Nuorten seurustelusuhteissa kokema väkivalta jää usein aikuisilta piiloon. Sen tunnistaminen on kuitenkin keskeinen keino ehkäistä muita väkivallan muotoja, erityisesti parisuhdeväkivaltaa aikuisiällä. Kun ammattilainen ottaa väkivallan puheeksi, nuoren on helpompi ymmärtää omia kokemuksiaan ja mahdollisuudet katkaista väkivallan ylisukupolvinen kierre paranevat.
Lapsuuden kokemukset voivat altistaa väkivallalle. Mikäli väkivallan tekijä on joutunut lapsuudessaan todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa, saattaa kokemus johtaa riskikäyttäytymiseen myöhemmissä parisuhteissa. Väkivaltainen kasvuympäristö vääristää nuoren käsitystä turvallisuudesta, jolloin nuori ei välttämättä seurustelusuhteessaan tunnista kokemaansa tai tekemäänsä väkivaltaa.
Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten, kuten sijoitettuna asuvien, kokemukset seksuaaliväkivallasta ja seurustelukumppanin taholta koetusta väkivallasta ovat yleisempiä kuin muulla tavoin asuvilla nuorilla.
Some voi vääristää kuvaa tasa-arvoisesta ja turvallisesta seurustelusta
Nuoret saattavat saada sosiaalisesta mediasta väärää ja haitallista tietoa sekä epätasa-arvoisia ajattelu- ja käyttäytymismalleja seurustelusuhteeseen. Tämän takia väkivaltamyönteiset asenteet voivat olla osa nuorten seurustelusuhdetta ja siten oikeuttaa väkivallan käyttöä seurustelusuhteessa.
Teknologian rooli näkyy myös väkivaltaisessa käyttäytymisessä: yhteydenpito muuttuu vahtimiseksi, kontrolloimiseksi ja nöyryyttämiseksi. Digitaalinen väkivalta on yksi keskeisimmistä väkivallan muodoista, jota nuoret kohtaavat seurustelusuhteessaan.
Nuorista kolmasosa on raportoinut kumppanin vahtineen mitä nuori teki tai keitä hän tapasi lähettämällä viestejä tai seuraamalla jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Uhrikokemuksen ilmoittaneista nuorista yli puolet vastasi myös itse tehneensä digitaalista väkivaltaa jollekin kumppanilleen.
Seksuaalinen painostaminen on yleistä
Joka neljäs nuori kertoo kokeneensa suhteessaan seksuaalista painostamista tai pakottamista. Seksuaalinen väkivalta voi tarkoittaa painostamista seksuaaliseen tekoon, ei-toivottuja tekoja, suuttumista seksistä kieltäytymisestä tai raiskausta. Tekoon liittyy usein pelko, häpäisy ja nöyryyttäminen.
Seksuaaliväkivallan kokeminen seurustelusuhteessa on usein yhteydessä myös muiden seurusteluväkivallan muotojen kokemiseen.
Vähitellen väkivalta normalisoituu ja voi jatkua eron jälkeen
Seurustelusuhteessa tapahtuva väkivalta saattaa ilmetä aluksi kumppanin kontrolloimisena tai eristämisenä. Väkivalta voi normalisoitua osaksi suhdetta, jolloin väkivaltakokemuksia tulee lisää ja ne tulevat raaemmiksi. Kuten aikuisten lähisuhdeväkivallassa, myös nuorten seurusteluväkivallassa väkivallan teot muodostuvat useista toistuvista ilmenemismuodoista.
Seurustelun päättyminen ei aina lopeta väkivaltaa. Eron jälkeen väkivalta voi vakavoitua ja saada uusia muotoja. Entisen kumppanin kontrolli voi jatkua esimerkiksi digitaalisena väkivaltana eli jatkuvia yhteydenottoja, uhkailua, some-tilien vakoilua ja yksityisten tietojen levittämistä.
Miksi seurusteluväkivalta jää aikuisilta piiloon?
Nuoret kertovat harvoin kokemuksistaan. Syitä ovat häpeä, syyllisyys ja vaikeus sanoittaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan.
Nuoren emotionaalinen kehitys on vielä kesken ja väkivaltaista käytöstä seurustelusuhteessa saatetaan pitää huolenpitona tai rakkautena. Nuori voi tulkita väkivaltaisen käyttäytymisen vuorovaikutusongelmaksi ja väkivallasta kysyttäessä nuori ei tunnista sitä kokevansa.
Myös ammattilaisilla voi olla haasteita tunnistaa väkivallan merkkejä. Omat asenteet, uskomukset tai kokemukseen liittyvät tunteet voivat vaikuttaa siihen, mitä tulee nähdyksi ja mitä ohitetuksi. Myös auttamismahdollisuudet koetaan puutteelliseksi. Esimerkiksi opiskeluhuoltopalveluiden ammattilaisille suunnatun kyselyn mukaan vain yhdeksän prosenttia vastaajista koki lähisuhdeväkivaltaan liittyvät auttamismahdollisuutensa hyviksi ja kolmasosa melko hyviksi.
Ota seurusteluväkivalta rohkeasti puheeksi
Ammattilaisen tehtävänä on auttaa nuorta ymmärtämään omia kokemuksiaan ja nimeämään väkivalta väkivallaksi.
Nuoren kanssa voi pohtia esimerkiksi:
- Millaisia tunteita suhteessa herää?
- Onko suhteessa turvallista?
- Saako nuori olla oma itsensä?
- Rajoitetaanko hänen tekemisiään, viestintäänsä tai sosiaalista elämäänsä?
- Miten kumppani reagoi pettymyksiin tai riitoihin?
Sekä väkivaltaa kokeneiden että väkivaltaa tehneiden nuorten on tärkeää saada käsitellä kokemuksiaan ja oppia turvallisia ihmissuhdetaitoja. Väkivallan kierre on katkaistavissa, mutta se vaatii sanoittamista, kuulemista ja aikaa.