Nuorten elämään liittyy tänä päivänä sen kaltaisia epävarmuustekijöitä, että monen nuoren saattaa olla vaikea katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Työ- ja opiskeluelämän haasteet, pandemioihin liittyvät uhkat, ilmastonmuutos ja digitalisoituneen yhteiskunnan riskit tietoturvan haavoittuvuuksista ovat asioita, jotka horjuttavat nuorten turvallisuudentunnetta.
Juuri pidetyillä valtakunnallisilla Nuorisotutkimuspäivillä pohdittiin myös sitä, onko koronapandemiasta tulossa uusi sukupolvikokemus, joka pysyvästi muokkaa parhaillaan nuoruuttaan elävien ihmisten elämää. Elämmekö nyt aikaa, joka kollektiivisessa muistissa tallentuu myöhemmin huolien vuosiksi?
Nuorten kysymyksiin ja huoliin on vastattava. On annettava selkeä viesti, että heidän näkemyksensä ovat tärkeitä ja että pelkoja voidaan yhdessä purkaa, ratkaisuja etsien.
Kapeneva nuoruus
Nuoruuden kehityksellisiin vaiheisiin kuuluvat suuret tunnemyllerrykset ylä- ja alamäkineen, vanhemmista irtautumisen ja itsenäistymisen prosessit sekä toisista nuorista erottautumisen ja yhteen liittymisen tasapainottelut.
Poikkeavina aikoina, kuten nyt koronapandemian aikana, nämä nuoruusiän tarpeet, kuten halu liittyä toisiin nuoriin, olla merkityksellinen osa kokonaisuutta ja saada vertaistukea, ovat olleet monin tavoin haasteellisia toteuttaa. Kuitenkin liittymisen tarve on nuoruuteen sisäänkirjoitettuna.
Toinen ihminen on toiselle ainutlaatuinen peili ja kasvun mahdollisuus. Nyt suhteissa olo on ollut hankalaa ja vaatinut uudelleen ajattelua monella tapaa.
Koronan vaikutukset nuorten hyvinvointiin
Nuorten mielenterveysongelmista ja avun saamisen puutteista on keskusteltu julkisuudessa viime aikoina paljon. Koronapandemian aikana rajoittuneet ihmiskontaktit, etäopiskelu ja työnsaantivaikeudet ovat aiheuttaneet nuorille sosiaalisen elämän kaventumista ja ongelmia arjen rytmin hallinnassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen selvityksen mukaan korona-aika on lisännyt myös opiskelijoiden mielenterveys- ja päihdeongelmia. Kyselyyn vastanneista opiskeluterveydenhuollon toimijoista 40 prosenttia koki huolen opiskelijoiden hyvinvoinnista huomattavasti suuremmaksi kuin vuotta aikaisemmin.
Erityistä huolta eristäytymisen aikana ovat herättäneet erityisesti ne nuoret, joilla oli jo ennen korona-aikaa päihde- ja mielenterveysongelmia tai muita vaikeuksia elämässään.
Kestävän hyvinvoinnin tavoittelu on kaikkien yhteinen asia. Nuorten kanssa elävien ja toimivien aikuisten on varmistettava, että nuorten ajatuksia kuullaan, kunnioitetaan ja niihin tartutaan. Aidot osallisuuden kokemukset synnyttävät puolestaan sitoutumista. Kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen varmistaminen on mahdollista lisäämällä läsnä olevien ammattilaisten saatavuutta nuorten arjessa.
Kohtaaminen on erityisen merkityksellistä nuoren elämässä. Parhaimmillaan kohtaaminen tukee nuoren minuuden uudenlaista löytämistä toisen ihmisen hyväksymisen kautta. Tulla hyväksytyksi ja tunnistetuksi omana itsenään, ei työntekijänä, opiskelijana tai harjoittelijana, on kaikille tärkeää. Valitettavasti tämä ei toteudu kaikkien nuorten kohdalla.
Erityisen huolen aiheena ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret. Pahimmillaan nuori kokee ulkopuolisuutta ajatellen, ettei kuulu mihinkään. Mahdollistuuko silloin nuoren osallisuuden kokeminen? Pitäisikö puhua nuorten syrjäytymisen sijaan nuorten syrjäyttämisestä, kuten Katariina Mertanen pohtii tuoreessa väitöskirjassaan.
”Nähkää itsenne tavalla, jota muut eivät voi uskoa” (Kamala Harris)
Meillä aikuisilla on erityinen vastuu siitä, minkälaista kuvaa me luomme nuorista, marginalisoimmeko nuoria puheillamme entistä enemmän. Puhummeko nuorista ja tietyistä ryhmistä kasvottomana joukkona sen sijaan, että puhuisimme yksittäisistä ihmisistä ja pohtisimme heidän yksilöllisiä avun ja tuen tarpeitaan.
Negatiivisen palautteen sijaan tulisi kiinnittää huomiota pärjäävyyteen ja selviytymiseen. Nuori kasvaa myönteisyydestä ja rakentavasta palautteesta, ei sormella osoittelusta.
Aikuisten tehtävänä on opastaa, innostaa ja auttaa uuden äärelle. Tarjota valintojen paletti ja sopiva sivellin. Kehittää palveluita niin, ettei kukaan pääsisi tippumaan ja vahvistaa niitä rakenteita, jotka syrjäyttämisen ja eriarvoistamisen sijaan kannattelevat nuoria.
Lue lisää:
Hakulinen, Tuovi; Hietanen-Peltola, Marke; Hastrup, Arja; Vaara, Sarianna; Jahnukainen, Johanna; Varonen, Päivi (2020) ”Pahin syksy ikinä”: Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronasyksynä 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Covid19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen: Asiantuntija-arvio, syksy 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Nuorten syrjäytymistä ehkäistään yksilötasolla – rakenteelliset ongelmat jäävät huomiotta. Helsingin yliopiston väitösuutinen 23.11.2020.