Perustoimeentulotuki siirtyy kunnista Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi vuoden 2017 alussa. Ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen harkinta ja maksatus jäävät edelleen kuntiin. Toimeentulotuen ”Kela-siirto” on ollut esillä useaan otteeseen 1990-luvulta lähtien. Siirron myötä tuen hakemisen käytännöt yhdenmukaistuvat valtakunnallisesti, minkä odotetaan parantavan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa.

Toimeentulotuen tavoite on lain mukaan henkilön ja perheen välttämättömän toimeentulon turvaaminen sekä itsenäisen selviytymisen edistäminen. Fyysisen turvan antamisen lisäksi on tuettava asiakkaiden osallistumista yhteiskunnan toimintaan sekä ehkäistävä syrjäytymistä.

Toimeentulotukityötä ja taloudenhallintaan liittyvää neuvontaa on tehty, mutta yksilöiden ja yhteisöjen tukemiseen ei ole riittänyt voimavaroja. Pyrkimyksistään huolimatta sosiaalityö on edelleen henkisesti kytköksissä toimeentulotukeen.

Myös tämä muutos on mahdollisuus

Muutos on merkittävä asiakkaiden, etuuksien, työkäytäntöjen sekä laajemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmista. Sosiaalityölle avautuu uusi näkymä ja mahdollisuus muuttaa rooliaan. Uudistuminen edellyttää kuitenkin uudenlaista ajattelutapaa. Kuinka tavoittaa tukea tarvitsevat täst’edes, kuinka jalkautua toimistoista ja kehittää uusia ja vaikuttavia sosiaalityön tapoja?

Myös viranomaisen luona asiointi muuttuu, sillä tuen tarvitsijat eivät käy enää entiseen tapaan kunnan sosiaalitoimessa. Missä sosiaalityö sitten tulee olemaan, jos asiakkaat ovat muualla? Juuri julkaistussa Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa -tutkimuksessamme on kuvaava haastatteluote:

”Suurin haaste on, miten päästään irti virastokulttuurista ja työhuoneajattelusta, että pöytä on asiakkaan ja työntekijän välissä. Työmuotojen uudistaminen niin, että kohtaa nykypäivän ja erilaiset asiakastarpeet. Meidän on yksinkertaisesti lähdettävä sinne missä asiakkaat ovat. Ei voida olla täällä baabelintornissa ja miettiä, miten asiakkaat kykenevät ja pystyvät tänne tulemaan, virastosta vaan ulos! Ne, joilla on palveluntarve, ovat muualla. Meidän pitää lähteä kattelemaan missä ne ihmiset on ja mitä niille kuuluu.” (Sosiaali- ja työllisyysjohto, Suuri kunta)

Puhe asiakaslähtöisyydestä ja vaikuttavuudesta ei riitä

Asiakaslähtöisyydestä puhutaan paljon ja sitä pidetään palvelujen kehittämisen lähtökohtana. Myös palveluiden vaikuttavuudesta puhutaan runsaasti. Puhumisella ei ole kuitenkaan merkitystä, elleivät työkäytännöt, palvelumallit ja palveluiden rakenne uudistu vastaamaan asiakkaiden tarpeita.

Sosiaalityön palvelujen tulee perustua eri toimijoiden monialaiseen osaamiseen ja resursseihin sosiaalisten verkostojen tukea unohtamatta. Ongelmia korjaavaa työtä voidaan laajentaa hyvinvoinnin edellytyksiä lisäävään työhön, kuten yhdyskuntatyöhön ja sosiaalihuoltolaissakin painotettuun rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiakkaiden kokemus, tieto ja näkökulma otetaan palvelujen uudistamisen lähtökohdiksi. Sosiaalityötä kehitettäessä tulee vahvistaa asiakkaiden aitoa kohtaamista.

Tämä tapahtuu jalkauttamalla sosiaalityötä ja -ohjausta asuinalueille, yhteisöihin ja yhteistyöverkostoihin, joissa voidaan vaikuttaa sosiaalisiin ongelmiin ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Silloin sosiaalityön tuottamaa tietoa ja asiantuntemusta voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa.

Kuntouttavan sosiaalityön menetelmin voidaan tukea yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä tehostetusti. Uudenlaisia avauksia on tulossa esimerkiksi asumissosiaalisen työn kehittämiseksi. Olen kuvannut edellä sosiaalityön ydintä, jota ei ole päästy tekemään riittävästi. Vasta uudelleen jäsentyneiden työkäytäntöjen kautta sosiaalityön ja laajemmin palvelujen vaikuttavuus tulee näkyväksi.
Kirjoitus on toinen osa sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaa käsittelevässä sarjassa.

Lue lisää:

Sanna Blomgren ym., Perustoimeentulotuki siirtyy Kelaan – miten asiakas saa sosiaalityön palvelut? THL, Päätösten tueksi 1/2016.

Pekka Karjalainen, Minna Kivipelto, Ari Virtanen. Toimeentulotuki. Teoksessa Peruspalvelujen tila 2016 -raportti. Kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunta. Valtiovarainministeriön julkaisu 9/2016.

Sanna Blomgren ym., Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. THL, Raportti 4/2016.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *