Jokainen lapsi ja nuori on joskus poissa koulusta. Tarkkaa kansallista tietoa koulupoissaolojen määrästä ei ole saatavilla, mutta tuntumana on niiden lisääntyminen ajan myötä. Poissaolot eivät jakaudu tasaisesti kaikille, vaan osalle oppilaista poissaoloja kertyy niin paljon, että kouluun palaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Poissaoloihin on puututtava pikaisesti
Varhainen puuttuminen on tärkeää. Jo 5–10 % poissaolot voivat vaatia opettajalta asiaan paneutumista ja yli 20 % poissaolot tarvitsevat aina perusteellista monialaista selvittelyä poissaolojen juurisyistä ja yksilöllisen tuen rakentamista.
Ensimmäisen askeleen ottaa opettaja
Pitkittyneet tai toistuvat poissaolot ovat selkeä merkki siitä, että oppilaan asian äärelle on kunnolla pysähdyttävä. Näin silloinkin, kun vanhemmat ovat kuitanneet ne luvallisiksi.
Opettaja luonnollisesti ensimmäisenä toteaa oppilaan runsaat poissaolot ja keskustelee niistä oppilaan ja huoltajien kanssa. Tarvittaessa opettaja käynnistää opiskeluhuollon monialaisen työskentelyn ja ohjaa oppilaan opiskeluhuoltopalveluihin; terveydenhoitajalle, kuraattorille, psykologille tai lääkärille.
Opettajalla on lakisääteinen velvollisuus ohjata oppilas viipymättä opiskeluhuoltopalvelujen piiriin, jos hän arvelee oppilaan niitä tarvitsevan. Ja paljon poissaolevat todella tarvitsevat! Oppilaan poissaololleen kertoma syy ohjaa sopivan opiskeluhuoltopalvelun valintaa tai oppilaan kanssa voidaan keskustella siitä, kenen palvelujen ammattilaisen kanssa hän mieluiten aloittaa keskustelun poissaoloista. Onko joku heistä jo valmiiksi tuttu?
Opettajalla on myös mahdollisuus konsultoida eli kysyä neuvoa opiskeluhuoltopalveluista, kun hän on huolissaan oppilaansa hyvinvoinnista.
Juurisyiden selvittely on opiskeluhuoltopalvelujen tehtävä
Poissaolojen takana voi olla useita erilaisia syytekijöitä; kouluun, oppilaaseen tai perheeseen liittyviä syitä. Syiden selvittelyssä on opiskeluhuoltopalveluilla keskeinen rooli. Koulussa vain opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisilla on työtehtäviin liittyvä lakisääteinen oikeus kerätä oppilaan terveystietoja ja muita hyvinvointiin liittyviä tietoja, kuten tietoja perheen tilanteesta. He voivat myös käsitellä poissaolojen ja tuen tarpeen selvittelyssä tarvittavia potilas- ja asiakastietoja.
Poissaolojen syytä ja tuen tarvetta arvioitaessa paneudutaan oppilaan elämään laajasti. Kokonaiskuvan saamiseksi käydään läpi koti- ja kouluasioita, vapaa-aikaa, terveystottumuksia, oireita, ilon ja surun aiheita sekä tulevaisuuden suunnitelmia.
Työnjakoja on hiottava ja monialaista työtä kehitettävä kouluissa
Koulun jokaisen ammattilaisen on tärkeä tunnistaa oma roolinsa poissaoloihin tarttumisessa ja tarvittavan tuen rakentamisessa. Työnjaot pysyvät kirkkaina, kun ne kirjataan koulun suunnitelmiin ja niihin palataan toistuvasti, myös uusien työntekijöiden kanssa.
Suunnitelmiin on tärkeä kirjata ohjeet siitä, miten ja missä kohtaa opettaja ohjaa oppilaan opiskeluhuoltopalveluihin. Nyt ohjaus tapahtuu joskus aivan liian myöhään, oppilaan poissaolotuntien kertymän ollessa jo satoja tunteja ja lukukauden lähestyessä loppuaan.
Tukea rakennetaan aina yhdessä, oppimisen tukea opettajien toimesta ja opiskeluhuollon yksilökohtaista tukea opiskeluhuoltopalveluissa. Opiskeluhuoltolain mukainen monialainen asiantuntijaryhmä on hyvä foorumi yhteistyölle ja tukimuotojen yhteensovittamiselle.
Kohti yhtenäisiä toimintatapoja
Sitouttavan kouluyhteistyön kehittämishankkeen (OKM) yhtenä tuotoksena on tulossa kansallinen malli siitä, miten poissaoloja ehkäistään ja niihin tartutaan.
Kansallinen malli antaa kuitenkin vain raamin poissaoloihin liittyvälle työlle kouluissa. Paikallisissa suunnitelmissa on hyvä tarkentaa eri ammattilaisten roolit ja vastuut sekä antaa selkeät toimintaohjeet ehkäisevään työhön, poissaoloihin tarttumiseen ja monialaisen työn käynnistämiseen. Mitä ne ovat tekoina kouluarjessa?
Lue lisää:
Sitouttava kouluyhteisötyö. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM)