Väkivallan vastaisessa työssä voi ilmetä toiseuttavia ja rakenteellisesti syrjiviä käytäntöjä, jotka saattavat jäädä huomaamatta niin työntekijöiltä kuin yhteiskunnalta laajemmin. Eräässä asiakastapaamisessa nousi esiin kysymys, joka kiteyttää ilmiötä: ”miksi meitä pitää valistaa, mutta he saavat tehdä mitä haluavat?”.
Kysymys herättää pohtimaan yhteiskunnallisten valtarakenteiden ja etnosentrismin vaikutuksia väkivallan vastaisessa työssä. Etnosentrismillä tarkoitetaan maailman näkemistä oman etnisen ryhmän näkökulmasta.
Saatamme toiseuttaa tiedostamatta, eli kokea ja esittää jonkun tai jonkin asian pohjimmiltaan erilaisena tai vieraana. Tämän seurauksena saatamme leimata yksilöitä sosiaalisesti alempiarvoiseksi ja kohdella heitä sellaisina.
Oikeus päättää omasta kehosta ei toteudu yhdenvertaisesti
Yksi keskeinen periaate väkivallan vastaisessa työssä ja vasta-argumentti tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen on lasten suojeleminen, sillä lapset eivät lähtökohtaisesti voi itse puolustaa oikeuksiaan tai suojautua kaltoinkohtelulta. Aikuisten tehtävä on turvata lasten fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus.
Samalla on kuitenkin muistettava, että aikuisilla on oikeus päättää omasta kehostaan. Tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu kaikille yhdenvertaisesti. Asiaan vaikuttavat monet rakenteelliset tekijät, kuten rodullistaminen eli se, että henkilöön liitetään esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja hänen kyvyistään, tapakulttuuristaan ja moraalistaan.
Itsemääräämisoikeuteen voivat vaikuttaa myös muut yhteiskunnalliset normit. Esimerkiksi kysymys ”voinko rodullistettuna naisena päättää kehostani samalla tavalla kuin valtaväestöön kuuluvat naiset?” paljastaa, kuinka syvällä yhteiskunnalliset hierarkiat ja normit voivat vaikuttaa ihmisen itsemääräämisoikeuteen.
Silpomisen ja kosmeettisen genitaalikirurgian taustalla voi olla samoja syitä
Sukuelinten silpomisesta ja kosmeettisesta genitaalikirurgiasta keskustellaan yhä enemmän julkisilla foorumeilla, mutta terveydenhuollossa asiakaskontakteissa aiheet voivat jäädä käsittelemättä riittävästi.
Keskustelua rajoittavat lyhyet vastaanottoajat, ammattilaisten mahdolliset tiedolliset puutteet sekä heidän valmiutensa kohdata kulttuurisesti herkkiä aiheita. Terveydenhuollon ammattilaisilta vaaditaan kulttuurikompetenssia, eli kykyä ymmärtää ja kunnioittaa erilaisia kulttuurisia taustoja ilman ennakkoluuloja tai etnosentrisiä asenteita.
On tärkeää tunnistaa, että silpomisen ja kosmeettisen genitaalikirurgian taustalla voi olla samankaltaisia sosiaalisia syitä, kuten seksuaalisten ja kauneusihanteiden tavoittelu. Toimenpiteenä ne voivat olla teknisesti samankaltaisia, vaikka taustasyyt vaihtelevat. Silpominen tehdään yleensä lapselle vastentahtoisesti, kun taas kosmeettista genitaalikirurgiaa ei Suomessa suoriteta kuin täysi-ikäisille ja vain omasta vapaasta tahdosta.
Molemmissa tapauksissa on kuitenkin kyse toimenpiteistä, jotka heijastavat kulttuurisia vaatimuksia ja paineita naisen kehosta ja sen hyväksyttävästä muodosta. Tämänkaltaisten yhtäläisyyksien avaaminen voi olla haastavaa, mutta se on välttämätöntä, jotta potilaalle voidaan tarjota faktaperustaista ja terveellistä kehokuvaa edistävää tietoa.
Oma tahto vai painostus?
Eduskunta hyväksyi loppuvuodesta rikoslakiin uudet erilliset rangaistussäännökset naisen sukuelinten silpomisesta ja silpomisen valmistelusta. Lakimuutoksen myötä on myös pohdittu silpomisen rinnastumista muuhun sukuelinkirurgiaan.
Käytännön työssä voi tulla vastaan tilanteita, joissa eri taustoista tulevat naiset hakeutuvat itse sukuelimiä muokkaaviin toimenpiteisiin ja tilannetta saatetaan tulkita eri tavoin naisen etnisen taustan mukaan. Toisen kohdalla toimenpidettä voidaan pitää silpomisena, toisen kohdalla plastiikkakirurgian toimenpiteenä.
Jatkossa näihin kysymyksiin on osattava varautua. Sukuelimiä muokkaavaan kirurgiseen toimenpiteeseen tulevalta tulisi pystyä selvittämään onko hän hakeutumassa toimenpiteeseen omasta vapaasta tahdostaan tai onko taustalla painostus.
Ymmärrystä tuomitsemisen ja säälin sijaan
Asennemuutostyön onnistuminen edellyttää, että asiakas uskaltaa puhua avoimesti uskomuksistaan ja ajatuksistaan, vaikka ne olisivat vääristyneitä tai ristiriitaisia valtakulttuurin normien kanssa.
Jos asiakkaalla ei ole tilaa ilmaista omia näkemyksiään ilman pelkoa leimautumisesta, hän jää helposti puolustuskannalle. Se taas estää uusien ajatusmallien syntymisen. Tässä kohtaa kulttuurikompetenssi ja empatia ovat avainasemassa.
On tärkeää kuunnella asiakkaan kokemuksia ja käsityksiä niin, ettei niitä arvoteta suhteessa valtakulttuurin normeihin, vaan pyritään ymmärtämään, miten hänen kulttuurinen taustansa ja yhteiskunnallinen asemansa vaikuttavat näkemyksiin.
Etnosentrisyyden välttäminen ja kulttuurisesti sensitiivinen lähestymistapa mahdollistavat aidon vuoropuhelun, joka voi johtaa pysyviin asennemuutoksiin ja edistää tasa-arvoista kohtelua.
Lisätietoa
Shahvisi, A. (2023). “FGM” vs. female “cosmetic” surgeries: why do they continue to be treated separately? International Journal of Impotence Research, 35(3), 187-191.
Proudman, C. 2022. Female Genital Mutilation: When Culture and Law Clash. Oxford University Press.
Naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen rangaistavuuden selkeyttäminen (Oikeusministeriö)
Hei, Jäin miettimään mm. jos olette sitä mieltä, että myös täysi-ikäisen sukupuolielinten leikkaaminen (silpominen) on kyseenalaista (niin kuin voi tietenkin olla) niin miten valvotte sitä ettei kyse ole ”painostamisen alaisena” tehdystä toimenpiteestä?
On olennaisen tärkeää ettei alaikäisen lapsen sukupuolielimiä silvota SUOMESSA on sitten täällä olevan etninen tausta mikä hyvänsä: Olemme nyt Suomessa ja kyseessä on suomalainen kulttuuri, Suomi maana ja Suomen lainsäädäntö. Eikö tämä ole täysin selvää?
En ihan ymmärtänyt kirjoituksen sanomaa/pointtia, mikä se oli selkokielellä?
Hei,
Kiitos viestistä!
Blogin ydinajatuksena on avoimen kohtaamisen ja vuoropuhelun merkitys asiakastyössä, erityisesti silloin kun kohdataan hyvin herkkiä ja itselle vieraita aiheita. Ammattilaisen tuomitseva asenne saattaa estää asiakasta hakemasta apua, jolloin myös asennemuutokseen ja haitallisen perinteen hylkäämiseen johtava keskustelu voi jäädä käymättä kokonaan.
Kuten kirjoitat, tytön sukuelinten silpominen on kaikissa tilanteissa kiellettyä ja tuomittavaa. Aikuisen naisen sukuelinten silpominen on myös kiellettyä, mutta halusimme tuoda esille siihen liittyvän haasteen – aikuisen ihmisen oikeuden päättää kehostaan. Täysivaltaisella, aikuisella ihmisellä on oikeus muokata kehoaan haluamallaan tavalla, ottaa tatuointi tai lävistys, tai muokata ulkonäköään plastiikkakirurgian avulla. Pohdimme, voiko etninen alkuperä rajoittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta suhteessa oman kehon muokkaamiseen?
Terveydenhuollossa voi aiheutua ristiriitaisia tilanteita kosmeettisen sukuelinkirurgian osalta, jos esimerkiksi silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin oleva henkilö hakeutuu sukuelimiä muokkaavaan toimenpiteeseen, joka voi teknisesti olla hyvin lähellä silpomista. Tällaisissa tilanteissa asiakkaan oman vapaan tahdon erottaminen painostamisesta tai pakottamisesta vaatii terveydenhuollolta lisähuomiota. Vapaata tahtoa voidaan selvittää esimerkiksi riittävällä keskustelulla tai psykologisella arvioinnilla. Lisäksi tulisi varmistaa, että terveydenhuollon ammattilaisilla on riittävästi osaamista ja koulutusta aiheesta, jotta yhteisöllinen ja kunniaan liittyvä väkivalta osattaisiin tunnistaa paremmin. Toisaalta tulisi pystyä varmistamaan se, ettei syntyperä tai etninen tausta vaikuta hoidon saamiseen ja jokaisella olisi yhtäläinen oikeus muokata tai olla muokkaamatta omaa kehoaan.
Kiitos selvennyksestä! Minusta tuo ”tehtävä”, jonka olette itsellenne tai ”terveydenhuollon ammattilaiselle” asettaneet on melkeinpä mahdoton? Eihän ”etninen alkuperä” sinällään rajoita ihmisen itsemääräämisoikeutta vaan ihmisen oma suhtautuminen etnisyyteensä ja siihen antaako toisinsanoen joidenkin toisten tai ”perinteisten tapojen” ratkaista asia? Mutta onko tällaista ”ongelmaa” oikeasti olemassa? Käyvätkö ”etniset” täysi-ikäiset silvotuttamassa itseään? Onko siitä tilastoja? On vaikea nähdä mikä on se mekanismi, jolla se oikeasti pystyttäisiin estämään niin kauan kuin yksilö on sellaisessa suhteessa perheeseen tai perinteeseensä, ettei ole kyllin vahva tekemään itsenäisiä päätöksiä … ja silloin tuskin tulisikaan silvottavaksi? Haluavatko itsenäiset ihmiset tulla silvottavaksi? Jo halu siihen lienee oire vääristymästä? Silvotuttavatko suomalaiset itseään tai täällä asuvat amerikkalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset, italialaiset, eurooppalaiset vai onko se vain joidenkin tiettyjen etnisten ryhmien outo vääristynyt tapa?
Ehkä siitä voidaan päätellä jotain/paljon mitkä etniset ryhmät hakeutuvat täysi-ikäisinäkin silvottavaksi? Heitä voidaan varmaan tapauskohtaisesti valistaa toimenpiteen vaaroista ja kyseenalaisuudesta?
Olennaisinta tässä nimenomaisessa asiassa on kuitenkin se ettei Suomessa saa eikä suostuta silpomaan yhtäkään ala-ikäistä millään perusteella… kun taas täysi-ikäisen pitää itse ottaa vastuu siitä mitä itselleen tekee/teettää… eikä sitä vastuuta voi siirtää kenellekään toiselle. Tietenkään silpomista ei pidä tehdä julkisin varoin täysi-ikäisellekään vaan se on itse maksettava, jos sellaista haluaa itselleen teettää.