Usko, kuuntele, kuule oikeasti, pysähdy ja toimi
Koulukiusaaminen on yleistä. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyn mukaan viikoittaista kiusaamista muiden oppilaiden taholta oli kokenut hieman alle joka kymmenes perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista (pojat 8 % ja tytöt 9 %) sekä 8. ja 9. luokan oppilaista (pojat 8 % ja tytöt 7 %).
Kiusaaminen voi vakavoitua ja pitkittyä, eikä se useinkaan rajoitu vain koulun seinien sisälle. Se ulottuu monin tavoin vapaa-ajalle, sosiaaliseen mediaan, jopa koteihin. Kiusaaminen voi olla henkistä tai fyysistä ja mielestämme on usein syytä puhua kouluväkivallasta.
Kompleksisissa tilanteissa – jollainen kouluväkivaltakin pitkittyessään on – ei ole yhtä reittiä oikeaan ratkaisuun. On vain joukko hypoteeseja siitä, mikä voisi toimia. Olennaista on lähteä pienin askelein ja kokeiluin oikeaan suuntaan, sen sijaan, että keskittyisimme ennalta määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen.
On myös tunnistettava, että nuorten kehitykseen kuuluu sosiaalisen vallan kokeileminen eri muodoin. Aikuisten tehtävänä on varmistaa, että lapset kasvavat vastuullisen vallan käyttäjiksi.
THL kutsui yhdessä Aseman Lapset ry:n ja Opetushallituksen kanssa ammattilaisia (sosiaalitoimen, poliisin, koulun ja järjestöjen edustajia), vanhempia ja nuoria nuotiopiirille. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä yhdessä toimimisen mahdollisuuksista vakavissa ja pitkittyneissä kouluväkivaltatilanteissa käytännön esimerkkien kautta yhdessä työskennellen.
Kiusaaminen on kestoilmiö, jota media, asiantuntijat ja jopa hallitusohjelmat nostavat esiin vuodesta toiseen. Emme siis kuvitelleetkaan ratkaisevamme tätä kompleksista asiaa, vaan päätimme lähteä liikkeelle yhteisen ymmärryksen kautta ja pohtien mitä voimme yhdessä tehdä enemmän.
Haimme seminaariin kokemuksellisuutta, dialogisuutta ja jopa kehollisuutta työstämisen tavaksi. Tiedämme neurotieteistä, että oivallukseen ja yhteiseen ajatteluun tarvitaan levollista kehoa ja mieltä. Mallintamalla ”nuotiopiirillä” olemista, pyrimme tekemään turvallisen tilan, jossa on mahdollista rakentaa suhteita ja tilaa ilmaisulle. Nuotiopiirillä yhteisten erilaisten kokemusten kunnioittavan käsittelyn kautta pyrimme mallintamaan rakentavaa ongelmanratkaisua ilman syyttelyä ja puolustelua.
Kouluväkivallan teemaa työstettiin ryhmissä nuoren, vanhempien ja yhteiskunnan näkökulmista. Työskentelytavaksi valittiin näkökulman vaihtamisen strategia. Haasteellisissa tilanteissa voi olla hyödyllistä ottaa etäisyyttä omaan rooliinsa ja asettua tarkastelemaan asiaa toisen toimijan tai vaikkapa yhteiskunnan näkökulmasta. Näkökulman vaihtamisen taitoa tarvitaan muutosprosesseissa.
Negatiivisen poistamista vai positiivisen vahvistamista
Tilaisuuteen osallistui aktiivisesti 8. luokkalaisia nuoria. Nuorten puhe ja kokemukset nostivat esiin hämmennyksen siitä, mikä on ”läppää”, mikä kertaluontoista satuttamista ja mikä kiusaamista tai väkivaltaa. Nuoret toivoivat kouluilla keskusteltavan kriittisesti koulukiusaamisesta ja -väkivallasta. He myös tunnistavat ongelmia ja ovat taitavia ratkomaan asioita yhdessä. He kysyivät, olisiko tärkeää kuvittaa mitä seurauksia kiusaamisesta on pitkällä ajanjaksolla. Samalla voi kysyä, tulisiko kouluyhteisöön kuulumista vahvistaa positiivisen viestinnän keinoin.
Nuotiopiirillä nousi esiin arvojen tiedostaminen: oletammeko toimivamme samojen arvojen ja periaatteiden mukaisesti, emmekä kuitenkaan tee niin. Oletusten varassa unohdamme kiinnostua toistemme ajatuksista ja tunteista ja silloin on vaikea löytää parhaita voimavarojen yhdistelmiä. Kouluväkivallan ratkaisemistalkoisiin on lähdettävä yhdessä.
Kokoamme Innokylään esitettyjä ajatuksia ja ratkaisujen ituja jatkotyöskentelyn pohjaksi.