Neuvolatoiminta on Suomessa terveyden edistämisen edelläkävijä. Lähes kaikki raskaana olevat naiset ovat neuvolan seurannassa raskauden aikana, ja Suomen äitiys- ja imeväiskuolleisuus on kansainväliselläkin tasolla erinomaisen pientä.
Terveyden edistämisessä Suomessa on kuitenkin parantamista, sillä etenkin elintapoihin liittyvät terveyserot ovat maassamme suuret. Päihteiden käyttö ja tupakointi ovat merkittäviä tekijöitä terveyserojen taustalla.
Naiset ottavat yhteyttä neuvolaan raskausviikoilla 6–8 havaittuaan raskaustestin olevan positiivinen tai kuukautisten olevan vähintään kaksi viikkoa myöhässä. Yhteydenotossa arvioidaan palvelutarve, annetaan terveysneuvontaa ja sovitaan aika vastaanotolle.
Ensimmäinen äitiysneuvolakäynti ajoittuu keskimäärin 8.–10. raskausviikoille. Äitiysneuvolan terveystarkastusohjelman mukaisesti ensimmäistä lastaan odottaville järjestetään yhteensä 11 terveystarkastusta, joista yhdeksän on raskausaikana ja kaksi synnytyksen jälkeen.
Uudelleensynnyttäjille on yhteensä 10 tarkastusta; kahdeksan raskausaikana ja kaksi lapsen syntymän jälkeen. Lisäkäyntejä neuvolaan järjestetään yksilöllisen tuen tarpeen perusteella.
Neuvolaan jo raskauden suunnitteluvaiheessa
Neuvolakäynnin syynä voi olla esimerkiksi raskautta suunnittelevan krooninen sairaus, suvun periytyvät sairaudet, perheen psykososiaaliset ongelmat sekä tarve informaatioon ja tukeen.
Neuvolakäynnin tavoitteena raskautta vasta suunniteltaessa on lisääntymisterveyden edistäminen. Lisäksi tavoitteena on lääketieteellisten, elintapoihin liittyvien ja psykososiaalisten riskien varhainen tunnistaminen sekä muokkaaminen hyvissä ajoin ennen raskautta.
Hoitamattomat perussairaudet ja haitalliset terveystottumukset lisäävät keskenmenon riskiä. Lisäksi terveysriskien olemassaolo ja vahvistuminen saattaisi johtaa sekä syntyvän lapsen että äidin terveydentilan heikkenemiseen. Siksi näistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä keskustelu on paikallaan jo ennen raskautta.
Jos naisella on jokin krooninen sairaus, vastaa ensisijaisesti naista hoitava lääkäri hoidosta ja myös raskaussuunnitelmasta. Tällaisia kroonisia sairauksia ovat esimerkiksi astma, epilepsia ja ykköstyypin diabetes. Jos perheen perustamista suunnittelevalla on harvinainen sairaus, suositellaan hänelle jo ennen raskautta perinnöllisyysneuvontaan hakeutumista.
Raskauden suunnitteluvaiheen neuvolakäynnistä hyötyvät myös perheet, joilla on haitallisia terveystottumuksia. Niitä ovat esimerkiksi päihteiden riskikäyttö, tupakointi, epäterveellinen ravitsemus ja vähäinen liikunta. Käynnistä hyötyvät myös perheet, joissa on psykososiaalisia ongelmia, esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja väkivaltaisuutta.
Lisääntymisterveyttä edistetään puuttumalla haitallisiin terveystottumuksiin ja psykososiaalisiin ongelmiin
Jos päihteitä käyttävällä tai päihteidenkäyttäjän puolisolla on raskaustoive, perhe olisi hyvä saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa riittävän tuen ja päihdehoidon piiriin. Päihteiden riskikäyttö täytyy nähdä terveydenhoidossa terveysongelmana eikä moraalisena ongelmana. Päihteiden käytön kartoitus ei ole yritys saada ihmisiä kiinni pahanteosta, vaan havaita sairaus sellaisessa vaiheessa, jossa se on helpompi hoitaa.
Päihteiden käyttö aiheuttaa terveysriskejä monelle sellaisellekin, joka ei itse miellä käyttöään riskikäytöksi. Näin Suomi juo -tutkimuksen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista käyttää alkoholia niin paljon, että siitä on kohtalainen tai korkea pitkäaikaisten terveyshaittojen riski. Myös puolison päihteiden käyttö on tärkeää huomioida.
Riskikäytön tunnistaminen on tärkeä keino päihdehaittojen vähentämisessä ja perheiden tukemisessa. Puheeksiotto esimerkiksi mini-intervention keinoin on tehokas ja neuvolaan hyvin sopiva keino siinä vaiheessa, kun merkittäviä päihdehaittoja ei ole vielä päässyt syntymään eikä riippuvuutta kehittymään.
Suomessa naisista 11 prosenttia tupakoi raskauden alussa ja heistä 51 prosenttia tupakoi koko raskauden ajan. Tupakoivien osuus on meillä korkeampia kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä herättää hämmästystä, koska tutkimusnäyttö tupakoinnin haitoista on vankkaa. Tupakointi on totuttu tapa ja usein myös stressinhallintakeino.
Tarvitaan pitkäjänteistä neuvontaa ja tukea, asiaan palaamista, rohkaisua ja repsahduksen sietoa sekä toiveikkuuden ylläpitoa. Sen vuoksi vieroitus on hyvä aloittaa jo ennen raskautta.
Neuvolakäynti ennen raskauden alkamista mahdollistaisi keskustelun parisuhteen hoidosta, perheen tunneilmapiiristä ja vanhemmuudesta sekä terveystottumuksista. Samalla olisi mahdollista keskustella vanhempien kanssa heidän omista lapsuusajan kokemuksistaan (ACEs) ja traumakokemuksistaan.
Terveystarkastus raskauden suunnitteluvaiheessa saattaisi auttaa tunnistamaan varhaisemmin ne vanhemmat, joilla on esimerkiksi lisääntynyt riski päihteiden käyttöön, masennukseen ja ahdistuneisuuteen tai väkivaltaan. Samalla olisi mahdollista motivoida ja miettiä keinoja päihteiden käytön vähentämiseen ja lopettamiseen. Vastaavasti tavoitteena voisi olla stressin vähentäminen tai mielen hallintakeinojen oppiminen.
Mielestämme on perusteltua, että vanhemmat asioisivat neuvolassa nykyistä varhaisemmin eli jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Suurin osa raskauksista on Suomessa suunniteltuja, mutta luonnollisesti tämä käynti ei tavoita niitä, joiden raskaus on suunnittelematon.
Syntyneiden lasten määrä on pienentynyt, joten resursseja olisi mahdollista kohdistaa nykyistä varhaisempaan terveyden edistämiseen, tarvelähtöiseen tukeen ja apuun. Terveyden edistäminen raskautta vasta suunniteltaessa sekä nykyistä varhaisempi puuttuminen haitallisiin terveystottumuksiin ja mahdollisiin ongelmiin toisivat säästöä.
Äitiysneuvolan suositusten päivittämisen yhteydessä terveystarkastusohjelmaa kannattaa tarkastella ehdotuksemme mukaisesti.
Lue lisää:
Berghella V, Buchanan E, Pereira L & Baxter J. 2010. Preconception Care. Obstet. Gynecol. Survey 65, 119-131.
Hakulinen T &, Westerlund-Cook S. Lapsuusajan haitallisista kokemuksista kohti toiveikasta tulevaisuutta. THL-blogi 9.7.2020.
Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T. (toim.) 2013. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 29/2013.