Kotitalouksien energiaremontit ovat keino vähentää energian loppukulutusta ja täyttää EU:n asettamat tavoitteet. On olennaista varmistaa, että kaikilla energiaremonttia kotiinsa tarvitsevilla on siihen mahdollisuus tulotasostaan riippumatta.
Suomessa kotitaloudet kuluttavat paljon energiaa, mikä johtuu erityisesti asuntojen lämmityksestä. EU:n energiatehokkuusdirektiivi edellyttää jäsenmailta 11,7 prosentin vähennystä energian loppukulutuksessa vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2020. Tavoitteen saavuttaminen vaatii paitsi energiaan liittyviä, myös sosiaalipoliittisia toimia.
Pienituloisten, yksinasuvien ja eläkeläisten kotitaloudet ovat usein haavoittuvimpia energiakustannusten suhteen. Suomen pitkät ja kylmät talvet kasvattavat kotitalouksien hiilijalanjäljen lisäksi myös kustannuksia. Energiatehokkuusremontit, kuten rakennusten parempi eristäminen, voivat alentaa asumisen kustannuksia pitkällä aikavälillä, mutta ne vaativat usein aluksi merkittäviä investointeja. Tämä asettaa pienituloiset kotitaloudet epäedulliseen asemaan. Siksi erityisesti vähävaraisia kotitalouksia tulee tukea energiatehokkuutta parantavien remonttien toteutuksessa.
Energiatehokkuusremontit voivat vähentää energiaköyhyyttä. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan Suvi Runstenin ym. mukaan “vaikeutta ylläpitää tai tyydyttää perustarpeita energian kustannusten takia”. Energiaköyhyyden riski koskettaa erityisesti alueita, joilla väestömäärä supistuu.
Energiaköyhyyttä on objektiivista ja subjektiivista. Objektiivisessa energiaköyhyydessä verrataan käytettävissä olevia varoja energiakuluihin. Subjektiivinen energiaköyhyys tarkoittaa kokemusta energiakustannuksiin liittyvästä taloudellisesta niukkuudesta. Viime aikoina sähkönhinnan vaihtelut ovat kuormittaneet myös muita kuin pienituloisia kotitalouksia.
Vaikka monissa maissa energiaköyhyys on Suomea yleisempää, objektiivista ja subjektiivista energiaköyhyyttä esiintyy myös Suomessa. Suomessakin on ihmisiä, jotka esimerkiksi eivät voi pitää kotiaan riittävän lämpimänä korkeiden energiakustannusten vuoksi. Climate Nudge ‑tutkimushankkeessa kesällä 2023 keräämämme kyselyaineiston perusteella vajaat 28 prosenttia Suomessa asuvista oli melko tai täysin samaa mieltä väitteen “joudun tinkimään perustarpeitteni tyydyttämisestä energiakustannusten takia” kanssa. Kyselyyn vastasi 31 prosenttia 20000 satunnaisotokseen osuneista.
Koska energiatehokkuusremontit vaativat suhteellisen isoja investointeja, niiden toteuttamiseen tarvitaan taloudellista tukea. Sosiaalisen kestävyyden kannalta tulee varmistaa, että kaikilla väestöryhmillä on mahdollisuus hyötyä energiaremonteista eikä niiden seurauksena synny lisää eriarvoisuutta. Sosiaalinen kestävyys käsittää muun muassa perustarpeiden tyydyttämisen ja elämänlaadun sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteisöllisyyden. Sosiaalisen kestävyyden vinkkelistä energiaköyhyys on ongelma talousvaikeuksien lisäksi esimerkiksi terveellisen asuinympäristön kannalta.
EU:n edellyttämät energiatehokkuusremontit voivat pienentää kotitalouksien hiilijalanjälkeä ja siten hillitä ilmastonmuutosta. Ekologisen kestävyyden lisäksi energiatehokkuutta parantavien remonttien toteutuksessa tärkeitä ovat sosiaalisen kestävyyden näkökohdat. Energiaremonttien suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota eri taloudellisissa tilanteissa olevien tarpeisiin, jotta voidaan ehkäistä energiaköyhyyttä ja edistää kestävämpää yhteiskuntaa.
Lue lisää:
Littig, Beate ja Erich Griessler. (2005). Social Sustainability: A Catchword Between Political Pragmatism and Social Theory, International Journal of Sustainable Development. 8(1–2), 65–79.
Runsten, Suvi, Kati Berninger, Juhani Heljo, Jaana Sorvali, Pirkko Kasanen, Jaakko Vihola ja Ulrika Uotila. (2015). Pienituloisen omistusasujan energiaköyhyys: Energiaköyhyyden jatkoselvitys liittyen asuntojen lämmitysremontteihin ja energiakuluihin. Ympäristöministeriö.