Nuorten väkivaltaan voidaan ja pitää puuttua tehokkaasti

Nuoret, rikollisuus, katujengit ja väkivalta ovat paljon esillä mediassa ja aihepiiri herättää monenlaisia tunteita. Kun tunteet ovat pinnassa ja vaalit lähellä, osa poliitikoista on haistanut pelipaikan. Julkisuudessa on esitetty perinteisen kovan linjan ratkaisuehdotuksia: kuria ja järjestystä, vankeusrangaistuksia yhä nuoremmille, maastakarkotuksia. Mutta mitä sanoo tutkimustieto?

Hyvää ja huonoa kehitystä

Tutkimustiedon perusteella nuorisorikollisuus ei ole räjähtämässä käsiin: keskimäärin nuoret tekevät rikoksia varsin harvoin. Myös päihteiden rooli nuorten elämässä on kokonaisuudessaan muuttunut positiiviseen suuntaan sekä asenteiden, käyttökulttuurin että käyttömäärien osalta.

Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa selkeitä merkkejä polarisaatiosta: niillä, joilla menee huonosti, menee huonosti monella elämän osa-alueella. Vakavasti käytösoireilevien nuorten tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Tässä marginaaliryhmässä rikoksia tehdään entistä enemmän. Vakava väkivalta- ja huumerikollisuus keskittyy näille nuorille. Ero muiden nuorten satunnaisiin ja tilannesidonnaisiin toilailuihin on sekä määrällinen että laadullinen.

Paha tulee pahan luokse

Nuoren väkivaltaiseen käytökseen liittyy tyypillisesti päihde- ja mielenterveysongelmia, monen tyyppisiä sosiaalisia ongelmia ja myös esimerkiksi neuropsykologisia puutoksia. Kun siirrytään yksittäisestä teosta rikollista elämäntapaa kohti, taustalla on lisäksi hylkäämis- ja leimaamiskokemuksia, puutteellinen osallisuuden kokemus yhteiskunnasta sekä rikosmyönteinen ajattelumalli.

Vakavan rikollisuuden riskitekijät muodostavat sotkuisen vyyhdin, jossa ongelmat lisäävät ongelmia. Yksittäisen juurisyyn hakeminen ja sitä kautta tilanteen korjaaminen on käytännössä toiveajattelua. Rikoskierteessä olevan nuoren auttaminen ei ole helppoa – mutta silti se on välttämätöntä. Koska resurssit ovat aina rajalliset, mihin tutkimustiedon perusteella kannattaisi panostaa?

Moniportainen malli on tehokkain

Varhainen puuttuminen on hyvä lähtökohta: mitä aikaisemmassa vaiheessa rikoskierre saadaan pysäytettyä, sitä vähemmän negatiivista kuormaa ehtii kertyä ja sitä parempi on myös ennuste. Todellisuudessa tämä ei valitettavasti aina onnistu, joten tarvitaan monen portaan palveluita. Reagoinnin nopeus on joka portaalla oleellista.

Vastaavasti avohoidon toimenpiteet riittävät suurimmalle osalle nuorista, mutta joidenkin syöksykierre voidaan katkaista ainoastaan pakkotoimin. Sijoittaminen suljettuun ympäristöön on joissain tapauksissa ainoa keino turvata oikeus turvalliseen ympäristöön sekä nuorelle itselleen että muille.

Sulkeminen lukkojen taakse ei kuitenkaan ole itsessään hoitomuoto. Vankeusrangaistus tai tahdonvastainen laitossijoitus kodin ulkopuolelle päättyy aina jossain vaiheessa. Olennaista on, että siviilielämään palaava henkilö on silloin paremmassa kunnossa kuin laitokseen joutuessaan. Jos näin ei ole, ennuste on huono kaikkien kannalta.

Yksi koko ei sovi kaikille

Kontrolloitu ympäristö kannattaakin rangaistuksen sijaan nähdä mahdollisuutena toteuttaa tehokkaita interventioita. Aivojen hyvinvointi on kaiken hyvinvoinnin perusta. Ilman aivoterveyden kolmea peruskiveä – ravinto, turvallisuus ja uni – hyväkään hoito ei voi tuoda tuloksia. Eräs tärkeä laitosajan etu on mahdollisuus kontrolloida päihteiden saatavuutta ja käyttöä. Päihtynyt, vieroitusoireissa tärisevä tai aineiden hankkimista järjestelevä nuori ei kiinnity mihinkään hoitoon.

