Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, miltä maanantaisin aamuherätyksen jälkeen tuntuu? Tai miltä tuntuu silloin, kun elämän eri roolien yhteensovittaminen näyttää mahdottomalta? Tai kun raha ei riitä, omaa aikaa ei ole, lapsi ei ensin nuku ja myöhempinä vuosina nuori ei halua herätä?
Ihmisen onnellisuuden kokemuksiin vaikuttaa 50 prosenttia perimä, 10 prosenttia olosuhteet ja 40 prosenttia ihmisen oma toiminta eli valinnat, ajatukset, teot ja asenteet. Perimään liittyvät niin temperamenttitekijät kuin esimerkiksi hermosolujen välittäjäaineiden kulkeutumisen kysymykset.
Oman temperamentin tunnistaminen sekä käyttäytymisen ja ajatusmallien pohtiminen lisäävät itseymmärrystä ja voivat tasoittaa kulmikkaampia toimintatapoja miellyttävämmiksi. Miten tuttua onkaan syyttää olosuhteita omasta huonosta olosta. On liian kylmä, liian pimeä, liian kuuma, liian aikaista, liian myöhäistä, liian vähän, liian paljon, jotta voisi kokea onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja iloa. Ihmisen valinnoilla, ajatuksilla, teoilla ja asenteilla on yllättävän iso osuus onnellisuuden kokemuksiin.
Elämään kuuluu myös vastamäkeä
Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, kuormaa, huolta ja ahdistusta. Ihmisen psyyke on rakennettu näkemään uhkakuvia ja vaaroja. Reagoimme niihin nykyään herkästi ja liian voimakkaasti. Yliherkkä tarttuminen uhkakuviin aiheuttaa 2000-luvun ihmiselle turhaa ahdistusta ja reagointia. Meidän on opetettava mielemme rauhallisemmiksi.
Se lisääntyy, mihin ajatuksensa kiinnittää. Epätoivoisen ihmisen mielen täyttää epätoivon ajatukset. Toiveikkaan ihmisen mielen täyttää tyytyväisyyden ja toiveikkuuden ajatukset. Epätoivoisena on raskasta ryhtyä arjen tehtäviin, mikään ei kuitenkaan onnistu, puuro palaa pohjaan, lapsi kiukuttelee, eikä puolisokaan tajua mitään.
Toiveikkaalla mielellä ihminen huomaa, että puuro paloi pohjaan, mutta sitä saattaa silti syödä, kun ei kaavi kattilan pohjaa pitkin. Hän huomaa, että lapsi kiukuttelee, koska ei haluaisi erota tänä aamuna vanhemmistaan ja tarvitsee sen vuoksi syliä ja hellää juttelua. Puolisokin näyttää tyhjentäneen ruokapöydän ja saaneen aamujäykät hiuksensa työkuntoon.
Myönteiset ajatukset kohottavat mieltä
Omia ajatuksiaan ja reagointitapojaan voi opetella tunnistamaan. Ihminen, joka löytää itsensä usein huolestuneista ja epäluuloisista ajatuskuluista, voi alkaa kiinnittää huomioita myönteisiin asioihin päivässään. Myönteisten ajatusten, asioiden ja tilanteiden mielessä pyörittely lisää hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä omaan elämään ja arkeen. Se vahvistaa palautumista hankalista tilanteista ja tunteista.
Huolet ja epäonnistumiset ansaitsevat oman huolihetkensä, mutta niiden äärelle ei ole terveellistä jäädä pitkäksi aikaa. Huolten imu on vahva. Elämän suurissa kriiseissä toimivat toiset työkalut, mutta arjen vastoinkäymisiin voi auttaa kääntönopeuden opettelu. Erityisesti ihmiselle, jolla on tapana vajota epäonnistumisen hetkellä syvälle, voi olla hyödyllistä antaa itselleen jokin tietty aika harmitella asiaa ja sen jälkeen lähteä miettimään, miten asian kanssa voi elää. Jollekin jokapäiväinen huolihetki voi olla hyvän yöunen takaaja.
Ihminen tarvitsee myötätuntoa
On tärkeää, että joku huomaa oman hädän tai huolen, tuntee hetken samaa tunnetta ja osoittaa, että tuntee samoin. Myötätunnon osoittaminen on pieniä eleitä, sanoja tai tekoja. Myötätunto toista kohtaan on merkittävää, mutta myötätunto itseä kohtaan on muutoskyvyn kannalta välttämätöntä.
On tärkeää katsoa omaa epäonnistumista kuin parhaan ystävän kokemusta ja osoittaa itselleen samat myötätunnon eleet kuin ystävälleen osoittaisi. Myötäinto toimii samoin kuin myötätunto. Peukutukset, ylävitoset ja muut nopeasti ja helposti toteutettavat myötäilon osoitukset lisäävät myönteisten tapahtumien ja onnistumisten vaikutuksia arjessa.
Voiko ihminen siis itse vaikuttaa siihen, miltä arkielämä tuntuu? Kyllä voi. Omia ajatusmallejaan ja niiden herättämiä tunteita voi ensin tunnistaa ja havainnoida. Sen jälkeen voi vähitellen päättää, mihin omat ajatuksensa kiinnittää ja muistaa, että se lisääntyy, mihin ajatuksensa kiinnittää.
Luonto ja liikunta auttavat mieltä rauhoittumaan ja suuntaamaan ajatukset voimia ja iloa lisääviin asioihin. Metsälenkin jälkeen kodin tekemättömät työt, lapsen väsynyt temppuilu tai pakollinen kauppareissu näyttäytyvät juuri sellaisina kuin ne ovat. Ne kuuluvat elämään, juuri nyt.
Lapselle on lottovoitto saada vanhempi, joka on riittävän tietoinen omista ajatusmalleistaan ja reagointitavoistaan. Vanhempi, joka on myötätuntoinen itselleen ja muille, voi jo omalla esimerkillään ohjata lastaan luottamaan elämään. ”Tulee eteen, mitä tulee, minä selviän kyllä.”
Myös kaikkien sosiaali- ja terveysammattilaisten, esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajien, lääkäreiden, perhetyöntekijöiden, lapsiperheiden kotipalvelun työntekijöiden ja sosiaaliohjaajien, kannattaa huolipuheen yhteydessä tietoisesti vahvistaa vanhempien voimavaroja ja muutoskykyä.
Aiheeseen liittyvää:
Pessi Anne Birgitta ym. (toim.) 2017. Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.
Lyubomirsky Sonja ym. (2005). Pursuing Happiness: The architecture of sustainable change. Review of General Psychology 9(2), 111–131.