THL:lla on loistava mahdollisuus auttaa tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta. Meillä on osaajia ja ammattitaitoa, on väestötutkimusta, tilastoa ja rekisteriä. Tietoa on joka lähtöön, mutta tiedon pirstaleisuus haittaa edelleen tiedon käyttöä.
Mitä THL sitten voi tehdä? Ensinnäkin on tärkeää, että laki rekisteritiedon toissijaisesta käytöstä hyväksytään eduskunnassa. Ilman, että tiedon hyödyntäjät voivat vaihtaa ja siirtää tietoja keskenään, tieto ei tule näkyväksi, eikä sen kerääminen, analysointi tai arviointi ole sujuvaa, eikä kaikilta osin edes mahdollista.
Ajatus on tällä hetkellä, että maakunta tarvitsee tietoa palvelujensa suunnitteluun, asukkaidensa palvelutarpeen arviointiin sekä omien palvelutuottajiensa arviointiin. Palvelujärjestelmää uudistettaessa ei saa unohtaa keskeisiä strategisia tavoitteita: asukkaiden yhdenvertaisuutta, palvelujen laatua, saatavuutta tai kustannustehokkuutta. Näiden tavoitteiden tulee näkyä palveluiden rakentamisessa, mutta niiden toteutumista on myös jatkuvasti seurattava ja arvioitava.
Tämän vuoksi on tärkeää, että Suomeen syntyy yhteinen kansallinen malli niistä asioista, joiden perusteella maakuntia arvioidaan. Kirjattavan tiedon tulee auttaa palveluntuottajia, henkilöstöä ja tietenkin palvelut tilannutta maakuntaa.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietopohjan tavoitteena, työnäkynä on, että kartalle vietyjen ilmiöpohjaisten tietojen perusteella pystytään ennustamaan asukkaiden palvelutarpeen kehitys. Lähitulevaisuudessa maakunnan suunnitteleva virkamies voi saada tietoa alueeltaan, esimerkiksi lapsiperheiden tai päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarpeesta, valitsemalla kartalta yksinkertaisesti ensin maakunta. Maakunnan alta hän löytää erilaisia ilmiöitä kuvaavia mittareita, kuten ehkä työllisyysasteen, alueen mielenterveys- ja päihdepalveluiden käyntien määrän, lastensuojelun tapausmäärät tai lukuja koulukiusaamisesta, lasten lihavuudesta ja niin edelleen.
Sen jälkeen suunnittelija voi verrata haluamiaan ilmiöitä naapurikuntiin, tutkia kehityksen trendejä ja ehkäpä simuloida ja ennustaa tulevaisuutta.
THL tarvitsee tiivistä dialogia
Jotta tämä työnäky toteutuisi, täytyy data saada liikkumaan väestökyselyiden, rekistereiden ja mallintamistyökalun välillä ja sopivassa , helppokäyttöisessä muodossa , kartta-näkymässä.
Malliin valitaan keskeisiä palvelutarpeesta kertovia indikaattoreita. Osa mittareista on jo olemassa ja löytyy kansallisesta väestön palvelutarvetta ja palveluita kuvaavista yli 700:sta KUVA-indikaattorista.
Mutta yksittäisten indikaattorien joukko, suurikaan ei riitä. Yksittäisen mittaritiedon lisäksi THL:n on pystyttävä tarkastelemaan maakuntien palvelutarvetta ilmiölähtöisesti, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmaisten lapsiperheiden palvelutarpeista käsin. Meidän on tuotettava keskeisiksi tunnistetuista ilmiöistä käsin kokonaiskuva asiakasryhmittäin eri ilmiöihin liittyvistä palvelutarpeiden suunnista/kehityskuluista. Tämä on tavoitteena, kun visioidaan uudentyyppistä karttapohjaista THL:n ”Data+” -palvelua.
Juuri siirtymisessä ilmiölähtöiseen tarkasteluun THL tarvitsee tiivistä dialogia tiedon käyttäjien kanssa. Uusi tarkastelutapa kiinnostaa todennäköisesti palveluiden tuottajia, mutta varmasti myös palveluiden rahoittajaa.
Toteutuvatko yhdenvertaisuus ja palvelujen saatavuus?