Viime vuoden alussa voimaan tulleen Terveydenhuoltolain perusajatuksia on lisätä terveydenhuollon asiakaslähtöisyyttä ja antaa potilaalle vapaus valita hoitopaikkansa. Potilaan valintojen on ajateltu toimivan palvelujärjestelmän uudistumisen käyttövoimana, parantavan laatua ja toiminnan tehokkuutta.

Valinnanvapaudesta saadut kokemukset ovat olleet pääosin ongelmattomia. Liikkeellä on kuitenkin myös vääriä käsityksiä ja tulkintoja sekä potilailla että lääkäreillä.

Kahdenlaista valinnanvapautta

Perusterveydenhuollossa valinnanvapaus tarkoittaa vapautta valita terveysasema. Valinta tehdään useimmiten parempien kulkuyhteyksien tai paremman hoidon toivossa, kertovat Valva-tutkimushankkeessa tehdyt kyselyt ja haastattelut. Valintoihin voi myös vaikuttaa halu säilyttää tuttu hoitosuhde, kun oma asuinpaikka vaihtuu, tai tarve löytää paremmin palveleva terveysasema.

Toistaiseksi potilaat ovat joutuneet tekemään valintansa mutu-tiedon ja mielikuvien varassa. Tietoja jonotusajoista tai terveyskeskusten toimintakäytännöistä on edelleen kovin niukasti saatavilla.

Terveysaseman vaihtamiseen liittyvä byrokratia kertoo halusta suojella terveyspalvelut järjestävää kuntaa. Lain mukaan potilaan tulee ilmoittaa terveysaseman vaihtamisesta sekä uudelle että vanhalle terveysasemalle mielellään kolme viikkoa ennen hoitoon hakeutumista. Ilmoitusmenettelyä tulee noudattaa, vaikka terveysasema vaihtuisi oman kunnan sisällä.

Onneksi muutamat kunnat ovat olleet lainsäätäjää edistyksellisempiä. Hoitoon saa hakeutua ja tutkimuksiin voi mennä sille asemalle, jossa jono on lyhin, tai mikä sopii parhaiten työ- tai asiointimatkan varrelle.

Erikoissairaanhoidossa hoitopaikka valitaan hoidon alussa. Lähetteen kirjoittava perusterveydenhuollon lääkäri on lain mukaan potilaan neuvonantaja, kun tämä valitsee hoitopaikkaa. Käytännössä lääkäreille on epäselvää kumman sana painaa enemmän, lääkärin vai potilaan.

Lähettävät lääkärit ovat haastattelujemme mukaan arkoja esittämään potilailleen vaihtoehtoja tai sitten he yksinkertaisesti tuntevat oman sairaalan palvelut parhaiten. Potilaalle huonoin ratkaisu on, että lääkäri lähettää hänet ensin jonoon oman sairaalan vastaanotolle ja vasta siellä selviää, että potilas haluaisi päästä hoitoon johonkin toiseen sairaalaan.

Koulutusta on hyvä lisätä

Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että kunnat ja kuntayhtymät ovat antaneet koulutusta terveydenhuollon ammattilaisille. Mutta onko koulutus ollut riittävää? Tutkimuksessamme on ilmennyt, että kunnat eivät ole ohjeistaneet kovinkaan tarkasti, miten potilaita tulisi neuvoa, kun he valitsevat hoitopaikkaansa. Useiden työntekijöiden mielestä neuvonta tulisi tehdä pääsääntöisesti muulloin kuin vastaanottokäynnin aikana.

Koulutusta tulisi varmaankin lisätä, koska ne lääkärit, jotka ovat saaneet koulutusta, suhtautuvat valinnanvapauteen muita myönteisemmin.

Keskustelu valinnanvapaudesta keskittyi viime keväänä yksityisten palvelujentuottajien aseman parantamiseen Ruotsin mallin mukaisesti. Jotkut kansalaiset ovat ilmeisesti saaneet keskustelusta käsityksen, että terveydenhuoltolain tuoma valinnanvapaus koskisi Suomessa myös yksityisesti tuotettua erikoissairaanhoitoa. Lähettävän lääkärin puutteellinen neuvonta saattaa johtaa vääriin tulkintoihin ja potilaille kalliiksi koituviin ratkaisuihin.

Valinnanvapaus vahvistaa julkisen terveydenhuollon kilpailukykyä

Sekä terveydenhuollon työntekijät että potilaat ovat tutkimuksemme mukaan lojaaleja oman alueen palveluille. Jotta lähipalvelut säilyisivät, asiakkaat haluavat käyttää oman lähiterveyskeskuksen palveluja, vaikka hoitoon pääsisi nopeammin hieman etäämmällä.

Lääkäreillä on myös pidäkkeitä lähettää potilaita hoitoon oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle. Pelätään oman sairaalan kuihtumista.

Myös on keskusteltu, voiko keskussairaalatasoista hoitoa tarvitsevan potilaan lähettää yliopistolliseen sairaalaan, jos potilas niin haluaa. Lainsäätäjän tulkinta on, että voi, koska yliopistosairaalassa annetaan myös keskus- ja aluesairaalatasoista hoitoa.

Terveyspalvelujen mainostamista julkisilla varoilla on paheksuttu. Mainostaminen on kuitenkin varsin tehokas keino kertoa kansalaisille heidän oikeuksistaan valita julkinen erikoissairaanhoidon hoitopaikka tarpeidensa mukaan. Mainostamisen tarve voi kertoa myös sairaaloiden ylikapasiteetista, jota ylläpitävät Suomessa palveluiden pienet järjestäjät, kunnat.

Lisääntyvän valinnanmahdollisuuden ajatellaan toimivan palvelujärjestelmän uudistumisen käyttövoimana ja johtavan myös palvelujen laadun ja turvallisuuden sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisääntymiseen. Kaikkiaan lainsäätäjä on arvioinut valinnanvapauden lisäävän asiakkaiden luottamusta julkisiin palveluihin.

Nyt kaikkien terveyskeskusten ja sairaaloiden on tsempattava säilyttääkseen kilpailukykynsä. Tällaista ryhdistäytymisliikettä on julkiseen terveydenhuoltoon jo kaivattukin.

Lue lisää:

Maijaliisa Junnila, Laura Hietapakka, Hoitopaikan vaihtaneita toistaiseksi vähän. Tesso 28.8.2015

Valinnanvapauden muotoutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa (VALVA). Tutkimushanke.

Valinnanvapaus thl.fi’ssä

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *