”Miksei kukaan ole kertonut?” asiakas kysyy, katsetta vältellen, kun työvoimavirkailija kertoo hänelle, miten sairauden ja sosiaaliturvan kanssa kannattaa toimia.
Sairausloma voi yhtäältä olla helpotus, mutta toisaalta siitä voi byrokratiaviidakkoineen tulla sudenkuoppa, joka hidastaa toipumista. Voi käydä niinkin, että sairauslomalla oleva työnhakija ei saa asianmukaisia etuuksia tai tarvitsemiaan palveluja oikea-aikaisesti.
Esitämme ohessa viisi käytännön työssä ja tutkimuksessa havaittua sairauteen liittyvää sosiaaliturvan kompastuskiveä.
1. Etuuksien käsittely viivästyy, kun elämäntilanne muuttuu
Sairauspäivärahan käsittely voi kestää niin pitkään, että se saa ihmisen jännittämään seuraavan kuukauden toimeentuloa.
Lisäksi aina kun asiakkaan tilanne muuttuu, etuuksien käsittely viivästyy. Siksi sairaalle työttömälle voi olla helpompi ratkaisu olla työttömyysetuudella.
Pitkällä aikajänteellä ja erityisesti pitkäaikaissairaudessa oikea etuus eli sairauspäiväraha on kuitenkin äärettömän tärkeä. Vain oikea etuus oikeuttaa seuraaviin etuuksiin ja palveluihin, kuten kuntoutukseen, kuntoutustukeen, eläkkeeseen tai vammaistukeen.
2. Sairauspäivärahan omavastuuaikana voi saada työttömyysetuutta, jos on työmarkkinoiden käytettävissä
Sairauspäivärahaa maksetaan viikon omavastuuajan jälkeen. Omavastuuaikana voi saada työttömyysetuutta, jos on käytettävissä työkykyään vastaavaan kokoaikatyöhön.
Jos työnhakija sanoo TE-toimistossa, ettei hän ole käytettävissä edes työkykyään vastaavaan kokoaikatyöhön, hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.
Jos omavastuuajalta ei saa mistään rahaa, pienituloisen kuukausibudjettiin tulee helposti suuri lovi.
Toisinaan tarvitaan myös lääkäriltä uusi lausunto, koska etuutta ei aina myönnetä koko sairauslomajakson ajalle. Se on usein maksullinen.
3. Sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen on oltava etuuksien takia työmarkkinoiden käytettävissä, vaikka työkykyä ei olisi
Sairauspäivärahaa saa enimmillään 300 päivää. Jos sairaus jatkuu tätä pidempään, on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi ja oltava käytettävissä työkykyä vastaavaan kokoaikatyöhön saadakseen työttömyysetuutta.
Kuntoutuksien ja eläkkeen käsittely saattaa kestää, tai ne voidaan evätä lääkärintodistuksesta huolimatta. Tästä seuraa usein se, että moni työnhakija joutuu valehtelemaan järjestelmälle olevansa työmarkkinoiden käytettävissä. Samalla he kuitenkin pelkäävät, että TE-toimisto tarjoaa työtä, jota he eivät pysty tekemään.
Jos työhönosoitus tulisi ja siitä kieltäytyisi, seuraisi karenssi ja tulonmenetys. Harva tietää sitäkään, että sairauden jatkuessa on oikeutettu sairauspäivärahaan uudelleen, kun on ollut välillä vuoden töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä kokoaikatyöhön.
Uudesta sairaudesta voi tosin hakea sairauspäivärahaa ilman odotusaikaa.
4. Järjestelmä evää kuntoutuksen tai ohjaa siihen väärään aikaan
Akuutti päihdeongelma voi estää kuntoutuksen. Jos tulee kertoneeksi päihteidenkäytöstä, ovet kuntoutukseen voivat sulkeutua nenän edestä.
Määräaikaista kuntoutustukea tai eläkettä ei puolestaan saa, jos kuntoutuksia, lääkkeitä tai muita hoitoja on kokeilematta.
Toisaalta yhteisiä rahoja käytetään vääräaikaisiin palveluihin. Ei ole tavatonta, että kuntoutuksessa käydään vain, jotta etuudet olisivat hallittavissa.
Lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä ei aina ole riittävä kuntoutustukea tai eläkettä varten. Lisäksi voidaan tarvita kuntoutusjakso, jolla työkyvyttömyys todetaan. Kuntoutuksen palveluntuottajan motiivi on kuitenkin saada asiakas ohjattua työhön tai koulutukseen. Näiden takia kuntoutuksia myös keskeytetään.
Määräaikaisten kuntoutustukien aikana asiakas pitäisi tavata monialaisesti.
5. Edes virkailijat eivät aina tunne etuusjärjestelmää riittävän hyvin
Kun sairastuu, Kelan ja TE-toimistojen palvelut ja etuudet hallitsevan ihmisen neuvot olisivat tuiki tärkeitä.
Virkailijoilta ei kuitenkaan vaadita tällaista osaamista. Sosiaaliturvan monimutkaisuus onkin epäreilu myös virkailijaa kohtaan, koska luottamussuhteen rakentaminen asiakkaaseen vaikeutuu. Moni asiakas pelkää kertoa tilanteestaan rehellisesti, sairauteen ja työttömyyteen liittyvän etuusjärjestelmän joustamattomuuden, epäloogisuuden ja ennakoimattomuuden takia.
Edellä mainittujen kompastuskivien takia on vaarana, että pitkään sairastava ja työtä vailla oleva ihminen putoaa ensisijaiselta etuudelta toimeentulotuelle. Sitä ei kuitenkaan välttämättä saa esimerkiksi puolison tulojen takia ja sitä voidaan vähentää, jos työnhaku ei ole voimassa.
