Suomen terveydenhuolto seisoo suuren murroksen kynnyksellä. Maailman terveysjärjestö WHO:n uusin tautiluokitus, ICD-11, on korvaamassa lähes 30 vuotta palvelleen ICD-10-luokituksen, jota ei enää päivitetä. Kyse on muustakin kuin koodiston päivityksestä: muutos vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen, miten ymmärrämme, dokumentoimme ja hyödynnämme kliinistä terveystietoa digitaalisessa ympäristössä.
Digitaalinen kieli lääketieteen tukena
ICD-11 on suunniteltu täysin sähköisesti käytettäväksi, joten uudella diagnoosiluokituksella on merkittävä rakenteellinen ero vanhaan. Siinä missä ICD-10 on jäykkä luettelo, uusi ICD-11 ei käytä enää yhtä valmista koodia kaikkeen, vaan toimii kuin LEGO-palikoilla rakentaminen. Yksi pääkoodi kertoo sairauden, ja siihen liitetään lisäpalikoilla tarkemmat tiedot (kuten sijainti, vaikeusaste tai aiheuttaja). Näin saadaan luotua juuri oikeanlainen yhdistelmä. Ammattilaiset voivat ennennäkemättömällä tarkkuudella yhdistellä pääkoodeja ja laajennuskoodeja kuvatakseen potilaan tilaa.
Tällainen tarkkuus on välttämätöntä, jotta luokitus vastaa nykypäivän lääketieteen vaatimuksia. ICD-11 tuo mukanaan yli 5 500 harvinaista sairautta sekä kokonaan uudet luvut muun muassa unihäiriöille ja immuunijärjestelmän sairauksille. Kyse on tiedon laadusta: vain noin joka neljäs (23,5 %) ICD-10-koodeista vastaa suoraan uutta ICD-11-luokitusta. Tämä, jos mikä, alleviivaa muutoksen syvyyttä!
Tarkennettu aikataulu johdattaa kohti vuotta 2030
Uudistuksen aikataulu on tarkentunut, mikä antaa sote-organisaatioille selkeän raamin valmistautumiseen. Tavoitteena on, että suomenkielinen ICD-11-luokitus on käytettävissä 1.6.2028 alkaen.
Käyttöönotossa noudatetaan hallittua siirtymää: vuoden 2029 ajan ICD-10- ja ICD-11-luokitusten rinnakkainen käyttö terveydenhuollossa diagnoosien kirjaamisessa on mahdollista. Siirtymäaika helpottaa teknistä sopeutumista ja henkilöstön kouluttautumista. 1.1.2030 alkaen ICD-11 on ainoa sallittu luokitus potilaan diagnoosien kirjaamisessa.
Miksi potilas on uudistuksen keskiössä?
ICD-11 muuttaa diagnoosin tarkaksi yksilölliseksi tiedoksi, joka parantaa potilasturvallisuutta ja selkiyttää hoitopolkuja uuden klusteroidun koodauksen avulla. Uudistus takaa harvinaisille sairauksille ja mielenterveydelle ansaitun näkyvyyden, varmistaen tietoon pohjautuvan resurssien jaon ja uuden tutkitun hoidon toteutumisen.
Uusi ICD-11-luokitus toimii yhteisenä, täsmällisenä kielenä, joka varmistaa, että kriittinen tieto potilaan tilasta kulkee muuttumattomana ja ymmärrettävänä koko hoitoketjun läpi.
Paljon hyvää ja vähän haasteitakin
Muutos vaatii aitoa panostusta ja on nähtävä investointina. Ilman huolellista teknistä valmistelua ja kattavaa koulutusta ICD-11:n tarjoama diagnostinen tarkkuus, potilasturvallisuus ja inhimillisten tulkintavirheiden vähentäminen eivät toteudu. Kyse ei ole vain hallinnollisista vaatimuksista, vaan investoinnista ammattilaisten osaamiseen ja potilaan yksilölliseen, turvalliseen hoitoon.
Suomalaisen terveydenhuollon on nähtävä siirtymä ICD-11:een välttämättömänä kehityspanostuksena. Viivästys uhkaa vaarantaa potilasturvallisuuden ja tiedon kansainvälisen vertailtavuuden. THL:n rooli kansallisena koordinaattorina on kriittinen, jotta saamme yhtenäiset ohjeet, vastaavuustaulukot ja koulutuspaketit kattavasti kaikkien käyttöön. Onnistuminen edellyttää saumatonta yhteistyötä järjestelmätoimittajien, terveydenhuollon palveluista vastaavien ja THL:n välillä.
Otetaan tämä digitaalinen harppaus yhdessä – potilaan parhaaksi, viiveettä.