Työttömien aktivointi on ollut voimallisesti otsikoissa koko alkuvuoden 2018, kun työttömien ns. aktiivimalli on – syystäkin – kirvoittanut runsaasti keskustelua ja kritiikkiä.

Koko pitkittyneen taantuman ajan yksi aktiivisen työvoimapolitiikan keskeinen kohderyhmä on ollut nuoret.  Tämä näkyy muun muassa valtavassa kirjossa ohjelmia ja hankkeita, joilla nuorten työttömyyteen on pyritty taantuman aikana puuttumaan. Huolipuheen ja toimenpiteiden keskiössä ovat työhaluttomat nuoret, joiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuuden on ajateltu johtavan yhteiskunnasta syrjäytymiseen.

Huolipuhe on Suomessa asuvien nuorten osalta pitkälti liioiteltua. Nuoret ovat paitsi työhaluisia, myös siirtyvät suurilta osin sujuvasti koulutuksesta työelämään.

Pieni joukko nuoria kohtaa kuitenkin erilaisten, jo lapsuudessa koettujen elämäntilanteiden seurauksena paljon vaikeuksia. Näistä vaikeuksista pitkittynyt tai toistuva työttömyys on yksi ulottuvuus.

Yksilön aktiivisuus ei auta, jos kysyntää työvoimalle ei ole

Keinovalikoimassa nuorten työttömyyteen puuttumisessa ovat painottuneet toimet, joilla vaikutetaan yksilön toimintaan.  Valtaosa työllistymiseen liittyvistä kysymyksistä on kuitenkin yksittäisen työttömän nuoren ulottumattomissa.

Nuoren itsenäinen aktivoituminen voi auttaa vain rajallisesti, jos kysyntää työvoimalle ei ole.

Mikäli aktiivinen työvoimapolitiikka keskittyy vain yksilöön, on vaarana rakenteellisten kysymysten sysääminen yksilön vastuulle.

Kotimainen tutkimus (esim. Myrskylä 2012) on hyvin perusteellisesti selvittänyt koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolisten nuorten tilannetta. Näiden nuorten taustalta on tutkimuksissa tunnistettu esimerkiksi lyhyeksi jäänyt koulutuspolku, mielenterveyden haasteet ja haavoittavat lapsuudenolosuhteet.

Huomattavan paljon vähemmän tiedämme väestötasolla palveluiden piirissä olevien nuorten taustoista sekä palveluiden vaikutuksista nuorten hyvinvointiin. Vaikka TE-palveluiden piirissä olevat nuoret ovat tuen kannalta paremmassa asemassa kuin niiden ulkopuolella olevat, voivat palveluiden piirissä olevat kohdata vääriä tarpeiden tunnistamisia tai jopa joutua ”toimenpidekaruselliin” (Haikkola ym. 2017) erilaisten aktivointitoimien välille.

Palvelujärjestelmää on nuorten aikuisten kohdalla monessa yhteydessä kritisoitu myös pirstaleiseksi. Toisaalta palveluihin ohjautumiseen voi liittyä epätasa-arvoa siten, että palvelua eniten tarvitsevat eivät sitä saa.

Nuoret tavoitettu hyvin TE-palveluiden piiriin – mutta saavatko he vaikuttavaa palvelua?

Nuoret aikuiset on tavoitettu hyvin TE-palveluiden piiriin – ainakin jossain vaiheessa nuorta aikuisuutta. Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoon perustuvat analyysimme osoittivat, että ikävuosina 18—28 nuorista kolme neljästä oli jossain vaiheessa vähintään käynyt rekisteröitymässä työttömäksi työnhakijaksi.

Vajaa 40 prosenttia nuorista oli ollut vähintään yhdessä aktivointitoimessa. Aktivointitoimilla tarkoitimme työvoimapoliittisia toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi työkokeilu, kuntouttava työtoiminta tai palkkatukijakso.

Toistuvasti aktivointitoimissa käyminen nuoren aikuisuuden aikana oli jo harvinaisempaa. Yli neljä kertaa aktivointitoimessa oli ollut noin 6 prosenttia nuorista.

Toistuvasti aktivointitoimissa olleilla nuorilla paljon tuen tarvetta

Raporttimme tuloksissa korostuu toistuvasti kohdatun työttömyyden yhteys toimeentulovaikeuksiin ja työelämään kiinnittymistä vaikeuttaviin tekijöihin. Monilla toistuvasti aktivointitoimissa olleilla oli takanaan lukuisia poliklinikkakäyntejä liittyen mielenterveyteen ja somaattiseen sairasteluun. Useissa aktivointitoimissa käyneet nuoret olivat usein ammattitutkinto- tai peruskoulutaustaisia. Näillä nuorilla oli myös useammin kodin ulkopuolisia sijoituksia eli pitkäaikaisia lastensuojelun asiakkuuksia.

Toistuvasti työttömyyttä kohdanneet nuoret joutuvat myös liikkumaan eri etuusjärjestelmien piirissä. Monilla useissa aktivointitoimissa olleista nuorista oli takanaan lukuisia työmarkkinatuen katkaisevia karensseja ja useita vuosia toimeentulotuen nostoa.

Erot olivat huimia verrattuna nuoriin, jotka eivät olleet koskaan käyneet aktivointitoimissa tai olivat käyneet toimissa kerran, pari.  Kokonaisuudessaan aktivointitoimien ulkopuolisten nuorten joukko näytti korkeampien koulutusasteiden ja vähäisemmän terveyspalveluiden käytön puolesta olevan paremmissa kantimissa työelämään kiinnittymisen kannalta kuin useissa toimissa käyneet nuoret.

Emme juuri havainneet aktivointitoimilla nuorten työllistymistä parantavia vaikutuksia.

Suurimmaksi osaksi aktivointitoimenpiteisiin osallistuneiden nuorten tilannetta aktivointitoimenpiteen jälkeen määritteli aktivointia edeltävä tila. Eli esimerkiksi nuorella, jolla oli ennen aktivointitoimea paljon toimeentulotukiasiakkuutta, oli toimeentulotukiasiakkuutta paljon myös aktivointitoimen jälkeen.

Yksittäisistä toimista palkkatuki osoitti eniten positiivisia vaikutuksia työllistymisen kannalta: havaitsimme vähiten palveluiden toistoa ja muita toimia useammin työllistymisiä nuorilla, joiden aktivointi koostui palkkatukityöllistämisestä.

Ovatko työttömät nuoret hukassa?

Työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolisten nuorten kohdalla on oltu usein huolissaan siitä, miten nuoret tavoitetaan palveluiden piiriin. On puhuttu ”hukassa” olevista nuorista, joista kukaan ei tiedä, missä he ovat.

Analyysiemme perusteella nuoret, jotka olivat kohdanneet paljon työttömyyttä ja työmarkkinoiden ulkopuolisuutta, oli tavoitettu lähes sataprosenttisesti jossain vaiheessa palveluiden piiriin. Näistä nuorista lähes 90 prosenttia oli käynyt vähintään yhdessä aktivointitoimessa. Milloin ja miksi nuoret sitten on hukattu, jos nuoria ei jossain vaiheessa enää tavoiteta?

Vaikka suurin osa nuorista näyttää siirtyvän suhteellisen sujuvasti koulutuksesta työmarkkinoille, tarvitsee pieni joukko nuoria keskimääräistä enemmän tukea työelämään kiinnittymiseen. Näyttää, että nämä nuoret on tavoitettu palveluiden piiriin suurelta osin ainakin jossain kohtaa nuoruutta. Polttavammaksi kysymykseksi nouseekin, ovatko nuoret saaneet tarvitsemaansa tukea ja onko nuorten tarpeet tunnistettu oikein.

Etenkin useissa aktivointitoimissa olleiden nuorten joukossa korostui monialaisen tuen tarve. Tämä pieni joukko nuoria näyttäytyi useiden eri palveluiden piirissä ns. heavy user -ryhmässä. Palveluiden koordinaatio ja oikeanlaisen tuen tarjoaminen korostuvat tämän nuorten joukon kohdalla.

Juuri julkaisemamme raportti Haavissa? Aktivointitoimissa olleiden nuorten taustat ja tilanteet toimien jälkeen auttaa nuorten työllisyyspalveluita segmentoimaan asiakasprofiilejaan ja sitä kautta kehittämään palveluohjausta, jotta nuoret saisivat riittävästi juuri heidän yksilöllisistä tarpeistaan kumpuavaa palvelua oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti.

Lisätietoja:

Kirjoitus perustuu raporttiin:

Sutela, Elina ym. (2018) Haavissa? Aktivointitoimissa olleiden nuorten taustat ja tilanteet toimien jälkeen: Vertailu Suomen kuuden suurimman kaupungin välillä Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston valossa.  Työpaperi 5/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Muita lähteitä:

Myrskylä Pekka (2012) Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Analyysi 19/2012. Helsinki: Elinkeinoelämän valtuuskunta.

Haikkola, Lotta ym. (2017): Tunnistamisen institutionaaliset kontekstit. Nuoret työttömät aktivointitoimenpiteissä. Teoksessa Aaltonen, S. & Kivijärvi, A. (toim.): Nuoret aikuiset hyvinvointipalveluiden käyttäjinä ja kohteina. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseuran julkaisuja, nro 198, 53–78.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *