Miten sosiaalinen kuntoutus voi vastata aikamme haasteisiin tilanteessa, jossa toimeentuloetuuksia on heikennetty, palvelurakenteita uudistetaan ja yhä useampi työikäinen tarvitsee laaja-alaista tukea?
STM:n työ- ja toimintakykyä edistävien sosiaalipalvelujen uudistusta valmistelleen alatyöryhmän ehdotuksen mukaan sosiaalinen kuntoutus, kuntouttava työtoiminta ja vammaisten henkilöiden työllistymistä ja toimintakykyä edistävä toiminta yhdistyisivät yhdeksi sosiaalihuollon palveluksi, työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tueksi. Uuden palvelun tarkoituksena olisi vahvistaa toimintakykyä, elämänhallintaa ja arjen osallisuutta.
Uudistus herätti vilkkaan keskustelun maaliskuisilla sosiaalisen kuntoutuksen aamukahveilla, joissa mukana oli lähes 200 sosiaalihuollon ammattilaista. Keskustelussa korostui, että uudistus voi onnistua vain, jos ei tarkastella vain yksittäisiä palveluita vaan huomioidaan ihmisen koko arki – miten toimeentulo, palvelut, palveluketjut ja yhteisöt muodostavat toimivan kokonaisuuden?
Sosiaalihuollon ammattilaisten viestejä päätöksentekoon
Sosiaalityön ammattilaisten maaliskuisissa keskusteluissa nostettiin keskeisiä huomioita muutoksen onnistumisessa ja viestejä myös päätöksentekoon.
Palvelujen sisältö kaipaa uudistamista vähintään yhtä paljon kuin rakenteet. Tarvitaan vähemmän siiloutumista ja enemmän käytännön yhteistyötä, jossa sosiaalityö ja sosiaaliohjaus voivat käyttää ammatillista osaamistaan täysipainoisesti. Työ edellyttää aikaa ja jatkuvuutta, ei vain lyhyitä interventioita. Tämän vuoksi on välttämätöntä vahvistaa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen resursseja.
Ammattilaisten keskusteluissa korostui myös, että sosiaalihuollon tietojärjestelmät ja mittarit eivät tällä hetkellä mahdollista vaikuttavuuden arviointia. Tietoa kertyy paljon, mutta sitä ei saada ulos järjestelmistä eikä sitä voi hyödyntää kehittämisessä. Tarvitaan yhtenäisiä ja tarkoitukseen sopivia indikaattoreita, jotka kuvaavat juuri sitä, mitä sosiaalinen kuntoutus tavoittelee – esimerkiksi osallisuutta, arjen rytmiä ja toimintakyvyn vahvistumista.
Järjestöjen rooli on merkittävä. Ne tavoittavat ihmisiä, joita muut palvelut eivät tavoita, ja tarjoavat yhteisöllisiä ja matalan kynnyksen ympäristöjä, jotka ovat monelle ensimmäinen askel kohti osallisuutta. Ilman riittävää rahoitusta tämä työ on vaarassa heikentyä, mikä voi lisätä myös raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta.
Terveisissä päättäjille korostettiin erityisesti toimeentulon merkitystä. Kulukorvaukset, ateriatuet ja matkakorvaukset ovat olleet monille edellytys osallistua palveluihin. Ilman taloudellista perusturvaa osallisuus jää tavoitteeksi, joka ei toteudu – varsinkin niissä tilanteissa, joissa ihminen jo kamppailee perustarpeiden, kuten ruoan ja asumisen, täyttymisestä.
Lisäksi toivottiin realistisia polkuja niille, joille avoimet työmarkkinat eivät ole mahdollisia. Kaikki eivät työllisty, mutta voivat silti osallistua, kuntoutua ja vahvistaa toimijuuttaan. Sosiaalisen kuntoutuksen on siksi tarjottava vaihtoehtoisia ja joustavia tapoja osallistua yhteiskuntaan.
Uudistuksen onnistuminen mitataan toimivassa arjessa ja osallisuuden mahdollisuuksissa
Sosiaalisen kuntoutuksen tulevaisuus rakentuu ennen kaikkea arjen turvallisuuden, riittävien resurssien ja toimivan monialaisen yhteistyön varaan. Ihmisen elämäntilanne on huomioitava kokonaan: sosiaalihuollon, terveydenhuollon, työvoimapalvelujen ja järjestöjen on toimittava saumattomana kokonaisuutena, sillä asiakkaiden tarpeet ovat moninaisia ja usein pitkäkestoisia.
Osallisuus ei synny pakosta tai velvoitteista, vaan siitä, että ihmisellä on todellinen mahdollisuus osallistua omista edellytyksistään käsin. Tämä edellyttää joustavaa harkintaa, arjen rinnalla kulkemista ja työotteita, jotka vahvistavat toimijuutta, eivät rajoita sitä.