Sote-uudistus on ollut vireillä jo pitkään, laskutavasta riippuen vuosia tai vuosikymmeniä. Ajan kuluessa tarve palvelujärjestelmän laajamittaiselle uudistamiselle on vain kasvanut.
Kuntien varaan rakentuva palvelujärjestelmämme on sirpaleinen, eikä kaikilla kunnilla ole tarvittavia voimavaroja suoriutua velvollisuudestaan järjestää riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja asukkailleen. Tämä on johtanut eroihin eri alueiden ja eri väestöryhmien palveluissa, millä osaltaan on ollut vaikutusta hyvinvoinnin ja terveyden epätasa-arvoiseen jakautumiseen.
Sote-uudistuksella onkin kiire.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen esitysluonnos sote-uudistukseksi tuli lausuntokierrokselle 15.6.2020. Muiden lausunnonantajien ohessa myös THL on antanut lausuntonsa luonnoksesta.
THL:n arvio sääntelykokonaisuudesta on pääosin positiivinen. THL katsoo, että sääntely muodostaisi hyvän perustan palvelujärjestelmän uudistamiselle – vaikka korjattavaakin lakipaketista toki löytyy.
THL arvioi, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjien määrän olennainen väheneminen nykyisestä ja palvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtäminen kuntaa merkittävästi suuremmille sote-maakunnille luo edellytyksiä parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta – eli ratkaista palvelujärjestelmämme ongelmia. Näin on, vaikka osa sote-maakunnista jää uudistuksen jälkeenkin voimavaroiltaan ja väestöpohjaltaan liian pieniksi kyetäkseen vastaamaan ongelmitta niille osoitettavista tehtävistä.
Tämä synnyttää tarpeen vahvalle kansalliselle ohjaukselle yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja korostaa maakuntien yhteistyöalueiden merkitystä alueellisen yhteistyön ja työnjaon toteuttamisessa.
Esitysluonnoksen mukainen palvelurakenne luo edellytyksiä horisontaalisen ja vertikaalisen integraation toteutumiselle, kun pääsääntöisesti sama toimija vastaa perus- ja erityistason sosiaali- ja terveyspalveluista. THL pitää tätä tärkeänä. Vastuiden kokoaminen samalle taholle mahdollistaa alueellisen kokonaisuuden sisällä sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelun ja toteuttamisen yhtenä kokonaisuutena, resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen sekä palveluintegraation edistämisen.
THL pitää esitysluonnoksen heikkoutena sitä, että siihen sisältyvä Uudenmaan erillisratkaisu muodostaa poikkeuksen integraatiota edistävästä lähtökohdasta. Uudellamaalla vastuu perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestämisestä kuuluisi Helsingin kaupungille ja alueen neljälle sote-maakunnalle erikoissairaanhoidon järjestämisvastuun jakautuessa HUS-maakuntayhtymän ja sote-maakuntien ja Helsingin välille.
Näin erikoissairaanhoito erkaantuisi sosiaalihuollosta ja perustason terveydenhuollosta, joten hallinnon, rahoituksen ja palvelujen integraatio jäisi toteutumatta. Erillisratkaisun vuoksi noin 30 prosenttia maan väestöstä jäisi integroidun rakenteen ulkopuolelle. Uudenmaan erillisratkaisulle on THL:n arvion mukaan vaikea löytää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeseen kiinnittyviä perusteita.
Toinen seikka, johon THL kiinnittää kriittistä huomiota, on maakuntien rahoitusmalli. Malli olisi lähtökohtaisesti tarveperustainen, eli rahoitusta kohdennettaisiin maakunnille niissä esiintyvän palvelutarpeen mukaisesti. Mallin ongelmana on kuitenkin se, että palvelutarpeen kasvu huomioitaisiin vain 80-prosenttisesti.
Maakunnalle suunnatun rahoituksen ja siellä vallitsevan palvelutarpeen välille muodostuisi näin kuilu. THL:n näkemys on, että ennustettu palvelutarpeen kasvu tulisi huomioida sote-maakuntien rahoituksessa lähes täysimääräisesti, jotta riittävät palvelut voitaisiin turvata pidemmälläkin aikavälillä.
THL pitää tärkeänä, että palvelujärjestelmän uudistamista jatketaan esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Pelkkä rakenteiden uudistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan sen rinnalla on tärkeä jatkaa toiminnallista kehittämistä muun muassa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman puitteissa.
Sääntelypaketin hyväksymisen jälkeen uudistuksen toimeenpanon etenemistä ja vaikutuksia tulee seurata tiiviisti ja tarvittaviin korjausliikkeisiin ryhtyä oikea-aikaisesti.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen ei lopu sote-uudistukseen. Lähitulevaisuudessa on tarve yksinkertaistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta siten, että monesta erillisestä rahoituskanavasta luovutaan eli monikanavainen rahoitus puretaan.
THL pitää myös tärkeänä, että työterveyshuolto ja opiskelijoiden terveydenhuolto yhdistetään saumattomasti sote-maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.