Perustoimeentulotukea saa noin 350 000 ihmistä vuodessa. Määrä on laskenut vuodesta 2020, jolloin saajia oli yli 400 000. Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon, miten toimeentulotuen käyttöä voitaisiin saada edelleen vähenemään. Näkemyksemme mukaan tieto toimeentulotuen käyttäjien tilanteista ja palvelutarpeista auttaa hahmottamaan, millaisia toimia tuen tarpeen vähentämiseksi olisi tehtävä.
Toimeentulotuen saajina niin työssäkäyviä kuin työttömiä
Vuonna 2021 reilut 70 prosenttia toimeentulotuen saajista oli työelämän ulkopuolella, työssäkäyviä oli 26 prosenttia. Toimeentulotuen asiakkaista suurin osa oli alle 50-vuotiaita (80 %) ja he asuivat yleisimmin kaupunkialueella (73 %).
Toimeentulotuen koki usein riittämättömäksi sellaiset aineellista puutetta kokeneet, jotka olivat jättäneet ostamatta lääkkeitä ja jotka olivat käyttäneet vähemmän terveydenhuollon palveluita varojen vähyyden vuoksi (89 %). Toimeentulotuen saajilla oli myös usein matala koulutus (68 %). (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Matalan koulutuksen ja aineellisen puutteen liittyminen kokemukseen toimeentulotuen riittävyydestä.
Toimeentulotuen asiakkaiden koettu terveys oli asteikolla 0 (erittäin huono) -4 (erittäin hyvä) keskimäärin 2. Heikoksi terveytensä kokeneet olivat myös tyytymättömimpiä sosiaalityön ohjaukseen ja neuvontaan sekä erityisesti täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen.
Kelan ja sosiaalityön välistä yhteyttä tiivistetty
Perustoimeentulotuki siirtyi vuoden 2017 alusta Kelan hoidettavaksi. Uudistuksen jälkeen Kela on ohjannut toimeentulotuen asiakkaita sosiaalityöhön ja tehnyt ilmoituksen, jos ihminen on saanut pitkään toimeentulotukea. Perusosan alentamista harkittaessa Kelan on ohjattava asiakas tarvittaessa hyvinvointialueen sosiaalihuoltoon.
Vuonna 2021 Kela teki joko huoli-ilmoituksen tai lähetti hakemuksen kuntaan yli 100 000 ihmisestä, mikä on reilu neljännes kaikista perustoimeentulotukea saaneista. Kela ohjaa asiakkaita myös täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen hakemiseen hyvinvointialueelta.
Viimeisimpänä toimeentulotukilakia on päivitetty tarkentamalla sosiaalityön lausunnon asemaa perustoimeentulotuen alentamistilanteissa. Alentamisesta onkin luovuttu lähes kokonaan vuodesta 2020 lähtien, kun sitä aiemmin alentamispäätöksiä tehtiin vuosittain yli 27 000.
Monista muutoksista huolimatta osalla asiakkaista on edelleen vaikeuksia perustoimeentulotuen hakemisessa. Tämä näkyy siten, että tukea jätetään hakematta tai tuen saamiseksi käännytään diakoniatyön tai yhdistysten ja järjestöjen vapaaehtoistoimijoiden avun puoleen. Ruoka-avun tarve on myös jatkuvasti lisääntynyt.
Ehdotettuja muutoksia ja niiden vaikutuksia
Hallitusohjelmassa ehdotetaan, että Kela voisi alentaa henkilön toimeentulotukea ilman, että toimeentulotuen alentamistilanteessa asiakkaan palvelutarvetta ei enää selvitettäisi sosiaalihuollossa.
Muutos voisi johtaa monen kohdalla siihen, että toimeentulotuen tarpeen taustalla olevia syitä ei selvitetä ja tilanne pahenee entisestään. Esimerkiksi kulutusluottojen ja pikavippien käyttö saattaa lisääntyä, kun ihmiset eivät saa apua. Jos avun saaminen viivästyy, myös terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät. Ennaltaehkäisy ja oikea-aikainen apu säästävät niin yksilöitä kuin yhteiskunnan varoja.
Hallitus esittää ohjelmassaan myös toimeentulotuen vastikkeellisuuden lisäämistä. Työkykyistä toimeentulotuen hakijaa voitaisiin velvoittaa tekemään työtä tuen saamiseksi. Ongelmana kuitenkin on, että yli 70 prosenttia toimeentulotuen saajista on tällä hetkellä työelämän ulkopuolella sairauden, kuntoutuksen tai muun syyn vuoksi ja heidän työkykynsä on joko pysyvästi tai väliaikaisesti alentunut. Kela ei voi selvittää ihmisen terveydentilaa toimeentulotuen hakutilanteessa.
Hallitusohjelmassa ehdotetaan myös selvitettäväksi, voisiko toimeentulotuen evätä kokonaan esimerkiksi työstä kieltäytymisen takia. Ehdotusta on pidetty perustuslain vastaisena, eikä se todennäköisesti toteudu.
Mikä sitten toimisi?
Tutkimustieto tukee sitä, että paras keino vähentää toimeentulotuen tarvetta on riittävä ja ennustettavissa oleva perusturva.
Lisäksi varhainen tuki ja palvelut ovat tärkeitä niitä tarvitseville. Tarvitaan erityisesti varhaisen puuttumisen malleja ja menetelmiä, joiden avulla kasaantuneita vaikeuksia voidaan tunnistaa niin Kelassa, työvoimapalveluissa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Pitkään eli yli kymmenen kuukautta toimeentulotukea saaneiden terveys ja toimintakyky tulisi aina selvittää. Näin voitaisiin seuloa myös kansansairauksia ja työkyvyttömyyttä aiheuttavia sairauksia jo varhaisessa vaiheessa ja löytää oikeat keinot ihmisten auttamiseen.
Jos ihmisellä on matala koulutus tai ei koulusta ollenkaan, hänen tilanteensa vaatii perusteellista paneutumista: onko koulutusta mahdollista lisätä, vai onko löydettävissä muita polkuja osallisuuteen. Kouluttautumiseen on lisättävä myös taloudellisia kannusteita.
Palvelujen puutetta on paikattava lisäämällä palvelupisteitä alueille, joilla on suurin puute henkilökohtaisesta avusta ja tuesta.
Tärkeää on myös se, että yhteiskuntaan luodaan välittämisen kulttuuri, jossa kaikenlaisessa elämäntilanteessa olevat voivat kokea olevansa arvostettuja yhteiskunnan jäseniä.
Lue lisää
Toimeentulotuki, palvelut ja etuudet sote-integraatiossa (ToituAvain) -tutkimushanke (THL)