Meneillään olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen yhteydessä on keskusteltu, missä määrin valtion rahoituksen olisi kannustettava kuntia ja maakuntia terveysongelmien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Osa uudistuksessa tavoiteltavasta kolmen miljardin hyödystä voitaisiin saavuttaa sairauksia ehkäisemällä ja väestön terveystilaa kohentamalla.
On kysytty, pitäisikö sote-uudistuksessa luoda kunnille ja maakunnille taloudellisia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannusteita?
Keskustelussa, jota on käyty myös THL:n sisällä, on verrattu sairaanhoidon ja terveyden edistämisen terveysvaikutuksia ja ennen muuta toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta. Kannattaako terveitä elinvuosia lisätä, vaikkei se terveydenhuollon tai yhteiskunnan kustannuksia säästäisikään?
Tässä yhteydessä on myös kysytty, tuleeko laitoksen kaikkien kannanottojen perustua kiistattomaan näyttöön, että toiminta on nimenomaan kustannusvaikuttavaa? Ja jos jonkin toimenpiteen kustannusvaikuttavuudesta ei ole näyttöä, pitäisikö asiantuntijoiden pidättyä suosittelemasta sitä ja ohjata päättäjien katse muualle?
Taloudellinen tieto vaikuttaa terveyden edistämisen päätöksiin
Laitoksen viesti on vuosia ollut, että hyvinvoiva ja terve väestö on taloudellisen kehityksen vahva moottori. Toisaalta ymmärrämme, että hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttää mahdollisimman elinvoimaista taloutta. Kansantalouden ja väestön terveyden yhteys ei ole kuitenkaan mekaanisen suoraviivainen, vaan taloudelliseen menestykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät. Päättäjien arvoista ja prioriteeteista riippuu, toteutuvatko hyvän elämän edellytykset lopulta rikkaassakaan yhteiskunnassa.
THL on usein keskeinen asiatuntija, kun maassa päätetään, millä toimenpiteillä väestön hyvinvointia ja terveyttä edistetään. Nämä päätökset koskettavat laajoja väestöryhmiä, joten suosituksiin liittyy iso vastuu.
Laitoksen uskottavuuden kannalta on tärkeätä, että tutkijamme ja asiantuntijamme sanovat avoimesti, jos joku terveyden edistämisen toimenpide ei ole vaikuttava tai se ei ole kustannuksiltaan kannattava. Samoin on myös selkeästi tuotava ilmi, jos toimenpiteen vaikuttavuudesta tai kustannuksista ei ole riittävästi näyttöä. Perusteettomat yleistykset suuntaan tai toiseen syövät nopeasti asiantuntijan ja asiantuntijalaitoksen uskottavuuden.
Yhteiskunnan resurssit ovat lähtökohtaisesti aina niukat, ja jokaisella veroeurolla on vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia. Kriittistä tietoa tarvitaan päätöksentekijöille erityisesti silloin, kun on valittavana useita toimenpiteitä, jotka tuottavat samanveroista terveyshyötyä ja joista on valittava yksi. Tällaisessa tapauksessa kvantitatiivinen tieto kustannusvaikuttavuudesta on usein ratkaiseva päätöstä tehtäessä.
Päättäjät joutuvat usein tilanteeseen, jossa kaikkea tarvittavaa tietoa ei ole saatavilla – silti päätös on tehtävä. Silloin on tärkeätä ymmärtää ainakin se, millä riskillä päätökset joudutaan tekemään.
Terveistä elinvuosista kannattaa maksaa
Monien terveyden edistämisen toimenpiteiden myönteisistä vaikutuksista väestön terveyteen on kiistaton näyttö. Lukuisten toimenpiteiden kustannusvaikuttavuus on myös osoitettu, jolloin toimenpiteen hyödyt ovat suuremmat kuin siihen sijoitetut resurssit. Esimerkkeinä kustannuksia säästävästä terveyden edistämisestä asiantuntijamme ovat esittäneet diabeteksen ehkäisyohjelman, tupakan ja alkoholin käytön vähentämisen tai pyöräilyreittien rakentamisen.
Itselleni tutuimmat laskelmat tutkimustiedolla osoitetusta kustannusvaikuttavuudesta ovat monista rokotuksista, joissa yhteiskunta saa sijoitetun euron moninkertaisesti takaisin.
On kuitenkin paljon terveyden edistämisen toimintoja, joissa näyttöä kustannusvaikuttavuudesta ei ole – joko tutkimuksen puutteen vuoksi tai siksi, että asiaa on ollut vaikea tutkia. Näytön puute voi myös johtua siitä, että toiminta ei oikeasti ole taloudellisin mittarein kannattavaa. Terveyttä edistävän toimenpiteen kustannukset ovat silloin olleet suuremmat kuin sen tuottama säästö vaikkapa terveydenhuollolle.
Olisiko meidän pidättäydyttävä tällaisesta toimenpiteestä?
Olen joskus kuullut sanottavan, että terveyden edistäminen ei lähtökohtaisesti ole kannattavaa. Sairauksien ehkäisy johtaa väestön ikääntymiseen, eläketaakkaan ja iän mukanaan tuomien kalliiden hoitojen lisääntymiseen. Vaikka ankaran loogisesti ajatellen tämä on totta, en silti ole valmis pohjaamaan suosituksiani näin puristisiin taloudellisiin argumentteihin. Samaahan voi yhtä hyvin perustein sanoa sairauksien hoidostakin.
Minulle hyvinvointi ja terveys ovat arvokkaita tavoitteita, joiden tukemisesta ja terveiden elinvuosien lisääntymisestä olen valmis maksamaan. Terveyden edistämisellä ja sairauksien hoitamisella ei tarvitse säästää rahaa; jos säästöä syntyy, sen parempi. Valittujen toimenpiteiden pitää kuitenkin aina olla vaikuttavia ja mahdollisimman pitkälle myös kustannusvaikuttavia.
Perimmäisiä kysymyksiä
Terveyden edistämisen tavoitteena on lisätä terveitä ja toimintakykyisiä vuosia elämään. THL:n tehtävänä on kehittää keinoja tämän päämäärän saavuttamiseksi, ja tuottaa päättäjille tietoa, kuinka rajallisilla resursseilla saataisiin aikaan mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia. Vaihtoehtoisista, samaan tavoitteeseen tähtäävistä toimista on oleellista tunnistaa se, joka tuottaa kerättyä veroeuroa kohden eniten terveyttä.
Mitäpä, jos seuraavassa vaalikoneessa kunta- ja eduskuntavaalien ehdokkaat pantaisiin pohtimaan, paljonko vastaaja olisi valmis maksamaan yhdestä omasta terveestä lisävuodesta – tai mihin muuhun hän tämän rahan haluaisi vaihtoehtoisesti käyttää.
Samoin kuin Suomi ei ole ulkopolitiikassaan ollut sodan ja rauhan kysymyksissä puolueeton, myöskään THL ei ole hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksissä neutraali. Meitä koskevan lain ensimmäisen pykälä sanoo, että laitos on olemassa väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Toisessa pykälässä luetellaan laitoksen tehtävät, ja niistä kolme ensimmäistä koskee hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Olemme siis laitoksen perimmäisten kysymysten äärellä.