Sairauspäivärahan kriteereitä pitäisikin tarkastella ja kestoa pidentää. Silloin voitaisiin välttää tilanteen paheneminen siksi, että sairauslomalla oleva joutuu siirtymään työttömäksi työnhakijaksi ja työttömyysetuudelle.
Kun sairaus on selätetty tai saatu kuriin, on myös toipumiselle annettava aikaa. Toipumisen aikana voisi tehdä esimerkiksi osa-aikaista työtä. Siksi osa-aikaisia eläkkeitä ja kuntoutustukia pitäisi lisätä.
Sairauden ja työttömyyden yhdistelmän ensisijaiset muutostarpeet eivät liity niinkään sosiaaliturvan tasoon vaan sen hallittavuuteen.
Tämä kirjoitus ei kaikilta osin ollut totta. Kun kirjoitettiin, että:
”Harva tietää sitäkään, että sairauden jatkuessa on oikeutettu sairauspäivärahaan uudelleen, kun on ollut välillä vuoden töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä kokoaikatyöhön.
Uudesta sairaudesta voi tosin hakea sairauspäivärahaa ilman odotusaikaa.”
Sairauspäivärahaa ei voi hakea uudelle sairaudelle, jos edellistä sairautta on kestänyt 300 päivää. Siihen kolmeensataan lasketaan kaikki sairauspäivärahaan oikeuttavat sairaudet.
Kun olkapää leikataan ja siitä toipuu puoli vuotta niin sen aiheuttama sairauspäivärahalla olopäuvät vähentävät sitä 300 päivää ja lasketaan mukaan jos vaikka sairastuu masennukseen.
Lisäksi Kela saattaa miinustaa 9 päivää omavastuuta uudelleen, saman sairauden kohdalla, kun se jostain syystä katkaisee sairauspäivärahan ja myöntää sen uudelleen.
Kelan osaamiskeskuksen päällikkö Mikko Toivanen kirjoitti Hämeen Sanomissa 3.9.2021, kun häneltä oli kysytty sairauspäivärahojen omavastuuosuuksista, että
”se voi olla 1+9 arkipäivää tai yksi arkipäivä. Joissain tilanteissa sitä ei ole lainkaan… hakijan tilanteesta riippuen.”.
Vastaus antaa mielivaltaisen kuvan, niin kuin omavastuu perustuisi siihen, kuinka mukava asiakas on kyseessä.
”Kelan osaamiskeskuksen päällikkö Mikko Toivanen kirjoitti Hämeen Sanomissa 3.9.2021, kun häneltä oli kysytty sairauspäivärahojen omavastuuosuuksista, että
’se voi olla 1+9 arkipäivää tai yksi arkipäivä. Joissain tilanteissa sitä ei ole lainkaan… hakijan tilanteesta riippuen.'”
🤔 Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mahtavat olla nämä omavastuuosuuksiin vaikuttavat ”hakijan tilanteet”. Puoluekannanko perusteella nämä ratkaistaan? Kelan sivuilta löytynee nk. ”pärstäkerroinlaskuri”.
Niin tuttua. Oma apu paras apu – jos jäät odottamaan yhteiskunnan apua ansaan kävelemisen estämiseksi niin turhaan odotat. Itselläni kävi tuuri että kuntoutuslääkäri oli asioista jyvällä. Kuntoutuksessa sosiaaliapu oli lähinnä nettilinkkejä ja jutustelua. Omatoimisuus on ihan must.
Sairausperusteisten etuuksien hylkääminen työkyvyttömiltä on inhottavaa sairaan ihmisen kyykyttämistä, joka loppuviimeksi koituu kaikkien osapuolten haitaksi. Potilas joutuu kierteeseen missä pitää jatkuvasti olla vireänä hakemassa lausuntoja eri instansseille, mikä vaatii sinänsä turhia lääkärikäyntejä ja kuormittaa lääkäreitä, sen lisäksi että joutuu pelkäämään TE-palveluiden työllistämistoimenpiteitä, kun työkykyä ei oikeasti ole.
Jos työkyvytön, pitkäaikaissairas ihminen saisi hänelle kuuluvat sairauspäivärahat ja sen jälkeen kuntoutustuen, voisi hän tehdä jonkun verran töitäkin, vointinsa sen salliessa, mikä hyödyttäisi häntä itseään paitsi taloudellisesti, mahdollisesti myös mielenterveyttä ylläpitäen, sekä tietysti yhteiskuntaa verotulojen muodossa. Valitettavasti systeemimme tämän estää, kun kuntoutustuesta tulee hylky, eikä sairauspäivärahalla voi työtä tehdä ja pientäkin työtä yrittäjänä tehdessä TE-palvelut katsoo herkästi kokopäiväiseksi yrittäjäksi (omalla kohdallani 6h/vko oli jo liikaa).
Kelalla ja vakuutusyhtiöillä on liian itsenäinen asema ja liikaa valtaa, kun näitä vääryyksiä ei saada oikaistua. On aivan kohtuutonta että näillä instansseilla on valta päättää mitkä sairaudet ovat muka vain jotakin itseaiheutettua oireilua, vaikka maailmalla on kyllä tietoa että kyseessä on vakava sairaus. Kyllähän sen jokainen, jota asia koskettaa, ymmärtää että tämän takana on vain ja ainoastaan raha. Kyseiset lääkärit, jotka sairaiden ihmisten kyykytystä harrastavat, joutaisivat menettää toimilupansa, mutta valitettavasti niin käy niille lääkäreille, jotka näitä päähänpotkittuja potilasryhmiä suurella sydämellä auttavat.