Toimeentulotuki on tarkoitettu lyhytaikaiseksi tueksi. Sen avulla voidaan auttaa yksittäistä ihmistä tai perhettä selviytymään tilapäisistä taloudellisista vaikeuksista.
Suomessa on vuosittain vajaat 400 000 toimeentulotuen saajaa. Noin 55 000 kotitaloudelle toimeentulotuesta on muodostunut pitkäaikainen toimeentulon lähde, mikä tarkoittaa, että he ovat saaneet toimeentulotukea vähintään 10 kuukautta vuodessa.
Keskeisimpiä syitä pitkittyneelle tuen tarpeelle ovat terveyteen ja työkykyyn liittyvät ongelmat. Tähän juurisyyhyn olisi perusteltua kiinnittää tarkempaa huomiota, kun toimeentulotukea uudistetaan.
Etuuksien ja palveluiden tulisi toimia tiiviimmin yhdessä
Nykyisen hallituksen ohjelmassa on kirjaus toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta, jolla tavoitellaan myös säästöjä.
Uudistusta valmistellut työryhmä julkaisi alkuvuodesta muistion keinoista, joilla hallitusohjelman mukaiset tavoitteet arvioidaan saavutettavan. Muistiossa sivutaan yhtä sosiaaliturvan uudistamisen tärkeimmistä tavoitteista: palveluiden ja etuuksien yhteensovittamista.
Siinä missä rahallinen tuki turvaa toimeentuloa, palvelut ovat keino auttaa ihmistä eteenpäin. Tuensaajaa voidaan ohjata ja kannustaa, mutta tietyiltä osin myös velvoittaa palveluiden piiriin. Työryhmän ehdotuksissa toimeentulotuki kytkettäisiin tiiviimmin palveluihin kiristämällä tätä velvoittavuutta.
Velvoitteen tulee olla tuensaajalle soveltuva
Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellisen tuen muoto. Sen avulla turvataan jokaiselle kuuluvaa perusoikeutta ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon turvaan (PL 19.1 §).
Toimeentulotukeen liittyvän velvoitteen tulee olla asianomaiselle ihmiselle soveltuva ja sellainen, että se turvaa hänelle välttämättömän toimeentulon kohtuullisen pitkän ajan. Esimerkiksi velvoite hakea ja ottaa vastaan tarjottua työtä ohjaa tuensaajaa kohti työmarkkinoita ja ansiotuloja, mutta edellyttää riittävää työkykyä.
Jos tuensaaja kieltäytyy tai muutoin laiminlyö velvoitteen noudattamisen, toimeentulotuen perusosaa on mahdollista alentaa (L 1412/1997, 10 §). Oikeudellisesti tämä on katsottu hyväksyttäväksi, jos ihmisellä on ollut todellinen mahdollisuus hankkia toimeentulonsa muulla tavoin kuin toimeentulotukeen turvautumalla (PeVL 31/1997 vp).
Toisin sanoen velvoitteen asettamista tai sen mahdollisesta laiminlyönnistä aiheutuvan tuen alentamisen kohtuullisuutta tulee arvioida aina tapauskohtaisesti. Tuen alentaminen ei saa olla kohtuutonta tai vaarantaa ihmisarvoisen elämän edellyttämää välttämätöntä toimeentuloa (L 1412/1997, 10 §; PeVL 31/1997 vp).
Yksilölähtöisyys tuottaa kestäviä ratkaisuja
THL julkaisi helmikuun alussa kattavan raportin toimeentulotuesta. Raportissa on myös ehdotuksia toimeentulotuen kehittämisestä.
Tuensaajien ohjaaminen ensisijaisten etuuksien piiriin voi osaltaan vähentää pitkäaikaista toimeentulotuen tarvetta. Kestävän ratkaisun tuensaajan tilanteeseen tuovat yksilölliseen tarpeeseen vastaavat palvelut.
Esimerkiksi työllisyyspalvelut eivät ole kaikkien kohdalla toimivin tai ajankohtaisin apukeino, jos tuen tarpeen taustalla on terveydentilaan, työkykyyn tai osaamiseen liittyviä vaikeuksia. Toisaalta on hyvä huomata, että kaikkiin palveluihin ei ole mahdollista velvoittaa.
Erityisen tärkeää olisikin tunnistaa ihmisen työkykyyn ja/tai osaamiseen liittyvät vajeet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa – ja jo ennen kuin hän joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.
Hyvinvointialueiden rooli kasvaa
THL:n raportissa käsitellään myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea, jotka ovat hyvinvointialueiden vastuulla. Näiden tukimuotojen tarpeen voidaan ennakoida lisääntyvän Kelan toimeenpaneman perustoimeentulotuen ehtojen tiukentuessa.
Hyvinvointialueiden tulevat valtuutetut ovatkin paljon vartijoina siinä, että sosiaali- ja terveydenhuollon niukat resurssit kohdistetaan viisaasti. Se edellyttää ajallisesti pitkäjänteisempää näkökulmaa kuin mihin nykyiset kovat säästöpaineet ohjaavat.
Esimerkiksi mielenterveyden kanssa kamppailevaa nuorta tulee kyetä tukemaan etupainotteisesti. Se on inhimillisesti välttämätöntä, mutta myös pitkällä tähtäimellä kestävää.
Lue lisää:
Toimeentulotukilain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän loppumuistio
Saikkonen, Paula & Mukkila, Susanna (toim.). Toimeentulotuki 2020-luvulla. Tavoitteena parempi viimesijainen turva. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2025. Helsinki 2025.