Monen nuoren alkutilanne hoidolle on kaoottinen, mutta kun se on saatu vakautettua, on mahdollista keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön. Psykoterapia on ensisijainen ja monelle hyödyllinen hoitomuoto. Monella rikostelevalla nuorella on kuitenkin sekä sanallisen suoriutumisen että tunteiden käsittelyn vaikeuksia, joten lähtökohdat psykoterapiatyölle ovat heikot.

Aiemmassa tutkimushankkeessa haastattelemani koulukotitaustainen mies totesikin saamastaan psykiatrisesta hoidosta: ”Mulle ei oo ikinä istuminen ja puhuminen toiminu”. Monen nuoren luottamus ja motivaatio terapiatyöhön ovat myös usein varsin huonoja, mikä on itseään toteuttava ennuste: tulokset jäävät vaatimattomiksi.

Muuta kuin perinteistä mielenterveys- tai sosiaalityötä edustavat esimerkiksi räätälöidyt liikuntamuodot, kuten Icehearts-toiminta, sekä kulttuurihyvinvointia edustavat menetelmät, kuten teatteripajahankkeet ja rap-työpajat. Kuten psykoterapia, nämäkään menetelmät eivät kuitenkaan tavoita kaikkia. Osallistuminen on vapaaehtoista, ja eri syistä pajoihin ja hankkeisiin valikoituvat usein ne nuoret, joilla on muutenkin kohtuullisen hyvä ennuste. Mutta entäpä sitten syvä pääty – nuoret, joilla on huonoin ennuste?

Uusia tehokkaita hoitomuotoja kehitetään jatkuvasti

Osalla toistuvasti rikoksia tekevistä ja väkivaltaisista nuorista korostuvat persoonallisuuden tunnekylmät ja vihamieliset piirteet. Tällaisia ihmisiä on pidetty vaikeahoitoisina, ja heidän ennusteensa on usein huono. Tuoreet tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että myös he hyötyvät hoidosta, kunhan se huomioi heidän erityispiirteensä.

Olemme Suomessa hoidon kehittämisen eturintamassa. Syksyllä 2023 alkaa tutkimus virtuaalitodellisuuden ja myötätuntoterapian yhdistelmähoidon (CFT-VR) toimivuudesta 15–19-vuotiailla, vakavasti käytösoireilevilla nuorilla. Tutkimus on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa IMAGINE-konsortiota, ja se toteutetaan THL:n ja Helsingin yliopiston yhteistyönä valtion koulukodeissa ja vankiloissa.

Malli on kehitetty Portugalissa, ja se koostuu 20 terapeutin ja asiakkaan yksilötapaamisesta. Suomen versioon on lisätty virtuaalitodellisuusosio, jossa nuori pääsee kokemaan aggressioita herättäviä tilanteita fyysisesti turvallisessa virtuaaliympäristössä. Ajatuksena on hyödyntää sekä altistushoidon mekanismeja että lisätä nuorten motivaatiota kiinnittyä hoito-ohjelmaan.

Tehokas puuttuminen on monen tekijän summa

Nuorten vakavan rikollisen käyttäytymisen ymmärtäminen ei tarkoita sen hyväksymistä, vaan päinvastoin tarjoaa tehokkaita keinoja haitallisen käyttäytymisen vähentämiseen. Pahimmillaan nuoret ja nuoruusikä nähdään helposti ongelmana, vaikka meistä jokainen käy läpi tämän saman kehitysvaiheen.

Joillekin nuorille vaikeuksia on kasautunut muita enemmän, käyttäytyminen on holtitonta ja vaarallista sekä itselle että muille. Juuri näille vaikeasti oireileville nuorille on erityisen tärkeää tarjota kokemus siitä, että hoitojärjestelmä on vahvempi kuin heidän ongelmansa.

Tutkimusperustainen hoidon kehittäminen edellyttää riittäviä resursseja ja pitkäjänteisyyttä. Tämä toimintamalli on kuitenkin sekä eettisesti että myös kokonaistaloudellisesti kestävin tapa käsitellä nuorten rikollisuutta.

Tehokkaiden uusien menetelmien tuominen hoitotyöhön luo nuorelle uskoa ja auttaa myös henkilökuntaa säilyttämään optimismin. Vaikka monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, toivoa on aina – ihan jokaisen nuoren kohdalla.

Lue lisää

Väkivallan vastainen työ luo turvallisuutta ja hyvinvointia