Lehtitietojen mukaan Australiassa ollaan valmistelemassa säädöksiä, joiden perusteella rokotuksista kieltäytyvän lapsen perhe voi menettää heille muuten kuuluvia veroetuja ja lapsenhoitoapua noin 1500 euron arvosta lasta kohden. Uutisessa kerrotaan viranomaisten huolestuneen, kun pienten lasten hinkuyskäkuolemat yleistyivät maan niissä osissa, joissa elää runsaasti rokottamattomia lapsia pienissä yhteisöissä.

Uhka veroedun menetyksestä painostaisi vanhempia antamaan lapsilleen rokotukset, mikä vähentäisi taudille alttiiden rokottamattomien määrää ja hidastaisi taudin leviämistä. Näin koko väestön rokotesuoja kohenisi.

Australiassa kaavailtu toimenpide on sukua eräissä maissa jo vuosikymmeniä noudatetulle politiikalle, jonka perusteella on voitu evätä rokottamattomien lasten pääsy päiväkotiin tai kouluun. Tälläkin käytännöllä on haluttu suojata luokkatovereita tartuttajalta. Samalla yhteiskunta on vähentänyt rokotuksilla ehkäistävien tartuntatautien leviämismahdollisuutta parantamalla väestön laumasuojaa.

Suomessa uskotaan vapaaehtoisuuteen

Suomessa lasten rokotusohjelma on aina perustunut vapaaehtoisuuteen ja vanhempien lapsensa puolesta tekemään valintaan. Mielestäni tämä on hyvä käytäntö, jota on syytä tulevaisuudessakin noudattaa. Uskon, että pakko tai painostus – hyvässäkin tarkoituksessa – kääntyvät lopulta kansallisen rokotusohjelman tappioksi ja vähentävät halua suojautua rokottein.

Australian uutinen ansaitsee kuitenkin lisäkommentteja ainakin kahdelta kantilta.

Rokotusten vaikutuksia koskevassa kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmänhuomiota edellä mainittuun laumasuojaan. Joidenkin tautien hallinta tai hävittäminen on mahdollista, jos rokotuskattavuus saadaan riittävän korkeaksi – vaikka aivan kaikkia ei rokotettaisikaan. Esimerkiksi tuhkarokon hävittämiseen on mahdollista, kun runsaat 90 prosenttia väestöstä on rokotettu. On lisäksi todettu, että rokotusohjelman antama suoja koko väestölle on monessa tapauksessa suurempi kuin yksittäisen rokotteen tehotutkimuksesta saatu tulos antaisi olettaa. Tästä on saatu hyvää näyttöä esimerkiksi Hib-rokotetta ja pneumokokkirokotetta koskevissa tutkimuksissa.

Olen ollut mukana Maailman terveysjärjestön työssä, jossa runsaan kolmen vuoden aikana kerättiin tietoa siitä, mikä synnyttää luottamusta rokotuksiin ja toisaalta siitä, mikä saa vanhemmat epäilemään tai kieltäytymään rokotuksista.

Tulos oli hämmentävä: eri puolilla maailmaa, eri kulttuureissa ja eri väestöryhmissä vaikuttivat uskomattoman monet erilaiset tekijät, joskus eri kulttuureissa eri suuntiin. Oikean tiedon rinnalla vaikuttivat vääristyneet huhut ja uskomukset, elämänkatsomuksellisten ja vakaumuksellisten syiden ohella vaikutti kaupallinen markkinointi. Rokotteen aiheuttamien haittojen vaikutus mielipiteisiin oli yllättävän pieni useissa väestöryhmissä, sen sijaan paljon vaikutti vanhempien kokemus, miten terveydenhuolto suhtautuu häneen ja hänen lapseensa. Tässä asiassa on meillä kaikilla vielä paljon oppimista.

Oikeus rokotussuojaan yhtä hyväksi kuin oikeus rokottamattomuuteen

Aloitin Australiasta ja totesin, että en kannata siellä suunniteltujen keinojen käyttöönottoa suomalaisten lasten rokotusohjelmassa. En kuitenkaan voi pyyhkäistä ongelmaa täälläkään täysin pois pöydältä. Meillä käydään tähän teemaan liittyvää keskustelua parhaillaan, uutta tartuntatautilakia valmisteltaessa.

Viimeisteltävänä oleva lakiluonnos edellyttää, että riskiryhmiin kuuluvien potilaiden lähellä työskentelevien rokotuskattavuus on riittävä. Tämä ei lakiehdotuksen laatijoiden mielestä edellytä pakkorokotuksia, vaan hyvä kattavuus voidaan saavuttaa myös siten, että rokottamaton työntekijä siirrettäisiin muihin tehtäviin.

Osa keskustelijoista näkee tässä saman sukuista painostusta mistä Australian suunnitelmassa on kyse.

Joudumme tässä pohtimaan monia kiperiä kysymyksiä: yhteisön ja yksilön etujen ristiriitaa, potilaan etua ja henkilökunnan vapautta valita rokottamattomuus, työntekijän oikeutta olla kertomatta rokotusstatuksestaan työnantajalle jne.

Oma kantani on nyt lakiehdotuksessa olevan kirjauksen kaltainen. Monien vastustuskyvyltään heikentyneiden potilaiden riski saada henkilökunnalta hengenvaarallinen infektio on todellinen. Mikäli tämä on estettävissä niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin rokotuksella, tulisi potilaan lähellä työskentelevien ottaa rokotus – potilaan parasta ajatellen.

Mielestäni se on myös heidän oma etunsa, mutta sehän on kokonaan toinen juttu.

Lue lisää:

Euroopan rokotusviikko, European Immunization Week 20.-25.4.2015

Juhani Eskola ym., How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 18.4.2015

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *