Hallitus julkaisi sukupuolten tasa-arvo-ohjelmansa äitienpäivän alla 4.5., lähes yhdeksän kuukauden valmistelun jälkeen, ilman aiemmin tavanomaista kuulemis- tai lausuntokierrosta.

Ensimmäistä kertaa tasa-arvo-ohjelmien parikymmenvuotisessa historiassa ohjelmassa ei ole suunnitelmia kehittää perhevapaita ja edistää sukupuolten tasa-arvoa lisäämällä isien vanhempainvapaan käyttöä.

Nyt siis katkaistiin pitkä perhepolitiikan linja, joka sai alkunsa 1960-luvun tasa-arvoliikkeestä ja konkretisoitui hallitusohjelmissa ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmissa 1990-luvun alusta lähtien.

Perhevapaiden epätasainen käyttö ei hallitukselle ongelma

Uuden ohjelman mukaan ”Tasa-arvon kannalta suurimpia ongelmakohtia Suomessa ovat palkkaerot, sukupuolen mukaan eriytyneet alat ja ammatit, lähisuhdeväkivalta sekä miesten suuret hyvinvoin-tierot.”

Perhevapaiden käytön epätasainen jakautuminen ja siitä johtuva naisten heikompi työmarkkina-asema eivät siis tämän hallituksen määrittelyn mukaan kuulu enää suurimpiin ongelmakohtiin.

Kuitenkin sukupuolten palkkaeron yhtenä selittäjänä on pidetty juuri sitä, että äidit käyttävät valtaosan perhevapaista.

Ei yllätys, mutta pettymys

Perhevapaiden katoaminen tasa-arvo-ohjelmasta ei ole yllättävää, mutta kuitenkin pettymys. Halliuspuolueiden viime eduskuntavaalien alla julkaisemissa ohjelmissa perhevapaiden kehittäminen nimittäin on mukana.

Keskustan lapsi- ja perhepoliittisessa linjauksessa korostetaan perheiden valinnanvapautta ja varoitetaan kaavamaisesta sukupuolten tasa-arvosta. Hoitovastuun tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken halutaan kuitenkin edistää ja kasvattaa vanhempainvapaan isälle kiintiöityä osuutta maltillisesti.

Perussuomalaisten sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassa vanhempainvapaasta tai isyysvapaasta ei ole mainintaa. Ohjelmassa torjutaan edellisen hallituksen ehdottama ”kotihoidon tuen pakkojakaminen” ja korostetaan valinnanvapautta sekä ehdotetaan perhepoliittisen ohjelman laatimista.

Kokoomuksen vaaliohjelmana toimineessa työlistassa ehdotettiin ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidentämistä ja kotihoidon tuen lyhentämistä. Vastauksissaan hallitustunnustelija Juha Sipilänennakkokysymyksiin kokoomus halusi hoivavastuun tasoittamista muun muassa pidentämällä isille osoitettua vanhempainvapaata. Keskustan ja perussuomalaisten vastauksissa ei ollut ehdotuksia perhevapaista.

Hallituspuolueilla eri näkemyksiä

Hallituspuolueiden näkemyserot ovat ilmeisesti niin suuret, että puolueet eivät pääse yksimielisyyteen perhevapaiden kehittämisestä. Kaksi päivää hallituksen tasa-arvo-ohjelman hyväksymisen jälkeen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok) julkistivat oman ehdotuksensa perhevapaista: vanhempainvapaata tulisi pidentää ja isiä tulisi kannustaa pitämään siitä merkittävämpi osuus. Samalla kotihoidon tukea tulisi lyhentää tai vaihtoehtoisesti kahden vanhemman perheissä jakaa vanhempien kesken.

Ministerit eivät konkretisoi toteutettaisiinko vanhempainvapaan pidennys pidentämällä isyysvapaata vai jaettavissa olevaa osuutta (joka tarkkaan ottaen on juuri vanhempainvapaa). Jälkimmäinen vaihtoehto ei nykytiedon valossa kannusta isiä vapaanpitoon, vaan jaettavissa olevaa vanhempain-vapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit.

