Suomessa on vahva yhteinen tahto parantaa sosiaali- ja terveyden­huollon palveluja. Esimerkiksi palvelujen yhtäläisen saatavuuden ja hyvän laadun takaaminen ovat tällöin tärkeitä tavoitteita.

Hoitotakuun tiukentaminen on yksi tuoreen hallitusohjelman tavoitteista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vastedes kiireettömissäkin tapauksissa terveyskeskus­lääkärin vastaanotolle pitäisi päästä koko maassa viikon sisällä.

Hallitusohjelmassa huomiota saavat myös vanhuspalvelujen laadun parantaminen ja palvelujen laatu­erojen tasoittaminen sekä mielenterveyspalvelujen laadun ja saatavuuden parantaminen. Keinoina mainitaan ilahduttavasti esimerkiksi laaturekisterien luominen ja voimavarojen lisääminen terveydenhuollon tutkimukseen.

Suomen terveydenhuollon laatua pidetään yleensä hyvänä, mutta meillä ei tosiasiallisesti ole ajan­tasaista ja luotettavaa vertailutietoa potilaiden saaman hoidon laadusta. Emme tarkkaan ottaen tiedä, miten ja millaisin tuloksin esimerkiksi diabetesta tai reumaa hoidetaan eri yksiköissä ja eri puolilla maata – emmekä tiedä sitäkään, mitä potilaat itse hoidostaan ajattelevat.

Suomessa terveydenhuollon laatua ei seurata kansallisesti yhtenäisillä menetelmillä kuin hyvin rajoitetusti. Poikkeamme tässä muista Pohjoismaista ja monista EU- ja OECD-maista.

Tällaisten kansallisten laaturekisterien puutteen vuoksi sekä hoidon kehittäminen että sen kustannus­vaikuttavuuden arviointi on Suomessa vaikeaa. Rahaa ja henkilöstöä ei välttämättä kyetä osoittamaan niihin paikkoihin, joissa tarve on suurin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kehittää parhaillaan mallia, johon terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit voivat pohjautua. Kansalliset laaturekisterit sisältäisivät eri tietovarannoista kerättyä informaatiota potilaan saaman hoidon lääketieteellisestä vaikuttavuudesta, ja rekisterissä olevat tiedot parantaisivat myös potilasturvallisuutta. Lisäksi rekistereissä olisi potilaiden itsensä tuottamaa tietoa siitä, mitä mieltä he ovat saamansa hoidon tuloksista ja palvelusta.

Eduskunta myönsi viime vaalikaudella laaturekisteri­hankkeelle erillistä rahoitusta. Toukokuussa voimaan tullut laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä ja THL-lain samanaikaiset muutokset määrittelivät laaturekisterit osaksi THL:n pysyvää toimintaa. Lakimuutokset loivat edellytyksiä systemaattiselle tiedonkeruulle ja kansallisten laaturekisterien ylläpidolle.

THL:n hankkeessa on mukana seitsemän tautikohtaista pilotti­rekisteriä. Näihin rekistereihin kerätään tietoa diabeteksen, eturauhassyövän, hivin, iskeemisen sydän­taudin, selkäkirurgian, reuman ja psykoosin hoidosta. Lisäksi kehitetään perusterveydenhuollon ja hoitotyön laadun seurannan edellytyksiä laaturekistereissä.

Pilottirekisterit tuottavat tietoa siitä, millaista tietoa potilaiden hoidosta kansallisesti tarvitaan ja miten sitä voidaan kerätä.

Ajantasaista laatutietoa tarvitsevat terveydenhuollon organisaatiot, lääkärit, hoitajat ja terveyspalvelujen käyttäjät. Laaturekistereistä saatavan tiedon avulla hoitoyksiköt ja ammattilaiset voivat vertailla toimintaansa muihin ja kehittää omia hoitokäytäntöjään, mikä parantaa myös potilasturvallisuutta. Samalla vertailutieto lisää koko palvelu­järjestelmän avoimuutta ja antaa mahdollisuuden ohjata järjestelmää niin, että hoidon vaikuttavuus ja ihmisten yhdenvertaisuus lisääntyvät.

Jotta perusterveydenhuollon odotusaikojen lyhentäminen johtaisi potilaiden kannalta parhaaseen tulokseen, tarvitaan muutakin kuin lisää henkilökuntaa. Myös toiminnan laatu on varmistettava.

Aiemman kokemuksen perusteella pikaiset hoitotakuun kiristämiseen pyrkivät toimet voivat jäädä lyhytaikaisiksi ja niiden hyödyt potilaiden terveydelle epäselviksi. Tehottomuutta ja heikkoa laatua voivat aiheuttaa muun muassa hätäisesti valmistellut hallinnolliset tilapäisratkaisut, kokemattoman henkilöstön käyttö sekä vastaan­ottoaikojen lisääminen niin, että vastaan­otoilla on kova kiire eikä lääkäri tai hoitaja ehdi paneutua potilaan kokonaistilanteeseen.

Hallitusohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää kansallisesti yhtenäistä ja luotettavaa laadun seurantaa. Kansalliset laaturekisterit tarvitaan nyt.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksena 13.9.2019.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *