pohtia myös suhteessa imetykseen. Imetys ei muodosta estettä isän vanhempainvapaalle, sillä äidin töihin paluun ei tarvitse merkitä imetyksen lopettamista. Tosin suomalaisessa työelämän lainsäädännössä huomioidaan imettävien äitien erityisiä tarpeita hyvin vähän.
Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan raskaana olevilla naisilla tai imettävillä äideillä on tarvittaessa oltava mahdollisuus mennä lepohuoneeseen tai muuhun sopivaan paikkaan lepäämään. Suomi ei ole ratifioinut kansainvälisen työjärjestön ILO:n äitiyssuojelusopimusta nro 183 vuodelta 2000, johon sisältyy imettävien äitien oikeus taukoihin työpäivän aikana tai työajan lyhentämiseen (Työministeriö 2001).
Osana työn ja perheen yhteensovittamisen toimia suomalaisilla työpaikoilla olisi hyvä kehittää imetyksen jatkamista tukevia käytäntöjä. Tämä voisi osaltaan tukea myös hoivavastuun jakamista äitien ja isien kesken.