Viime päivinä mediassa on keskusteltu vilkkaasti toimeentulotukijärjestelmän heikkouksista. Keskustelu alkoi Ylen 19.5.2020 julkaisemasta jutusta, jossa haastateltiin sosiaalitoimiston asiakkaita ja työntekijöitä. Keskustelu on kiinnittynyt pääosin siihen, miten Kela on onnistunut tehtävässään. Kuntien osuus on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tutkimusten mukaan toimeentulotukiuudistuksen ongelmia on kuitenkin enimmäkseen niiden henkilöiden kohdalla, jotka tarvitsevat Kelan etuuden lisäksi myös muuta, pääasiallisesti kunnan sosiaalitoimistossa tarjottavaa palvelua tai tukea. Tämä koskee jopa 30:tä prosenttia toimeentulotukea tarvitsevista.

Tämän vuoksi keskusteluun viimesijaisesta turvasta on ensisijaisen tärkeää ottaa etuuksien lisäksi mukaan myös palveluiden järjestämisen näkökulma.

Talous- ja mielenterveysongelmat yleisiä aikuissosiaalityön asiakkailla

Yli puolet toimeentulotuen asiakkaista ja reilut 40 prosenttia sosiaalityön palvelujen asiakkaista kokee aineellista puutetta eli vaikeuksia suoriutua ruokaan, lääkärikäynteihin tai lääkkeisiin liittyvistä kuluista.

Toimeentulon ja taloudenhallinnan parantaminen ovat olleet vuodesta toiseen aikuissosiaalityön asiakkaiden yleisimmät tavoitteet, joiden saavuttamiseen myös kunnan sosiaalitoimistossa haetaan ratkaisuja.

Silti esimerkiksi juuri julkaistussa THL:n tutkimuksessa osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tuloksista vain noin kolmannes aikuissosiaalityön asiakkaista sai ratkaistua talouden hallintaan liittyvät tavoitteet erittäin hyvin ja vai noin neljännes toimeentulon tavoitteet.

Tutkimuksessa ilmeni, että talousongelmien hoitamista hankaloitti useampi tekijä, kuten asiakkailla oleva tiedon puute oikeudesta palveluihin ja etuuksiin, erilaisten ehtojen tai rajoitteiden asettaminen asiakkaalle sekä palvelujen heikko saavutettavuus.

Talousvaikeuksien lisäksi toimeentulotuen asiakkaat kärsivät terveysongelmista huomattavasti muuta väestöä yleisemmin, mikä aiheuttaa joissain kunnissa jopa merkittäviä lisävaikeuksia asiakkaiden ohjaamiseen.

Finsote-kyselyn tutkimuksessa on havaittu, että kolmasosalla sosiaalityön ja toimeentulotuen asiakkaista oli lääkärin diagnosoima masennus tai mielenterveysongelma. Nuoria toimeentulotuensaajia käsittelevän tutkimuksen Nuoret aikuiset, terveys ja toimeentulotuki mukaan 18–34-vuotiailla toimeentulotukiasiakkailla on havaittu olevan ikätovereihinsa verrattuna yleisemmin terveysongelmia, joista korostuivat erityisesti mielenterveys- ja päihdehäiriöt.

Monissa kunnissa ei välttämättä löydy osaamista tunnistamaan asiakkaiden ongelmia, ja vaikka ne tunnistettaisiin, asiakkaita ei puuttuvien resurssien takia aina saada tarvittavien (terveys)palveluiden piiriin.

Lisäkuormitusta sosiaalipalveluissa aiheuttaa se, että kuntien työvoimapalveluissa vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevia henkilöitä voidaan siirtää toimeentulotuelle. Eli jos asiakkaan työkykyä epäillään heikoksi, työvoimapalveluissa on mahdollisuus ”pudottaa” hänet toimeentulotuelle.

Sen lisäksi, että toiminta kuormittaa sosiaalityön resursseja, se siirtää työttömiä työnhakijoita toimeentulotuen varaan eikä ole omiaan edistämään viimesijaisten etuuksien käytön vähenemistä.

Sosiaalipalveluissa palvelujen riittämättömyyttä

Vuoden 2018 valtakunnallisessa Finsote-kyselyssä tiedusteltiin kansalaisten näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyydestä.

Sosiaalityön ja viimesijaisen turvan eli toimeentulotuen näkökulmasta tulokset näyttävät todella huolestuttavilta (Kuvio 1): vain reilu puolet sosiaalityön palveluja tarvinneista koki palvelun riittäväksi, kun taas 23 prosenttia koki, ettei saanut apua lainkaan tarpeesta huolimatta. Kelasta saatavan toimeentulotuen osalta täysin ulkopuolelle koki jääneensä kolmasosa etuutta tarvinneista, ja kunnalta haettavan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen kohdalla näin koki yli puolet.

Sosiaalipalveluiden kohdalla kokemus palveluiden ja etuuksien riittämättömyydestä on aivan eri luokkaa kuin terveyspalveluissa: esimerkiksi lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut koki riittämättömäksi alle 20 prosenttia väestöstä.

Kaaviokuva: Kokemus sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyydestä.
Kuvio 1. Kokemus sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyydestä.

Myös muihin sosiaalipalveluihin eli vanhus- ja vammaispalveluihin ja perhetyöhön verrattuna tyydyttämätön palveluntarve on yleisintä toimeentulotukea tarvitsevien joukossa ja seuraavaksi yleisintä sosiaalityön ja omaishoidon palveluissa.

On tärkeää huomioida, että kokemus etuuden riittävyydestä mittaa tässä pääosin taloudellisen avun saamista, mikä on hieman eri asia kuin palvelun saaminen.

Syitä sosiaalityön palveluita koskevaan tyytymättömyyteen voi olla monia. Ensiksi, olemme havainneet, että asiakkaan ohjaaminen perustoimeentulotuelta kunnallisen sosiaalityön asiakkaaksi sisältää monta pullonkaulaa. Sosiaalityöntekijän tapaamiseen voi olla asiakkaan näkökulmasta liian monta vaihetta.

Toiseksi, sosiaalityön palveluja tarvitsevien ihmisten elämäntilanteet ovat usein sellaisia, että ne vaativat monialaista osaamista, jota sosiaalitoimiston työntekijöiltä ei aina löydy.

Kuntien velvollisuus tavoittaa sosiaalihuollon tukea tarvitsevat toimeentulotuen asiakkaat

Sosiaalipalvelut on lähtökohtaisesti toteutettava siten, että niihin on mahdollista hakeutua oma-aloitteisesti ja riittävän aikaisessa vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palveluihin tulee olla vaivaton hakeutua ja asiakkaan on päästävä kunnan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan vastaanotolle mahdollisimman nopeasti. Etenkin tulottoman tai kriisissä olevan on päästävä tapaamaan tarvitsemaansa viranomaista heti kun tilanne sitä vaatii.

Sosiaalihuoltoon on päästävä myös siinä tapauksessa, jos asianomainen henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii. Tämä velvollisuus kuuluu viranomaisille sosiaalihuoltolain mukaan, eivätkä esimerkiksi salassapitosäännökset saa sitä estää.

Kelasta tulevat palvelutarveilmoitukset tulisi käsitellä jokaisessa kunnassa systemaattisesti. Tämä nopeuttaisi ilmoitusten käsittelyä ja palveluja tarvitsevien asiakkaiden ohjaamista sosiaalityöhön. Sähköistä järjestelmää tulisi kehittää myös siten, että se mahdollistaisi molemminpuolisen viestinnän Kelan ja kuntien välillä ja sujuvoittaisi näin asiakkaiden tilanteiden ratkaisemista.

Sosiaalityön asiakkailla on usein tarvetta erilaisille palveluille, kuten esimerkiksi terveydenhoitoon tai terveystarkastukseen, psykologipalveluihin, työllisyysneuvontaan, koulutus- ja urasuunnittelun tukemiseen, etuuksien hakemiseen tai intensiiviseen sosiaalityöhön.

Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa (2018–2019) saatiin hyvä tuloksia siitä, että pitkään toimeentulotuen varassa olevien työ- ja toimintakyky sekä terveydelliset rajoitteet selvitettiin kunnassa sosiaalityössä perusteellisesti ja asiakas ohjattiin tarvittavaan palveluun mahdollisimman nopeasti.

Palvelutarpeen tunnistamista edisti sosiaalityön tiimin vahvistaminen esimerkiksi terveydenhuollon asiantuntijalla, joka auttoi havaitsemaan etenkin mielenterveyteen liittyviä vaikeuksia ja nopeuttamaan oikeaan palveluun ohjaamista.

Toimeentulotuen tulisi olla aina viimesijainen etuus. Kunnissa tulisi olla erityisen tarkkana siinä, että asiakkaita ei siirretä viimesijaisille etuuksille silloin, kun heidän terveyttään, kuntoutuksen tai hoidon tarvettaan vielä selvitellään.

Lue lisää

Kommentit

Minna Kivipelto THL

22.05.2020 22:32

Kiitos kommentistasi Antti. Tärkeitä pointteja.

Antti Reinikainen

22.05.2020 14:45

Hei, olen itse työeläkeyhtiön osakuntoutustuella ja summa on noin 100e suurempi kuin Kelan kuntoutustuki/täysi työkyvyttömyyseläke. Tuohon Kelan kuntoutustukeen tulee vielä päälle mahdollinen asumislisä/toimeentulotuki. Tuntuu jotenkin oudolta kun eläkelaki perustettiin irtolaislain mainingeissa niin toimeentulotuki pitäisi olla viimesijainen etuus ennen kuntoutustukea? Monet terveysongelmat juurtavat esim. Halvasta ruuasta ja monista kivuista. Tuota eläkejärjestelmää voi hyödyntää myös esim. Ulosottovelkojen maksuun jotka kasvavat korkoa ja maksaja on silloin Kela/kunta. Isompi käteenjäävä summa mahdollistaa mt- ja terveysongelmien kohenemisen kun käyttörahaa on hieman enemmän ja yksilö saa silloin myös säästää ja pyrkiä johonkin. Toki työttömyyttä sekin on mutta vähemmän herättää närää kun tulo siitä huolimatta alle minimipalkkojen. Vuosittaiset kulut per henkilö sosiaalituissa n. 12.000e. Jos sovellettaisiin henkilön itsenäisiä valintoja tukevaa muotoa niin tuo summa putoaisi, ei tietty kalleimmissa hoidoissa/lääkkeissä. Mikäli leikkaukset iskevät köyhimpiin niin käsissä on jo muutto-ongelma kaupungeissa kaupungeista maalle ja vastikkeiden hinnat taas omistusasujilla kohoavat ja hekin lähtevät. Sosiaalityön tuki pitäisi kohdistaa sinne missä kuuluu hätä, työtä taas voisi ulkoistaa ihmisten koteihin kun lama on tosiasia. Myös ammattikoodiston ISCO-08 muokkaus tulee ajankohtaiseksi joten yhä useampi arpoo uraa joten tietty minimiturva Suomessa mikä palvelee hyvinvointia ja kulutusta köyhimmillekin on tarpeen. Itse kärsin kolmannessa polvessa 34v. osittain irtolais(työpakkolain) jäänteistä ja teen aina työn kun on pakko jopa perfektionistisesti ja kilpaillen (työmarttyyrius?), muuten piinaa jatkuva ahdistus ja kipu, on olo että milloin tuodaan töitä kun ennenvanhaan painostettiin. Aktiivimalli toimi mutta tulot ja työllä ei oikein ollut tärkeyttä. On ihmisiä jotka eivät osaa tunteillaan ilmaista mitään mutta tekevät työn. Digitalisaation kasvaessa joillekin tuo on hyvä asia mutta altistaa sosiaalisille ongelmille tulevaisuudessa kun useammat eristäytyy töihin. Kansaneläkejärjestelmän on toimittava kriisinkin aikana.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *