Oikeudenmukaisuus ja tehokkuus ovat kaikkialla tärkeitä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteita. Jotta kansalaisille voidaan taata asuinpaikasta riippumatta yhtäläiset sote-palvelut, eri alueilla pitää olla yhtäläiset taloudelliset mahdollisuudet järjestää niitä.
Järjestelmän oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta voidaan edistää kehittämällä mekanismeja yhteisten voimavarojen jakamiseksi. THL on laatinut mallit, joiden mukaan valtio voi jakaa rahoitusta tuleville maakunnille sote-palveluiden järjestämiseen. Mallit perustuvat siihen, että kukin alue saa rahaa suhteessa väestön palvelujen tarpeeseen.
Sote-uudistuksessa palvelujen järjestäminen kuuluu hallitusohjelman mukaan kuntaa suuremmille itsehallinnollisille maakunnille, joiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Lisäksi rahoitusjärjestelmää on määrä uudistaa niin, että se perustuu tarvevakioituihin kriteereihin, joita ovat esimerkiksi asukkaiden sairastavuus ja sosioekonominen asema.
Kaikkiaan maakunnille suunniteltu rahoitus on valtava, noin 20 miljardia euroa vuosittain. Summa on noin kahdeksan prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.
Mitä suurempi osuus kokonaissummasta jaetaan alueille niiden palvelutarpeen perusteella, sitä tasa-arvoisemmassa asemassa kansalaiset ovat. Tasa-arvon näkökulmasta tarveperusteista valtion rahoitusta tarvittaisiin, vaikka maakunnilla olisi verotusoikeus.
Sairastavuus on kriteerinä myös nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä, jonka kautta kunnat saavat sote-rahoitusta. Sairastavuutta mitataan lääkkeiden erityiskorvausoikeuksien avulla, mutta ne selittävät suhteellisen pienen osan kustannusvaihtelusta eivätkä kuvaa riittävästi alueiden välisiä tarve-eroja. Uuteen tutkimukseen perustuvat tarvekriteerit ovat tarkempia, ja niiden mukaan kuntien ja maakuntien väliset erot ovat suurempia kuin aiempien kriteerien perusteella.
Pienet kunnat ovat palvelujen rahoittajina haavoittuvia. Alle 10 000 asukkaan kuntien palvelutarpeessa voi olla peräkkäisinä vuosina yli viiden prosentin eroja, koska kalliiden sairauksien ilmaantuvuus on satunnaista ja vaikeuttaa menojen ennustettavuutta. Suuremmilla alueilla yksittäiset sairaustapaukset eivät vaikuta kokonaisuuteen yhtä voimakkaasti.
Kun valtionosuusjärjestelmän merkitys entisestään korostuu, kasvaa myös tarve kehittää rahoituksen kriteereitä sekä parantaa sen läpinäkyvyyttä. Tarvevakioinnin merkitys rahoituksen oikeudenmukaisessa jakamisessa on ratkaiseva. Kriteerien tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon, ja tutkimustyön tulee olla korkealaatuista.
Kansainvälisesti tarvevakioinnin kriteerit laaditaan yhä useammin tutkimuksilla, jotka perustuvat suuriin, koko väestöä koskeviin rekisteriaineistoihin. THL:n tutkimuksessa yksilöllisten tarvekriteerien pohjalta laaditut alueelliset tarvekertoimet perustuvat monipuolisempaan aineistoon kuin alan tutkimuksen kärkimaissa. Suomessa pystytään hyödyntämään THL:n hoitoilmoitustietojen lisäksi muun muassa Kelan ja Eläketurvakeskuksen etuuksiin liittyviä tietoja sekä syöpä-, näkövamma- ja syntymärekistereitä.
Tarvevakiointia rahoitusjärjestelmässään hyödyntävät muun muassa Englanti, Saksa ja Hollanti. Kokemukset osoittavat, että tarkoituksenmukaisten ja toimivien tarvekriteerien kehittäminen on pitkäjänteistä työtä.
THL:n tuore tutkimus on alku systemaattiselle ja jatkuvalle tarvekriteerien tutkimukselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja hoitokäytännöt muuttuvat nopeasti, ja lähitulevaisuudessa rekisteritietojen sisältö ja kattavuus paranevat. Jotta tutkimusta voitaisiin hyödyntää valtionosuuksien laskennassa ja järjestelmän uudistustyössä, käytetyn aineiston sisältöä tulee tarkentaa ja päivittää vuosittain.
Ongelmana on, että useat rekisteritiedot valmistuvat sangen hitaasti. Vastedes painopisteenä tulisikin olla tiedon ajantasainen tuottaminen.
Koronaviruspandemia osoittaa hyvin, kuinka tärkeää ajantasainen tieto on toiminnan suunnittelussa. Ajantasaista tietoa tulisi saada kaikista tarvetekijöistä, jotta voimavarat voitaisiin suunnata tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjille ja jotta tarvetietoa voitaisiin hyödyntää toiminnan kehittämisessä.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 29.6.2020.