Hiljattain uutisoitiin, että perimä vaikuttaa yksilöiden tuloihin. Taloustieteilijöiden tutkimuksessa seurattiin 1950-luvulla syntyneiden identtisten ja epäidenttisten kaksosten rekistereitä. Tutkimuksesta tehdyt tulkinnat olivat kiinnostavia: Hyvinvointivaltio ei pysty enää vaikuttamaan tulonjakoon, väittivät yhdet. Pystymme vaikuttamaan siihen, millaisia ominaisuuksia arvostetaan, sanoivat toiset.
Tuloerot eivät kasva, mutta varallisuuserot kasvavat. Suomi eriarvoistuu, vaikka tilastot eivät kaikilta osin sitä todista. Eriarvoisuutta koskevia mittareita on vähän. Paljon silti jo tiedetään: Pienituloinen ja kouluttamaton mies elää todennäköisimmin yhdeksän ja nainen viisi vuotta lyhyemmän elämän kuin hänen hyvässä asemassa elävä vertaisensa. Huono-osaiset äänestävät muita harvemmin. Huono-osaisilla miehillä on vaikeuksia perheellistyä.
Tutkimusryhmämme havaitsi laadullisessa tutkimuksessa, että pitkään pienituloisina eläneet olivat alttiita kokemaan arvottomuutta. Kehitimme löydösten perusteella kymmenen väittämää osallisuuden kokemuksesta.
Indikaattorissa kysytään muun muassa kokemusta päivittäisten tekemisten merkityksellisyydestä ja siitä, kuuluuko itselleen tärkeään ryhmään tai että pystyykö tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita ja vaikuttamaan elinympäristönsä asioihin.
Osallisuuden kokemuksen indikaattori on yksi keino mitata sosiaalista eriarvoisuutta. Niitä osaamisia ja ominaisuuksia, joita yhteiskunnassamme arvostetaan. Osallisuuden kokemuksesta alkaa kertyä vähitellen lisää tietoa, koska indikaattori on uutena mittarina mukana väestötutkimuksissa.
Nyt jo tiedetään, että pitkään työttömänä olleet tai aktiivisesti päihteitä käyttävät kokevat vähemmän osallisuutta kuin muut. Ajattelemme, että heillä on osaamisia, jotka jäävät helposti piiloon. Muun muassa siitä johtuu arvottomuuden kokemus.
Arvostukset ja arvot rakentuvat ihmisten maailmassa, joten niihin voidaan myös vaikuttaa. Sosiaalinen eriarvoisuus ilmenee kuitenkin myös siinä, että kaikki eivät pysty osallistumaan arvoista käytäviin kamppailuihin. Ja koska hiljaiset äänet on helppo ohittaa, eriarvoistuminen jatkuu.
Se näkyy palkkapussin suuruudessa, julkisessa keskustelussa ja jopa sosiaaliturvan käytännöissä. Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat miesvaltaisia pienemmät. Insinöörit ansaitsevat runoilijoita enemmän. Johtajiksi valitaan pitkiä miehiä. Työttömiä leimataan passiivisiksi. Hädän hetkellä ihminen joutuu usein todistelemaan tarvitsevuuttaan oikeilla sanoilla usealla luukulla.
Hyvinvointivaltiomme onnistuu tasoittamaan tuloeroja jonkin verran, vaikka pienituloisten näkökulmasta ei riittävästi. Sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisen saralla olisi myös tehtävää.
Perimäämme emme pysty vaikuttamaan, vaikka joitakin asioita voidaan hoitaa ja virittää palveluilla. Hyppyrinenäistä ei saa nykerönenäiseksi eikä runosielua välttämättä insinööriksi. Arvoihin ja arvostuksiin voimme kuitenkin tässä ihmisten maailmassa vaikuttaa. Palvelujen lisäksi voimme lisätä yhdenvertaisuutta tarjoamalla tiloja ja edellytyksiä toimintaan, jossa jaetaan arvoa statuksesta tai riippumatta.
Kirjastot ja kansallispuistot ovat kaikille ihmisille samat. Huokeista kaikille suunnatuista harrastuksista, luovasta toiminnasta ja kansalaisopistoista on hyviä kokemuksia. Työ ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi tai lähiluonnon hyväksi yhdistävät erilaisia ihmisiä.
Naapuriäidit on toimintatapa, jossa ulkomaista ja kotimaista syntyperää olevat naiset auttavat toisiaan. Perinnetalkoissa vaalitaan suojeltavia kohteita, taloja, maisemia tai taitoja. Naapuruston nassikoille halutaan tarjota maksutonta liikkumista, jossa he tulevat hyväksytyksi sellaisena kuin ovat.
Tällaiset tilat ja toiminnat lähentävät ihmisiä, muuttavat arvoja ja vähentävät sosiaalista eriarvoisuutta. Ne ovat usein myös asioita, joissa ihminen voi hetkeksi irrottautua markkinatalouden arvoista – juuri niistä seikoista, jotka paljolti vaikuttavat kokemukseemme hyvinvoinnista.
Kirjoitus on julkaistu alun perin alio-kirjoituksena Turun Sanomien mielipidesivuilla 8.7.2019.