Perhevapaiden uudistaminen käynnistyi syyskuun lopussa pidetyllä kuulemisella, ja valmistelutyöryhmä aloitti työnsä lokakuun alussa. Ehdotin kuulemisessa uudistuksen valmistelua THL:n suositteleman 6+6+6-mallin periaatteiden mukaisesti ja sitä kohti edeten. Tärkein askel olisi pidentää isyysvapaata neljään kuukauteen ja näin turvata lapsen hoito ansiosidonnaisella päivärahalla aina vuoden ja kahden kuukauden ikään saakka.
Peruslähtökohdat lapsen hyvinvointi, sukupuolten tasa-arvo ja perheiden toimeentulo
6+6+6-mallin periaatteet ovat hyvä lähtökohta valmisteltavalle uudistukselle. Ensinnäkin, uudistuksen tulee edistää lapsen hyvinvointia. Välillä tuntuu unohtuvan, että perhevapaat ovat olemassa jotta äidit ja isät voivat hoitaa lasta kotona niin, että toimeentulo ja vanhemman mahdollinen työpaikka on turvattu. Pienten lasten vanhempien enemmistö toivoo ansiosidonnaisen vapaan jatkuvan kunnes lapsi on 1,5-vuotias. Toinen peruslähtökohta onkin, että uudistus parantaa pikkulapsiperheiden toimeentuloa pidentämällä merkittävästi ansiosidonnaisella päivärahalla korvattua vapaata.
Kolmanneksi uudistuksen tulee edistää sukupuolten tasa-arvoa parantamalla naisten asemaa työmarkkinoilla ja vahvistamalla isien asema vanhempina. Tämä edellyttää ansiosidonnaisen vapaan pidennyksen suuntaamista isyysvapaaseen. Isien lisääntyvä vapaiden käyttö vähentää äitien vapaiden käyttöä ja nopeuttaa heidän paluutaan työelämään. Samalla vahvistuu lapsen oikeus molempien vanhempiensa hoivaan. Perusteena on myös se, että työpaikoilla katsotaan ainoastaan isille korvamerkittyjen vapaiden kuuluvan isille.
Lisäksi uudistuksen tulisi parantaa nykytilannetta sekä lapsen, äidin että isän kannalta ja ottaa huomioon perheiden eriarvoistumisen riski. Äitien ja isien koulutustaso, suhde työmarkkinoihin ja tulotaso heijastuvat siihen, miten he käyttävät perhevapaita. Uudistuksessa tulee ottaa huomioon erilaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat perheet.
Perhevapaajärjestelmän rakenne ohjaa vanhempien ratkaisuja
Nykyisen ansiosidonnaisen vapaajärjestelmän pisin osa on vanhempien jaettavissa oleva vanhempainvapaa (6 kk). Koska sitä käyttävät sukupuolten perinteisen työnjaon mukaisesti lähes yksinomaan äidit, nykyisen järjestelmän rakenne ohjaa vanhempia vapaiden epätasaiseen käyttöön. Siksi uudistuksessa ansiosidonnaisen vapaan pidennys tulee suunnata isyysvapaaseen. Joissain perhevapaamalleissa ehdotettu vanhempien jaettavissa olevan vanhempainvapaan pidentäminen ei edistäisi uudistuksen tavoitteena olevaa työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa.
Perhevapaajärjestelmän rakenteessa tällä vuosikymmenellä tehdyt muutokset ovat lisänneet isien vapaiden käyttöä. Samoja kokemuksia on monista maista, esimerkiksi Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Saksasta.
Tarvitaan selvä pidennys isyysvapaaseen
Siksi ehdotankin, että uudistuksessa isyysrahakautta pidennetään 96 arkipäivään (4 kuukautta). Tämä uudistus vastaisi myös EU-komission uutta ehdotusta direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta. Siinä molemmille vanhemmille ehdotetaan neljän kuukauden vanhempainvapaakiintiötä.
Ehdotan edelleen, että nykyisestä 105 päivän äitiysrahakaudesta 96 päivää määritellään käytettäväksi lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi äiti saisi raskausrahaa 12 arkipäivää ennen lapsen laskettua syntymäpäivää. Näin nykyinen äitiysvapaa pitenisi kolmella arkipäivällä. Äidillä ja isällä olisi lapsen syntymän jälkeen käytössään yhtä pitkät vapaakiintiöt.
Näiden uudistusten seurauksena lapsi olisi 1 v 2 kk ikäinen ansiosidonnaisten vapaiden päättyessä.
Sukupuolten tasa-arvon edistämiseen kannattaa investoida
Vuoden 2016 keskimääräisellä päivärahatasolla, vuoden 2017 syntyvyystasolla ja olettaen, että puolet isistä käyttäisi koko isyysvapaan, nämä uudistukset nostaisivat vanhempainpäivärahakustannuksia vuoden 2015 tasosta noin 67,4 miljoonaa euroa (6,5 %).
Hallituksen uudistukselle asettamien reunaehtojen mukaan uudistus tulee toteuttaa ”hallitusohjelman julkisen talouden raamien puitteissa”. Koska uudistuksen odotetaan lisäävän äitien työllisyyttä ja sitä myöden verotuloja, vähäinen vanhempainpäivärahakustannusten nousu mahtunee julkisen talouden raameihin. Sukupuolten tasa-arvon ja lasten hyvinvoinnin edistäminen on myös investointi tulevaisuuteen.
