Seksuaaliväkivaltaa kokenut tarvitsee tukea, sillä seksuaaliväkivalta traumatisoi ja jopa altistaa uusille väkivallan kokemuksille. Raiskauksen jälkeen on tärkeää päästä avun piiriin pian.

Raiskatulla voi olla lääketieteellistä hoitoa vaativia infektioita tai fyysisiä vammoja. Oikeuslääketieteelliset näytteet on hyvä saada viikon sisällä tapahtuneesta. Aivan ensivaiheessa on hyvä myös saada talteen väkivaltaa kokeneen oma kuvaus tapahtuneesta.

Vanhentunut käsitys siitä, että tukea ja terapiaa saisi antaa vasta kun mahdollinen rikosprosessi on saatu päätökseen, elää yhä sitkeästi. Näin ei kuitenkaan enää ole. Seksuaaliväkivaltaa kokenut tarvitsee vakauttamista ja tukea heti tapahtuneen jälkeen.

Tukea voidaan antaa seksuaaliväkivaltaa kokeneelle jo esitutkinnan aikana

Rikosprosessien kesto on lasten, nuorten ja heidän perheidensä näkökulmasta aivan liian pitkä. Vuodesta 2014 vuoteen 2019 lapsiin kohdistuvien seksuaaliväkivaltarikoksien, eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosprosessin kesto on pidentynyt 19 kuukaudesta yli 23 kuukauteen. Samassa ajassa rikosprosessi perusmuotoisissa raiskauksissa on pidentynyt kahdella kuukaudella ollen lähes 20 kuukautta.

Selvityksestä käy ilmi, että pisimpään kestää lähes poikkeuksetta seksuaalirikosten esitutkintavaihe, eli vaihe, jolloin lapset ja nuoret tarvitsisivat akuutisti tukea.

Rikosprosessien kestoon lasten ja nuorten osalta vaikuttaa moni tekijä. Prosessi saattaa venyä, vaikka lapsen tai nuoren kuulemiset olisivatkin jo suoritettu. Näin ollen, mikäli jäämme odottamaan hoidon aloittamisessa sitä, että rikosprosessi on valmis, unohdamme täysin lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaamisen ja oikeuden saada tukea.

Tutkimuksista tiedetään, että nuorten PTSD-oireiden ja -häiriön riski on näissä tilanteissa erittäin suuri. Myös tästä näkökulmasta tarkasteltuna on väärin, mikäli jäädään odottamaan rikosprosessin valmistumista.

Barnahus-hankkeen julkaisussa on mainittu palvelupolkujen superhetket, joihin tämän blogin käsittelemät tilanteet lukeutuvat mitä suurimassa määrin. Näissä hetkissä voimme edesauttaa sitä, ettei nuoren oireilu pahene ja kehity häiriöksi asti. Vaikka tutkimusten mukaan traumaattisen kokemuksen jälkeiset stressioireet vähenivät suurella osalla lapsista ajan myötä ilman interventiotakin, on kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miksi me emme tarjoaisi tukea, kun meillä on siihen mahdollisuus.

Keskeneräinen rikostutkinta ei ole este hoidon aloittamisella. Barnahus-hankkeen julkaisussa kerätyn aineiston perusteella esiintyy edelleen virheellistä käsitystä, jonka mukaan väkivallan seurausten tai mahdollisen trauman hoito aloitetaan vasta esitutkinnan tai peräti oikeusprosessin päätyttyä. Vaikka rikosprosessi on kesken, voidaan nuoria ja heidän perheitään tukea monin eri keinoin ilman, että itse tapahtumia käsitellään.

Tuen muotoja ovat muun muassa tutkimusten mukaan vaikuttavaksi havaitut alkuvaiheen tuen elementit: psykoedukaatio, nuoren ja huolta pitävän aikuisen kanssa työskentely, selviämiskeinojen opettelu sekä useamman tapaamiskerran kokonaisuus, joka etenee portaittain siten, että intensiivisempää hoitoa tarjotaan vain sitä tarvitseville. Yksi tällainen kriisi-interventio on CFTSI-hoitomalli, jota pilotoidaan Barnahus- ja PROMISE 3 -hankkeiden kautta.

Hoidossa esiintyvät elementit ovat kuitenkin jo monelle hoitoa ja tukea tarjoavalle ammattilaiselle tuttuja, joten sitäkin vasten tulisi hoitavilla tahoilla olla rohkeutta tarjota tukea välittömästi rikoksen esiintulon jälkeen. Vaikka nuori hoidossa nostaisikin rikoksen esiin, hoitava henkilö voi ottaa tuon kertomuksen vastaan, kirjata sen ylös ja tarvittaessa konsultoida tai välittää tieto poliisille. Tapahtuman prosessointia ei tarvitse aloittaa, eikä se ole aina hoidon kannalta edes välttämätöntä, jotta hoito olisi tehokasta.

Kansainväliset sopimukset ja uhridirektiivi asettavat useita velvoitteita uhrin oikeuksien suojelemiselle

Uhrin mahdollisen haavoittuvuuden tunnistaminen on tärkeää paitsi rikosprosessin kannalta, mutta myös oikeanlaisten palvelujen kokoamiseksi yksilöllisen tarpeen mukaan.

Uhrin haavoittuvuus voi liittyä hänen omiin ominaisuuksiinsa kuten nuoreen ikään, tai esimerkiksi rikoksen luonteeseen. Seksuaaliväkivaltaa pidetään erityisen haavoittavana rikostyyppinä. Haavoittuva asema voi syntyä myös rikoksen teko-olosuhteiden perusteella.

Istanbulin sopimus velvoittaa huomioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien erityistarpeet kaikissa sopimuksen nojalla toteutettavissa toimenpiteissä. Sopimus edellyttää toimilta erityisesti, että ne ovat tarkoitettuja estämään uudelleen väkivallan uhriksi joutumista.

Istanbulin sopimuksen selitysasiakirjan mukaan tukipalvelut eivät saisi olla riippuvaisia siitä, onko asia edennyt rikosprosessiin tai onko uhri uskaltanut todistaa oikeudessa. Palvelujen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla maksuttomia.

Sopimuksen toimeenpanon valvontaa koskevassa raportissa vuodelta 2019 todetaan, että Suomen tulisi nykyistä paremmin varmistaa uhrien pääsy tukipalvelujen piiriin ja palveluja tulisi mahdollisuuksien mukaan koota samoihin tiloihin. Erityisesti raportti muistuttaa huolehtimaan haavoittuvien uhrien erityistarpeista.

EU:n uhridirektiivin mukaan rikoksen uhrilla on oikeus erityispalveluja koskevan neuvonnan tai välittömän ohjauksen lisäksi vähintään emotionaaliseen tukeen ja tämän lisäksi, jos saatavilla, myös psykologiseen tukeen. Uhrilla on oikeus käyttää erityisiä tukipalveluita erityistarpeidensa mukaisesti.

Esitutkintalaki puolestaan velvoittaa poliisia tarjoamaan rikoksen uhrille käytettävissä olevia tukipalveluita jo ensipartiosta alkaen aina rikoksen tutkintaan saakka. Poliisin toiminta voi varsinkin ensivaiheessa keskittyä varsinaiseen esitutkintaan, jolloin tuen tarjoaminen uhrille saattaa unohtua. Ammattilaisten on tärkeä muistaa, että tukipalvelut ovat käytettävissä heti rikoksen tekohetkestä lähtien ja uhri saattaa kaivata motivointia niiden puoleen kääntymiseen.

Jatkohoidon onnistuminen ensivaiheen avun jälkeen

Suomessa on yhdeksän toimivaa Seri-tukikeskusta, joista seksuaaliväkivallan uhri saa oikeuslääketieteellisen tutkimuksen, traumatukea, lääketieteellistä hoitoa psykososiaalista neuvontaa ja akuuttivaiheen terapiaa. Kyseessä on matalan kynnyksen tukiyksikkö kaikille seksuaaliväkivaltaa kohdanneille yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Seri-tukikeskukseen voi hakeutua kuukauden sisällä raiskauksesta. Sinne voi hakeutua itse, omaisten kanssa tai viranomaisen ohjaamana.

Käynnit Seri-tukikeskuksessa ovat aina asiakkaalle maksuttomia. Alle 16-vuotiaat tutkitaan ja hoidetaan lastenklinikoissa.

Ehtona tuelle Seri-tukikeskuksessa ei ole rikosilmoituksen teko, vaikka siihen kannustetaankin. Seuranta tukikeskuksessa jatkuu tarpeen mukaan puolesta vuodesta vuoteen. Seri-tukikeskus on akuuttivaiheen tukimuoto. Seksuaaliväkivaltaa kokenut tarvitsee alun vakauttamisen jälkeen jatkohoitopaikan.

Jos asiakas tekee ilmoituksen poliisille ja raiskausepäilyn tutkinta etenee aina rikosprosessiin asti, voi aikaa kulua jopa vuosia. Toipumisen kannalta on tärkeää, että väkivaltaa kokenut saa tukea ja apua heti tapahtuneen jälkeen.

Suomessa jatkotuen ja -hoidon tilanne ei ole hyvä. Jatkohoitopaikkoja on liian vähän, eikä muussa psykososiaalisen tuen palveluissa aina tunnisteta seksuaaliväkivallan kokemusta tai koeta osaamista hoitamisessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijan on hyvä muistaa, että auttajan tehtävä on uskaltaa kuulla.

Yleensä on aikaa, eikä ole kiire tehdä nopeita päätöksiä, kun asiakas kertoo kokemastaan seksuaaliväkivallasta. Auttajan tehtävä on auttaa, ei tutkia, ei syyttää, eikä tuomita.

Lue lisää:

Seksuaaliväkivallan uhrin tukikeskukset
Thl.fi

Bildjuschkin, K. ja Nipuli, S. 2018. Seksuaaliväkivallan uhrin hoitoketju: HUS Seri-tukikeskuksen malli.