Suomessa oli maaliskuussa noin 65 000 pitkäaikaistyötöntä. Heistä noin puolet oli ollut työttömänä vuoden, puolet kaksi vuotta.

Työttömyys on kallista paitsi inhimillisesti, myös euroissa. Työttömyyden kokonaiskustannukset yhteiskunnalle nousivat 2006–2016 reilut 2,5 miljardia euroa. Samalla aikavälillä vaikeasti työllistyvien 15–64-vuotiaiden määrä tuplaantui 7 prosenttiin.

Ongelmat ja kustannukset kasautuvat usein pienelle joukolle ihmisiä. Heidän auttamisensa ja kustannusten hillitseminen edellyttävät monialaista sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen yhteensovittamista. Tämä on otettava huomioon tulevassa sosiaaliturvan uudistuksessa.

Asiantuntijoiden mukaan sosiaaliturvan uudistuksen tulisi ohjata ihmisiä toimimaan järjestelmässä itsenäisesti ja käyttämään digitaalisia palveluja. Tämä vapauttaisi resursseja niille, jotka todella tarvitsevat esimerkiksi henkilökohtaista apua.

Voiko tämä toteutua?

Sosiaaliturvaa ja -palveluita tarkastellaan usein siitä käsin, kuinka paljon niitä käytetään. Järjestelmä ei ota kovin hyvin huomioon, etteivät paljon palveluja tarvitsevat usein kykene vaikean tilanteensa takia hakeutumaan sosiaaliturvan tai -palveluiden piiriin.

Lisäksi esimerkiksi pitkäaikaistyöttömillä aikuissosiaalityön asiakkailla ei välttämättä ole taitoja käyttää digitaalisia palveluja, osalla ei ole edes toimivaa nettiyhteyttä, tietokonetta tai älypuhelinta.

Kuntien aikuissosiaalityö työskentelee vaikeasti työllistyvien kanssa päivittäin. Kentän kokemusten perusteella tarvitsemme resursseja sosiaalityöhön, jossa ammattilaiset jalkautuvat avun tarvitsijoiden pariin ja tarjoavat apua muuallakin kuin sosiaalitoimistossa.

Myös vaikeasti työllistyvien terveystarkastukset ja työkyvyn arviointi ontuvat. Osa pitkäaikaistyöttömien terveydellisistä ongelmista jää huomiotta, niitä vähätellään, eivätkä sosiaalityön havainnot vaikeassa tilanteessa olevan henkilön tilanteesta kulkeudu terveydenhuoltoon.

Viranomaisille tulisikin luoda yhtenäinen tietojärjestelmä joka näyttää asiakkaan kokonaiskuvan.

Tällä hetkellä sosiaaliturva, sosiaalipalvelut ja sosiaalityö toimivat kaatoluokkana, johon muut viranomaiset viime kädessä tukeutuvat, kun asiakkaan tilanne on erittäin vaikea. Esimerkki tästä on kuntien halu siirtää vaikeasti työllistettäviä työmarkkinatuelta toimeentulotuelle.

Yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan sata asiakasta, ja asiakas saattaa pahimmillaan pyöriä järjestelmässä vuosia toimeentulotukea saaden tapaamatta lainkaan sosiaalityöntekijää.

Resursseja tarvitaan siis lisää. Sosiaalityöntekijöiden etujärjestö Talentian suosituksen mukaan 30–50 asiakasta per työntekijä on määrä, jolloin sosiaalityötä pystyy vielä tekemään niin, että siitä on asiakkaille hyötyä.

Tarvitsemme myös ymmärrystä muutosten vaikutusten mittaamisesta. Pitkäaikaistyöttömän elämäntilanteen paraneminen ja työelämään palaaminen ovat usein pitkiä prosesseja, mikä oli nähtävissä esimerkiksi perustulokokeilun ensimmäisen vuoden alustavissa tuloksissa.

Erilaiset kokeilut kestävät yleensä kaksi vuotta. Interventioiden ja etenkin pitkäaikaisten suunnitelmallisen sosiaalityön vaikutuksia on mahdotonta mitata niin lyhyellä aikavälillä.

Kirjoittaja toimii THL:n sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön korkeakouluharjoittelijana osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa. Lisäksi kirjoittaja tekee parhaillaan sosiaalipolitiikan gradua osallistavan sosiaaliturvan kuntien työntekijöiden kokemuksista osallistavan sosiaaliturvan kokeiluun ja sosiaalityön vaikuttavuuteen liittyen.

Lue lisää:

Osallistavan sosiaaliturvan kokeilu

Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun väliraportti

Kerätär, Raija, Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta Acta Univ. Oul. D 1340, 2016 Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto.

Leskelä, R-L., Komssi, V., Sandström, S., Pikkujämsä, S., Haverinen, A., Olli, SL., Ylitalo-Katajisto, K.. (2013) Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävät asukkaat Oulussa. Lääkärilehti 48/2013.

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsaus, Maaliskuu 2019

Alasalmi, J., Alimov, N., Ansala, L., Busk, H., Huhtala, V., Kekäläinen, A., Keskinen, P., Ruuskanen, O, Vuori, L. (2019) Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle.

Saikku, P., Kuivalainen, S. (2011) Toimeentulotukityö kunnissa – organisointi, työnjako ja kokemukset. Teoksessa Toimeentulotuki 2010-luvulla, 115-146.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *