Uusi eduskunta aloittanee työn sosiaaliturvan uudistamiseksi. Sosiaaliturvalta edellytetään sitä, että se suojaa yksilöllisiltä toimeentulon riskeiltä. Uudistuksen vaikeuskerrointa lisää se, että toimeentuloriskit ovat yhä moninaisempia. Sosiaaliturva pääpiirteissään toimii vielä hyvin, jos ihmisellä on kokoaikainen työ ja hän saa palkkaa, joka turvaa kohtuullisen työttömyysturvan, sairauspäivärahan, vanhempainrahat ja lopulta eläkkeen. Yhä harvemmalla nuorella elämä kuitenkaan järjestyy jatkumoksi kokoaikaisia työsuhteita.

Nuorten riskien moninaistuminen liittyy myös nuoruuteen itseensä. Heillä harvemmin on elettyä työelämää siinä määrin takana, että pääsy toimeentuloriskiltä kohtuullisesti suojaavalle ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle olisi mahdollista.

Nuoruuden elämänvaihetta kuvataan usein siirtymän käsitteellä: nuori siirtyy peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, siitä jatkokoulutukseen ja työelämään. Siirtymät eivät välttämättä etene suoraviivaisesti, vaan niihin liittyy odottamista ja väliaikaa: nuori odottaa pääsykokeita, varusmiespalvelusta, kesätöiden alkamista tai opintojen alkamista, ja näitä odotusaikoja on hankala sovittaa sosiaaliturvaan.

Työttömyysturvan ehdot johtavat byrokratialoukkuihin ja pudottavat nuoria toimeentulotuelle

Osalla nuoria puolestaan on vaikeuksia ylipäätään löytää polkua koulutukseen ja työelämään. Tällöin ensisijainen etuus on useimmiten tarveharkintainen työmarkkinatuki. Sen saamiseksi on luotu lukuisia ehtoja, joiden tavoite on kannustaa nuoria koulutukseen ja työhön. Jos nuori kieltäytyy aktivointitoimesta tai työhaastattelusta, ei hae tai vastaanota toisen asteen koulutuspaikkaa tai ei muuten toimi TE-toimiston vaatimusten mukaan, hän saattaa menettää työttömyysturvansa.

Byrokratialoukut osuvat helposti juuri nuoriin: tarveharkinta ja vastikkeellisuus synnyttävät viivettä ja ennakoimattomuutta etuuksien maksatuksessa, epätarkoituksenmukaista tapaamis- ja raportointivelvollisuutta tai esimerkiksi välinputoamista silloin kun nuori haluaisi yhdistää yrittäjä- ja palkkatyötä (ks. Kananen ym. 2019).

Usein työttömyysturvaa täydennetään toimeentulotuella: pienet tulot ja olematon varallisuus synnyttävät oikeuden toimeentulotukeen. Suurelle osalle nuorista toimeentulotuen saanti on tilapäinen vaihe (esim. Ilmakunnas 2019), mutta osalla se muodostuu pitkäaikaiseksi. Tämä kertoo siitä, että sosiaaliturva ei vastaa toimeentuloriskien moninaistumiseen eikä erilaiseen koulutuksen ja työn katvealueilla olemiseen. Toimeentulotukea voidaan myös leikata, jos aktivointivaatimukset eivät täyty. Tutkimuksen mukaan nuorten sosiaaliturva on valunut toimeentulotuen puolelle (Angelin ym. 2014).

Velvoitteet johtavat ongelmiin ohjauksessa – yksi malli ei sovi kaikille

Kouluttamattoman nuorten työttömyysturvan saamiseen liittyy aina velvoittavia palveluita ja ohjaaminen. Velvoitteet ohittavat kuitenkin sen, että nuoret ovat heterogeeninen ryhmä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.

Työvoimapalvelujen etnografisessa tutkimuksessa, jossa havainnointiin TE-toimiston nuoria pääosin koulutusta vailla olevia asiakkaita, silmiin pistävää oli, miten erilaisissa tilanteissa he olivat. Nuoret esimerkiksi valmistautuivat pääsykokeisiin tai odottivat yhteishakua tai sen tuloksia, olivat aloittamassa varusmiespalvelua tai vaihtamassa koulutusalaa. Osalla oli viitteitä oppimisen vaikeuksista tai mielenterveysongelmista, osalla kielitaidosta johtuvia vaikeuksia päästä opiskelemaan. Silti sekä työttömyysturvan ehdot että palveluvalikoima olivat kaikille samat. (Haikkola 2018.)

Kun ohjauksen pääfokus on työmarkkinatuen välittömien ehtojen täyttäminen, nuoren kokonaistilanteen kartoittaminen ja pitkäjänteisen suunnitelman tekeminen on hankalaa. Ristiriitaiseen tilanteeseen joutuu erityisesti pelkän peruskoulutuksen varassa oleva nuori, jota työttömyysturvan ehdot sysivät samaan aikaan työmarkkinoille ja hakeutumaan toisen asteen koulutukseen ilman selkeää tärkeysjärjestystä.

Joskus tilanteissa päästään helpolla: nuorella on selkeä suunnitelma hakeutua yhteishaussa tietylle alalle ja odotusajan voi ilman vaikeuksia viettää esimerkiksi uravalmennuskurssilla. Vaikeuksia syntyy, kun pääsykokeisiin lukeva nuori pakotetaan työttömyysturvan menettämisen uhalla samaiselle kurssille tai masennuksesta kärsivä nuori ajautuu toimeentulotuen varaan, koska toimintakyvyn puute estää täyttämästä työttömyysturvan ehtoja. Kouluunhakupakkoa on viime aikoina kritisoitu samoista syistä (ks. Lähteenmaa).

Nuoruus on siirtymäaikaa, ja siihen kuuluu myös itsensä etsimistä: kumpikaan ei läheskään aina tarkoita kadoksissa olemista (Wrede-Jäntti 2017). Tällöin aktivoiminen aktivoimisen vuoksi ei paranna nuoren tilannetta ja saattaa vaikeuttaa nuoren keskittymistä omien tavoitteidensa edistämiseen.

Nuorten sosiaaliturva vaatii parantamista

Vaikka Ohjaamot ovat tulleet paikkaamaan ohjaamisen ongelmia, itse sosiaaliturvan tai palveluiden ongelmia ne eivät korjaa. Sosiaaliturvaa on uudistettava niin, että nuorten erilaiset elämäntilanteet on mahdollista huomioida. Se myös tarkoittaa, että nuorten kanssa työskentelevien on pysyteltävä kärryillä työelämän muutoksista.

Emme voi tarkasti tietää, minkälaiset tulevaisuuden työmarkkinat ovat mutta voimme ennustaa, että yksilöllisen toimeentuloriskin huomioivaa sosiaaliturvajärjestelmää tarvitaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvuus on ollut sen kyky pitää kaikki (tai ainakin suuri osa) mukana, mikä on ollut omiaan vahvistamaan yhteiskunnallista luottamusta, tukemaan sosiaalista liikkuvuutta ja ehkäisemään polarisaatiota. Nuoret pitää ottaa huomioon sosiaaliturvaa uudistettaessa siten, että sukupolvien väliset tuloerot eivät elämänkaarella kasva.

Lue lisää:

Angelin A, Kauppinen T, Lorenzen T, Bäckman O, Moisio P, Dahl, E Salonen T (2014) Have Nordic welfare regimes adapted to changes in transitions to adulthood? Unemployment Insurance and social assistance among young people in the Nordic countries. In: Antonucci L, Hamilton M and Roberts S (eds) Young People and Social Policy in Europe. Houndmills: Palgrave MacMillan, 169–188.

Haikkola, L (2018) Shaping activation policy at the street level: Governing inactivity in youth employment services. Acta Sociologica.

Ilmakunnas, I. (2019) Economic difficulties during the transition into adulthood in Finland:a register-based study. Turun Yliopiston Julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis Sarja – Ser. B-Osa – Tom. 474 Humaniora.

Kananen, J. (toim) Sosiaaliturva työn murroksessa – palkkatyö, yrittäjyys ja toimeentulon riskit. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:22 Wrede-Jäntti, M. (2018) Huoli syrjäytymisvaarassa olevista nuorista miehistä on ylikorostettu.  THL:n blogi.

Kommentit

Ruskamyrsky

06.06.2019 16:07

Ohjaamo on varmaan ihan kiva juttu, mutta on myös yli 40-vuotiaita erittäin terveellisiä elämäntapoja harrastavia pitkäaikaistyöttömiä, jotka uskovat olevansa hyvän terveyden ansiosta työelämässä vielä 80-vuotiaana, tai jopa 100-vuotiaana jos pääsee joskus opiskelemaan lääkäriksi ja pitämään lääkärin vastaanottoa.

Siten mielestäni palvelut ei pitäisi sitoa niinkään ikään, kuin yksilön odotettavissa olevaan elinikään.
Jos on pakko priorisoida: Jos 25-vuotias on täysin alkoholisoitunut ja jos hänellä ei ole motivaatiota korjata asiaa koskaan, häneen kannattaa panostaa vähemmän resursseja, kuin 45-vuotiaaseen perusterveeseen korkeastikoulutettuun työttömään, jolla on motivaatio maksimaalinen, mutta esim. änkytyksen takia työhaastattelut menevät pieleen.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *