Politiikan syksy käynnistyi puolueiden ministeriryhmien, puoluejohdon ja eduskuntaryhmien kokouksilla elokuun puolivälissä. Sekä kokoomus että SDP nostivat eduskuntavaalitavoitteekseen perhevapaauudistuksen toteuttamisen. Nämä kaksi puoluetta ovat viimeisimpien puoluegallupien kärjessä, joten nyt on aika kaivaa esiin puolueiden perhevapaamallit. Niissäkö on Suomen tuleva perhevapaauudistus?
Kokoomuksen ja SDP:n perhevapaamallit lähes identtiset
Kokoomuksen ja SDP:n perhevapaamalleihin tutustuva hämmästyy: mallit ovat käytännössä lähes identtiset. Se ei olekaan yllättävää, koska molemmat mallit ovat saaneet innoituksensa SAK:n jo keväällä 2016 esittämästä mallista.
Sekä kokoomuksen että SDP:n malleissa ehdotetaan lapsen syntymän jälkeen yhteensä 12 kuukauden vanhempainvapaata ansiosidonnaisella päivärahalla. Molemmissa sekä äidillä että isällä on kolmen kuukauden kiintiö, jota ei voi luovuttaa toiselle vanhemmalle. Loput 6 kuukautta vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla. Lisäksi äiti saa raskausrahaa SDP:n mallissa 28 ja kokoomuksen mallissa 30 arkipäivää, mikä vastaa nykyistä lapsen syntymää edeltävää äitiysvapaajaksoa. Yhtaikaa äiti ja isä voivat olla vapaalla kolme viikkoa. Nykytilanteeseen verrattuna ansiosidonnainen vapaa pitenisi vain kahdella viikolla. Isän kiintiö pitenisi ainoastaan kolmella viikolla.
Vain reipas pidennys isän kiintiöön muuttaa nykytilannetta
Kokoomus kuitenkin kertoo verkkosivuillaan haluavansa, että ”ensi hallituskaudella toteutetaan kunnianhimoinen perhevapaauudistus”. ”Perhevapaauudistuksen tärkein tavoite on saada vapaat jakautumaan tasaisemmin vanhempien välillä. Kyse on samalla isien vahvemmasta oikeudesta jäädä perhevapaalle”, puolue kuvailee. Myös SDP haluaa vahvistaa isien oikeuksia.
Minusta kolmen viikon pidennys isän vapaakiintiöön ei ole kunnianhimoista eikä se kovin paljoa vahvista isien perhevapaaoikeuksia. Tutkimus on osoittanut, että työpaikoilla isille kuuluvina vapaina pidetään ainoastaan heille korvamerkittyjä vapaita, ja harva isä muita perhevapaita käyttääkään. Jos siis halutaan vahvistaa isien vapaaoikeuksia, isän ansiosidonnaista kiintiötä tulisi pidentää reippaasti.
SDP:n mallissa pitkän tähtäimen tavoitteena oleva ajatus pidentää myös vanhempien jaettavissa olevaa vapaan osaa ei ole tasa-arvotavoitteen kannalta hyvä idea. Jaettava vapaa on jo nyt kuusi kuukautta, eli pisin osa ansiosidonnaisesta vapaasta, ja sitä käyttävät lähes yksinomaan äidit.
4+6+4 kunnon askel kohti 6+6+6-mallia
THL on jo pitkään suosittanut vanhempainvapaita uudistettavaksi 6+6+6-malliin. Kunnianhimoinen askel tähän suuntaan olisi pidentää isän kiintiö neljään kuukauteen eli samanpituiseksi kuin äitiysvapaa jo on. Nämä vapaajaksot pidettäisiin lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi äidillä tulisi olla kolmen viikon raskausrahakausi ennen lapsen syntymää ja isällä kolmen viikon vapaajakso yhtaikaa äidin kanssa lapsen syntymän yhteydessä.
Näin oikeus vanhempainvapaaseen jakautuisi tasaisesti äidin ja isän kesken. Pidempi ansiosidonnainen vapaa tukisi samalla lapsiperheiden toimeentuloa. Todennäköisesti se myös lyhentäisi kotihoidon tuen käyttöä.
Vanhempainvapaan uudistuksen voisi siis rakentaa 4+6+4-malliin. Siitä olisi helppo vaiheittain pidentää äidin ja isän kiintiöt kuuteen kuukauteen.
Kotihoidon tuen lyhennys ei tuo runsaasti äitejä töihin
Entä kotihoidon tuki? Elokuun helteiden uutisoinnissa kokoomuksen ja SDP:n kokouksista ei puhuttu tästä perhevapaauudistuksen kuumasta perunasta.
Kokoomuksen perhevapaamallissa kotihoidon tukikausi lyhenee neljännekseen tai puoleen nykyisestä ja tuki on nykyistä suurempi, mutta samalla sisarus- ja hoitolisä poistetaan. SDP:n mallissa kotihoidon tukea vastaava kausi on joko noin nykyisen pituinen nykyistä alemmalla korvauksella tai puolet nykyisestä nykyistä paremmalla korvauksella.
Perhevapaiden uudistamisesta parin viime vuoden aikana käydyssä keskustelussa päähuomio on ollut kotihoidon tuessa, koska sen lyhentämisen on uskottu lisäävän äitien työllisyyttä.
Vireillä olleen perhevapaauudistuksen valmistelutyössä valtiovarainministeriön laskelmat vahvistivat tutkijoiden jo aiemmin esittämän tiedon, että kotihoidon tukikauden lyhentäminen tai tuen leikkaaminen lapsen täyttäessä kaksi vuotta eivät tuo kovin runsaasti äitejä työmarkkinoille. VM:n laskelma päätyi enimmillään 2 900 äitiin.
Tutkimustulostemme perusteella tämä johtuu siitä, että kotihoidon tuen uudistamisen kohderyhmän eli parivuotiaan kuopuksen äitien enemmistö on jo työssä tai opiskelemassa ja vain joka neljäs heistä on vielä kotona kotihoidon tuella. Näistä äideistä alle puolella on työpaikka odottamassa.
Väestötasolla arvioituna parivuotiasta kuopusta kotona hoitaneita äitejä oli vuonna 2017 noin 7 700.
Heistä olisi voinut odottamassa olevaan työpaikkaan työllistyä välittömästi noin 3 500. Tällöin vuoden 2017 työllisyysaste olisi noussut 0,1 prosenttiyksikköä. Vailla työpaikkaa olevista äideistä monella on vähän tai ei lainkaan koulutusta, joten heidän työllistymismahdollisuutensa vaihtelevat.
Tästä huolimatta valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) uskoo Ylen uutisten mukaan edelleen, että perhevapaauudistus on merkittävä keino nostaa työllisyysastetta.
Kotihoidon tuen lyhennys kohdistuu eriarvoisesti
Kotihoidon tukikautta voi olla perusteltua lyhentää naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi, mutta työllisyysasteen merkittävää nousua ei sen seurauksena kannata odottaa.
Samalla on hyvä muistaa, että tukikauden lyhentäminen tai kotihoidon tuen alentaminen lapsen kaksivuotispäivän jälkeen kohdistuvat ennen kaikkea pienituloisimpiin ja heikossa työmarkkina-asemassa oleviin perheisiin. Näissä perheissä isät käyttävät isyysvapaata muita harvemmin, ja äidit käyttävät kotihoidon tukea pitkään muita useammin. Hyvässä asemassa olevissa perheissä kotihoidon tukea käytetään harvemmin enää lapsen täytettyä kaksi vuotta.
Lue lisää:
Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.): Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017
Pärnänen Anna: Kotihoidontuen puolituksella vähäinen vaikutus. Tilastokeskus, Tieto & trendit 24.3.2014
Perhevapaauudistushankkeen tausta-aineistot
6+6+6 -malli vanhempainvapaan uudistamiseksi THL Päätösten tueksi 1/2010