Ulkoministeri Timo Soini vastasi ministerikollegoilleen saman tien, että ”Esitys on hallitusohjelman vastainen, eikä toteudu.” Soinin mukaan ”Tämä hallitus tekee perussuomalaista perhepolitiikkaa.”

Hallituksen työnjaossa ansiosidonnaiset vanhempainrahat ovat sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän (ps) työsarkaa, kotihoidon tuki puolestaan perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk) vastuualueella.

Vuoden kuluttua Rehulan paikan ottaa keskustan Annika Saarikko, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 7.5. muistutti ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidennyksen olevan kallista eikä pitänyt kotihoidon tuen romuttamista kannattavana valtiontalouden säästötalkoiden aikana.

Kaksi lisäviikkoa isyysvapaata lisäisi kuluja pari prosenttia

Yksi maltillinen vaihtoehto olisi pidentää ansiosidonnaisia vapaita kahdella lisäviikolla isyysvapaa-seen. Se pitenisi tällöin 54 päivästä viikkoa vaille kolmeen kuukauteen.

Jos kolmannes isistä käyttäisi lisäpäivät – nykyisin isyysvapaata käyttää kolmannes isistä keskimäärin neljä viikkoa – lisäkustannuksia nykyisiin vanhempainpäivärahamenoihin kertyisi 1,8 prosenttia isien keskimääräisen vanhempainpäivärahan perusteella laskien (19 miljoonaa euroa).

Jos puolet isistä käyttäisi lisäpäivät, kustannukset nousisivat 2,7 prosenttia vuoden 2014 tasosta.

Ohjelmassa kaksi toimenpidettä perhevapaisiin

Tämän kirjoituksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, että perhevapaateemat eivät ole kokonaan poissa hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta. Perhevapaista työnantajille aiheutuvia kustannuksia aiotaan tasoittaa 2 500 euron kertakorvauksella. Mahdollisuus joustavoittaa äitiyspäivärahakauden alka-misajankohtaa selvitetään.

Perhevapaakustannusten korvaaminen on pitkään ollut poliitikkojen lempilapsi, mutta sen merkitys äitien aseman parantamisessa on epävarma. Työnantajalle aiheutuvista kustannuksista korvataan jo nyt suurin osa. Kertakorvaus maksettaisiin äidin palatessa perhevapaalta töihin, mutta yli kolmanneksella äideistä ei ole työsuhdetta lapsen syntyessä. Kertakorvaus tuskin helpottaisi naisten työmarkkina-asemaa siinä määrin kuin odotetaan.

Äitiysvapaan alkamisajankohdan joustavoittaminen on sinänsä hyvä asia. Mahdollisuus aloittaa vapaa vasta pari viikkoa ennen lapsen laskettua syntymäpäivää nykyisen kuukauden sijaan pidentäisi sitä äitiysvapaan osaa, joka käytetään lapsen jo synnyttyä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä su-kupuolten tasa-arvolle ja vanhemmuuden tasaisemmalle jakamiselle.

Lue lisää:

Lammi-Taskula Johanna,  Salmi Minna, Parrukoski Sanna: Työ, perhe ja tasa-arvo. Tasa-arvoselonteon taustaselvitys työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvistä tasa-arvopoliittisista toimenpiteistä ja niiden vaikuttavuudesta. STM selvityksiä 2009:55.

Rantahalvari Vesa ja Åström Johan: Perhevapaa ei aiheuta niin suuria kustannuksia työnantajalle kuin kuvitellaan. Teoksessa Pietiläinen Marjut (toim.) Työ, talous ja tasa-arvo. Helsinki: Tilasto-keskus 2013, 195–201.

Perhevapaatutkimus, THL

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *