Minna Canth toteaa novellissaan Köyhää kansaa, että ”toisella on yltäkyllin, toinen taas puutteeseen nääntyy”. Vaikka Canth lienee alun perin tarkoittanut kuvauksellaan materiaalista köyhyyttä eikä niinkään osattomuutta, laittoi se minut tutkijana pohtimaan osallisuuden syvintä olemusta. Miksi osallisuudesta vähemmälle jääneitä on niin merkityksellistä tukea ja nostaa takaisin joukkoon?

Eli siis, mikä ja millainen on tämä voimallinen energia, jota kaikki tarvitsemme?

Osallisuus on jotain aineetonta, jotain näkymätöntä. Sitä emme aina näe tai emme osaa havaita, mutta se tekee ihmisen näkyväksi osaksi sosiaalista ympäristöään, yhteisöä, ”omaa porukkaa”.

Jos osallisuuden ajattelee energiana, toisena aineettomana olevana, millaisena se voi näyttäytyä? Onko meillä kaikilla käytössämme ja reservissämme erilainen, oma määrämme tätä osallisuusenergiaa? Eli siis sitä energiaa ja voimaa liittyä, olla osana jotakin, kuulua johonkin?

Tämän energian voisi ajatella resonoivan yksilön persoonallisuuden piirteiden, temperamentin sekä myös elämänkulun kanssa. Elämällä kun on taipumus heittää eteemme, usein pyytämättä ja yllättäen, erilaisia tilanteita, sattumuksia, jotka kuluttavat meitä. Niihin on siitä huolimatta mukauduttava ja opittava elämään. Tilanteet ja sattumukset haastavat meitä ja joko vahvistavat tai heikentävät osallisuuden energiaamme.

Otetaan esimerkiksi työ

Ajattelen osallisuusenergian määrän vaihtelevan elämänkulun eri vaiheissa suuntaan jos toiseen, mutta joka tapauksessa se on liikkumavara ja pääoma ihmisen elämässä. Kun yhteiskunnassa tätä liikkumavaraa lisätään työllisyys-, asunto- ja sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla, voi yksilön osallisuusenergia lisääntyä.

Otetaan esimerkiksi työ. Se antaa ihmiselle taloudellisen turvan ohella mahdollisuuden olla osana jotakin ja nähdä oman merkityksensä isommassa kokonaisuudessa. Osallisuusenergia luo näin siteitä yksilön sisäiseen voimaan ja pätevyyteen. Kokemus itsestä osana jotakin antaa voimaa ja mahdollisuuden yhteisen energian vahvistumiseen.

Jos taas tämä osallisuuden energia on jollain tavalla persoona- tai temperamenttisidonnainen, voisiko olla, että toisilla meistä on tarvetta ja voimaa liittyä muihin enemmän kuin toisilla? Entä yksinäisyys? Itsensä jatkuvasti yksinäisiksi tuntevilla on 14 prosenttia suurempi riski kuolla kuin niillä, jotka eivät sitä koe.

Yksinäisyys on sosiaalinen ongelma, johon voidaan puuttua tarjoamalla osallisuutta ja liittymisen mahdollisuuksia. Helsingin Sanomat kirjoitti (31.1.2017), miten kahvikutsut voivat parantaa ikäihmisten terveyttä. Hyviä tuloksia saatiin, kun tavattiin toisia kahvittelun merkeissä. Ei kovin kallista, sanon minä.

Osallisuuden edistämisellä voidaan tutkitusti torjua köyhyyttä, huono-osaisuutta ja syrjäytymistä. Se on keino vähentää inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallista eriarvoa. Syytä on kuitenkin muistuttaa, ettei osallisuuden lisääminen ole erillinen ilmiö, vaan on vahvasti sidottu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Osallisuuden edistämisellä voidaan torjua köyhyyttä

Mutta kenen vastuulla tulevassa SoTe-uudistuksessa sitten on huono-osaisempien osallisuuden energia? Yksilön omalla vastuulla, osittain kyllä, mutta kokonaan sitä ei voi yksilönvastuuksi siirtää. Helmikuun alussa ilmestyi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon ja kumppaneiden osallistavan sosiaaliturvan selvitys. Vaikka kyseessä on vasta selvitys, on se yhdenlainen malli vahvistaa osallisuutta ja ehkäistä syrjäytymistä.

Energia-ajatukseen liitettynä osallistavan sosiaaliturvan avulla haluttaneen vaikuttaa yksittäisen ihmisen osallisuusenergian lisääntymiseen. Se, miten osallistavaan sosiaaliturvaan liitettävä vastikkeellisuus ja jonkinlainen ”pakko” ymmärretään, onkin sitten jo toinen juttu.

Ajattelen osallisuusenergian uusiutuvaksi energiaksi, jota saadaan uusiutuvista energianlähteistä eli alati uusiutuvasta sosiaalisesta ympäristöstä, ja juurikin siitä ”omasta porukasta”. Juuri uusiutuminen tekee osallisuuden energiasta korjaavaa ja eheyttävää.

Kun huomaamme kanssakulkijamme – olkoon se sitten puoliso, lapsi, sisko, veli, työtoveri tai naapuri – energiamäärän olevan vähenemään päin, tulisi meidän rohkaistua ja jakaa omaa energiaamme tukemalla ja pyytämällä heitä mukaan. Näin kanssakulkijamme energiavarannot voivat täyttyä ja näkymätön voidaan saattaa uudelleen näkyväksi.

Porukalla me voimme muuttaa ja vahvistaa meitä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *