Perhevapaiden uudistamista haluavat nyt eduskuntavaalien alla ne kuuluisat ”kaikki”. Kokoomus ja SDP ovat nostaneet uudistuksen tulevien hallitusneuvottelujen kynnyskysymykseksi.
Mutta millaisen uudistuksen tarvitsemme? Tyydymmekö siihen, että ansiosidonnaisella päivärahalla korvattava vapaa ja isien vapaakiintiö kasvavat vain vähän ja suurin uudistus on kotihoidon tuen lyhentäminen sen oletettujen työllisyysvaikutusten vuoksi? Tällaisen uudistamisen riskinä on, että asia poistuu politiikan työlistalta, mutta todellisia muutoksia tavoitteeksi sanotussa sukupuolten tasa-arvossa ansiotyön ja hoivan suhteen ei saada aikaan.
Ensin perusasia: perhevapaat ovat olemassa, jotta äidit ja isät voivat hoitaa pientä lasta kotona niin, että lapsen hyvinvointi, vanhemmuuden rakentaminen, perheen toimeentulo ja vanhemman mahdollinen työpaikka on turvattu.
Tämä tuntuu välillä unohtuneen perhevapaakeskustelussa, ja perhevapaiden uudistamisen tehtäväksi nähdään työllisyysasteen nostaminen tai taloudellisen kasvun tukeminen.
Tutkimuksen valossa perhevapaiden uudistamisessa on kolme tärkeää kriteeriä.
1. Uudistus edistää lapsen hyvinvointia
Nykyisin ansiosidonnainen vapaa päättyy lapsen ollessa 9–11 kuukauden ikäinen, joten vanhempi – useimmiten äiti – jää hoitamaan lasta kotihoidon tuelle ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Monen pikkulapsiperheen talous on tiukalla, kun äidin tulot ovat niukan kotihoidon tuen varassa (Salmi ym. 2016).
Ensimmäisen kriteerin toteuttaminen edellyttää, että uudistus parantaa pikkulapsiperheiden toimeentuloa pidentämällä merkittävästi ansiosidonnaisella päivärahalla korvattua vapaata. Pienten lasten vanhempien enemmistö toivoo ansiosidonnaisen vapaan jatkuvan kunnes lapsi on 1,5-vuotias (Salmi & Närvi 2017).
2. Uudistus edistää sukupuolten tasa-arvoa
Tämä kriteeri edellyttää ansiosidonnaisen vapaan pidennyksen suuntaamista isän kiintiöön. Tilastot meiltä ja muista Pohjoismaista kertovat, että isän kiintiön pidentäminen lisää isien vapaiden käyttöä. Näin vahvistuu myös lapsen oikeus molempien vanhempiensa hoivaan.
Tutkimus sekä Suomesta että Norjasta on osoittanut, että työpaikoilla isille kuuluvina vapaina pidetään vain isälle korvamerkittyä vapaata (Närvi 2018, Brandth & Kvande 2019). Useimmat isät myös käyttävät ainoastaan heille kiintiöityä vapaata. Jaettavissa olevaa vanhempainvapaata ja hoitovapaata pidetään työpaikoilla äitien vapaina. Isälle korvamerkityn vapaan pidentäminen olisi työpaikoilla toimiva keino kasvattaa isien osuutta perhevapaiden käytöstä.
Tutkimus kertoo myös, että isät epäröivät pidemmän perhevapaan pitämistä, jos vastuu työtehtävien järjestelystä vapaan aikana jää heille itselleen. Jos isille korvamerkitty vapaa olisi pidempi, olisi työpaikoilla suunniteltava isien töiden järjestelyt vapaan aikana samaan tapaan kuin äitien työpaikoilla tehdään.
3. Uudistus parantaa nykytilannetta lapsen, äidin ja isän kannalta eikä kohtele perheitä eriarvoisesti
Perheet ovat erilaisia, joten ne myös käyttävät perhevapaita eri tavoin. Mallin tulee olla sellainen, että missään käyttövaihtoehdossa lapsi, äiti tai isä ei häviä verrattuna nykytilanteeseen.
Tämä kriteeri tarkoittaa sitä, että uudistuksen rakentamisessa on suhtauduttava realistisesti perhevapaiden pitämisen nykykäytäntöihin. Nykyisin puolet isistä käyttää omaa kiintiötään eli isyysvapaata. Osuuden kasvamiseen menee muutama vuosi.
Talvella 2018 kesken jääneen uudistuksen valmistelussa esitettiin isän kiintiön pidentämistä lyhentämällä jaettavissa olevaa vapaan osaa, jonka nykyisin käyttävät pääasiassa äidit (4+5+4 -malli). Isien vapaan pidentäminen olisi siis maksettu lyhentämällä äitien käyttämää vapaata. Lopputuloksena ansiosidonnaisen vapaan kokonaisuus lyhenisi perheissä, joissa isä ei käytä kiintiötään – nykyisellään noin puolessa perheistä. Tällainen uudistus kohtelisi lapsia ja perheitä eriarvoisesti, koska heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevissa perheissä isät käyttävät isyysvapaata muita harvemmin.
Millainen uudistus ja mitä se maksaa?
Sekä lapsen, äidin että isän kannalta nykytilannetta parantavia malleja ovat 4+6+4 tai 5+5+5. Molemmat ovat toimivia vaihtoehtoja matkalla kohti THL:n jo pitkään suosittamaa 6+6+6 -mallia. Ne pidentäisivät mahdollisuutta hoitaa lasta ansiosidonnaisella vapaalla ja kohentaisivat samalla pikkulapsiperheiden toimeentuloa. Ne pidentäisivät isän kiintiötä merkittävästi ja oikeus vanhempainvapaaseen jakautuisi tasaisesti äidin ja isän kesken.
Mutta nämä mallithan nostaisivat kustannuksia, huomauttaa moni. Niin tekisivät. Kelan laskelmien mukaan isyysvapaan pidentäminen neljään kuukauteen maksaisi nykykäytöllä 90 miljoonaa euroa. Tämä merkitsisi 10 prosentin kustannusnousua vuoden 2018 tasosta.* Summa nostaisi työnantajien ja palkansaajien sairausvakuutusmaksua 0,06 prosenttiyksikköä. (Isolankila ym. 2018.)
Näitä lukuja arvioidessa on hyvä huomata, että vanhempainpäivärahojen kustannukset ovat laskeneet vuodesta 2015 noin 13 prosenttia. Kilpailukykysopimuksessa alennettiin työnantajan sairausvakuutusmaksua merkittävästi, joten työnantajien maksurasitus vanhempainpäivärahoista on alentunut viime vuosina ja siirtynyt enemmän palkansaajien kannettavaksi. On myös vahva arvovalinta sanoa, että sukupuolten tasa-arvon, lasten hyvinvoinnin ja pikkulapsiperheiden toimeentulon parantaminen ei saa maksaa mitään.
Mutta entä kotihoidon tuki ja työllisyysaste?
Perhevapaiden uudistamiseksi ehdotetuista malleista monessa päähuomio on ollut kotihoidon tuessa, koska sen käytön lyhentämisen on uskottu lisäävän äitien työllisyyttä.
Taas ensin perusasia: keskimäärin äidit käyttävät kotihoidon tukea kunnes lapsi on hieman alle kaksivuotias. Lapsen kolmivuotispäivään asti kotihoidon tukea käyttää kaikista äideistä vain 11 prosenttia, ja tämä osuus on laskenut koko 2000-luvun ajan. (Salmi & Närvi 2017.) Kotihoidon tuella hoidettavien osuus alle 3-vuotiaista lapsista on myös pienentynyt 58 prosentista 45 prosenttiin 2000-luvun kuluessa (Kelan tilastollinen vuosikirja 2017).
Toiseksi: Valtiovarainministeriön ja Kelan laskelmat ovat vahvistaneet tutkijoiden jo aiemmin esittämän tiedon, että kotihoidon tukikauden lyhentäminen lapsen kaksivuotispäivään tai tuen leikkaaminen eivät tuo kovin runsaasti äitejä työmarkkinoille, arvio on pari tuhatta (Isolankila ym. 2018).
Tutkimus kertoo syitä tähän. Leikkausten kohderyhmän eli parivuotiaan kuopuksen äitien enemmistö on jo työssä tai opiskelemassa, vain joka neljäs heistä on vielä kotona kotihoidon tuella. Kohderyhmä on siis pieni. Näistä äideistä alle puolella on työpaikka, johon palata. Vailla työpaikkaa olevista äideistä monella on vähän tai ei lainkaan koulutusta, joten heidän työllistymismahdollisuutensa vaihtelevat. Lisäksi kotihoidon tuen käyttöä vielä parivuotiaan kuopuksen kanssa ennustavat äidin hoivaihanteet, ei hänen saamansa taloudellinen tuki. (Salmi & Närvi 2017.)
Näistä syistä työllisyysasteen merkittävää nousua ei pelkän kotihoidon tuen leikkauksen seurauksena kannata odottaa. Jos pitkään kuopusta kotona hoitavat äidit halutaan nykyistä laajemmin työmarkkinoille, heille tarvitaan tukitoimia koulutukseen ja työllistymiseen. Myös esillä olleiden kotihoidon tuen leikkausten taloudelliset seuraukset kohdistuisivat ennen kaikkea heikossa sosioekonomisessa asemassa oleviin perheisiin, joissa äitien on vaikea löytää töitä ja isät käyttävät perhevapaita muita harvemmin.
Tutkimuksen mukaan äidit käyttävät kotihoidon tukea lyhyemmän aikaa perheissä, joissa isät käyttävät pidempiä vapaita. Isän kiintiötä selvästi pidentävä uudistus todennäköisesti johtaisi äitien kotihoidon tuen käytön lyhenemiseen.
* Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen kustannukset vuonna 2018 olivat 909 miljoonaa euroa (www.kela.fi/kelasto).
Eduskunnan tietopalvelun syyskuussa 2018 tekemän laskelman mukaan 4+6+4 -malli lisäisi kustannuksia 30,5 miljoonaa euroa ja 5+5+5 -malli 66 miljoonaa euroa; nämä laskelmat perustuvat vanhemmille keskimäärin maksettuihin päivärahoihin.
Lue lisää:
Salmi Minna & Närvi Johanna (toim.): Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. THL Raportti 4/2017
Närvi Johanna: Isä hoitaa – vai hoitaako? THL, Työpaperi 1/2018
Brandth Berit & Kvande Elin: Workplace support of fathers’ parental leave use in Norway. Community, Work and Family Vol. 22 (2019):1, 43–57
Isolankila Tapio, Keski-Säntti Eeva-Maria & Mattila Jukka: Laskelmia perhevapaauudistuksesta Kela Työpapereita 141/2018
Salmi Minna: Tässäkö tuleva perhevapaauudistus? THL-blogi 22.8.2018
Salmi Minna, Närvi Johanna & Lammi-Taskula Johanna: Köyhyys, toimeentulo ja hyvinvointi lapsiperheissä. Julkaisussa Karvonen Sakari & Salmi Minna (toim.): Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla. THL, Työpaperi 30/2016, 13–44
6+6+6 -malli vanhempainvapaan uudistamiseksi THL Päätösten tueksi 1/2010