Kotihoidon tuen muutoksiin kohdistuu suuria odotuksia
Hallituksen asettamien reunaehtojen mukaan uudistuksessa säilytetään mahdollisuus hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi. Esillä olleissa perhevapaamalleissa on ehdotettu kotihoidon tuen tason porrastamista niin, että se olisi suurempi tukea lyhyemmän aikaa käyttäville ja pienempi pidempään käyttäville. Porrastuksessa on kuitenkin sosiaalisen eriarvoisuuden lisäämisen riski. Jos kotihoidon tuen tasoa alennetaan niiltä, jotka käyttävät tukea yli lapsen kaksivuotispäivän, se merkitsee tulotason laskua ennen kaikkea pienituloisimmissa perheissä.
Kotihoidon tuen muutoksilla joko tukikauden kestoa lyhentämällä tai tuen taso porrastamalla tavoitellaan työllisyysasteen nousua. Tavoite ei kuitenkaan ehkä toteudu odotetulla tasolla. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että kotihoidon tuen muutoksen kohderyhmä on varsin pieni osa alle kolmivuotiaiden lasten äideistä ja toiseksi siitä, että kohderyhmän äitien koulutustaso on alhaisempi kuin työvoimalla keskimäärin.
Kotihoidon tuen muutosten varsinainen kohderyhmä ovat äidit, joilla kaksi vuotta täyttänyt lapsi on nuorimmainen. Tämä äitiryhmä on potentiaalisia työllisyysasteen nostajia. Heitä oli kuitenkin vuonna 2013 vain 6 prosenttia alle kolmivuotiaiden lasten äideistä. Vuonna 2013 heistä 60 prosenttia oli jo töissä ja vain joka neljäs oli vielä kotona hoitamassa parivuotiasta kuopusta kotihoidon tuella. Jos kaikki nämä äidit olisivat työllistyneet, 18–64-vuotiaiden naisten työllisyysaste olisi noussut 0,6 prosenttiyksikköä vuoden 2013 työlli-syysasteesta laskien (vrt. Pärnänen 2014).
Kohderyhmän äitien työllistymismahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat. Yli puolella parivuotiasta kuopusta kotona hoitavista äideistä ei ollut työpaikkaa, johon palata. Heistä puolestaan kahdella kolmesta oli enintään ammatillinen koulutus. Koulutuserot huomioon ottaen potentiaalisia työllistyjiä oli siis vielä pienempi osuus kuin 6 prosenttia kaikista alle kolmivuotiaiden äideistä. Näin myös vaikutukset naisten työllisyysasteeseen jäisivät vielä edellä mainittua vaatimattomammiksi ainakin lyhyellä tähtäimellä.
Tilastokeskuksen uusi Perheet ja työ -tilasto (pdf, 404 KB) kertoo, että äidin koulutustaso on oleellinen tekijä pienten lasten äitien työllistymisessä: kun nuorin lapsi on täyttänyt 3 vuotta, pelkän peruskoulun varassa olevista äideistä vain reilu kolmannes on töissä, mutta keskiasteen koulutuksen saaneista kolme neljästä ja korkeakoulutetuista lähes 90 prosenttia. Vailla koulutusta olevien työllistyminen tuskin helpottuisi, vaikka kotihoidon tukikausi olisi vuoden lyhyempi.
Mikä työ lasketaan työllisyysasteeseen?
Pienten lasten äitien työllisyysaste on alhainen tilapäisesti: kun nuorin lapsi on täyttänyt kolme vuotta, neljä viidestä äidistä on töissä. Pikkulasten äitien työllisyysasteen kansantaloudellista merkittävyyttä pohtiessa kannattaa muistaa, että 20–59-vuotiaiden äitien työllisyysaste on korkeampi kuin saman ikäisten lapsettomien miesten.
Kotona lapsia hoitavat äidit tekevät yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, vaikka se ei näykään työllisyysasteessa eikä bruttokansantuotteessa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan työtä on kaikki se, jonka joku muu kuin itse voisi tehdä ja jolla tuotetaan palveluita tai tavaroita. Tällä vuonna 2013 laaditulla määritelmällä (pdf, 193 KB) haluttiin tehdä palkaton työ näkyväksi.
Ruotsissa työllisiksi lasketaan kaikki ne perhevapaalla olevat, joilla on voimassa oleva työsuhde, Suomessa vain äitiys- ja isyysvapaalla olevat. Meillä äitien työllisyysasteesta jäävät pois työsuhteesta vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevat äidit. Olisiko syytä miettiä työllisyysasteen laskentakriteereitä uudelleen?
Lue lisää:
Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 4/2017. Helsinki 2017. (Slideshare-esitys)
Pärnänen, Anna: Kotihoidontuen puolituksella vähäinen vaikutus. Tilastokeskus, Tieto & trendit -blogi 24.3.2014
Pärnänen, Anna & Kambur, Olga: Suomi–Ruotsi-vertailu: Pienten lasten äitien työssäolossa ei suuria eroja. Tilastokeskus, Tieto & trendit 25.4.2017
Tietoa 42 maan perhevapaajärjestelmistä ja vapaiden käytöstä: www.leavenetwork.org