Perustason palveluiden vahvistamisesta on puhuttu jo pitkään

Alkoholin liikakäyttö ja tupakointi ovat merkittävimpiä suomalaisen yhteiskunnan terveysuhkia. Myös haitallinen ja ongelmallinen rahapelaaminen tai huumausaineiden käyttö kuormittavat yksilöitä, lähiyhteisöä ja yhteiskuntaa.

Paljärven ja Mäkelän (2019) tutkimusten mukaan merkittävä osa alkoholin vuoksi kuolleista on käyttänyt perus- ja erityispalveluita vuosien ajan ennen kuolemaansa: alkoholisyistä kuolleista neljä viidestä oli ollut yhteydessä perusterveydenhuoltoon vähintään kerran 5–10 vuotta ennen kuolemaansa ja erikoissairaanhoitoon vastaavasti kolme viidestä.

Oikea-aikaisella ja kohdennetulla hoidolla voitaisiin välttyä huomattavalta määrältä inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia kustannuksia.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman yksi tavoite on siirtää toiminnan painopiste peruspalveluihin ja varhaiseen ongelmien ehkäisyyn. Paine erikoissairaanhoidossa ja vaativissa erityispalveluissa vähenee, jos tässä tavoitteessa onnistutaan.

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että ehkäiseviä palveluita kehitetään kokonaisuutena ja niiden käyttöönottoon toiminnassa panostetaan. Se vaatii myös kuntien ja järjestöjen välisen monenkeskisen yhteistyön, ns. yhdyspintatyön aktiivista kehittämistä.

Niin sanotut universaalit ehkäisevät palvelut, kuten terveystarkastukset, tarjotaan kaikille, mutta ehkäiseviäkin palveluita on perusteltua kohdentaa tarpeen mukaan. Tämä edellyttää sitä, että esimerkiksi päihteiden käytön kartoitukset ja mini-interventio on kirjattu asiakkaan tietoihin siten, että tiedot ovat eri palveluissa hyödynnettävissä.

Tiedon puute kertautuu – tehty työ ei näy riittävästi ja tulosten osoittaminen on haasteellista

Terveydenhuollon palveluiden vuosittaisten yksikkökustannusten kuvaaminen on suhteellisen helppoa. Selvästi haastavampaa on esittää ehkäisevien ja edistävien tai eriarvoisuutta vähentävien toimien suoria kustannuksia tai kustannusvaikuttavuutta. Säästöt toteutuvat usein pitkällä ajanjaksolla ja tuloksiin vaikuttaa niin monia asia, että perinteinen kustannustarkastelu on haasteellista.

Haasteita lisää se, että ehkäiseviä palveluita, kuten vaikka juuri päihteiden käytön kartoitusta tai mini-interventiota, ei kirjata systemaattisesti. Tällöin palveluissa tehtävä toiminta jää tilastoimatta, asiakastyön ja sen tulosten seuranta tältä osin tekemättä ja mahdollinen paikallinen päihde tai muu ilmiö palveluissa havaitsematta.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi alkoholinkäytöstä kysyminen ja sen kirjaaminen perustuu useammin työntekijän omaan osaamiseen kuin organisaation yhteisiin ohjeisiin. Kirjaaminen voidaan kokea aikaa vieväksi ja se jää, vaikka päihteiden käytöstä olisi kysyttykin.

Ammattilaiset toivovat organisaatiotasoisia ohjeistuksia toimintaprosesseista ja säännöllistä palautetta kirjaamisesta – ja lisäksi tietoa siitä, mihin tietoja käytetään. Päihteiden käytöstä keskustellaan siis todennäköisemmin, jos työntekijä kokee sen luontevaksi ja on saanut sekä ohjeistuksen että koulutuksen niin puheeksiottoon, mini-interventioon kuin kirjaamiseen. Yhteisten käytäntöjen läpikäyminen ja selkeiden ohjeiden antaminen varmistaisi myös palvelun tasalaatuisuuden.

Kokemuksemme päihteiden käytön kartoituksen ja mini-intervention kirjaamisen pilotista osoittivat, että kehittämistyön tulee lähteä asiakaskokemuksen ja asiakastyön edellytysten parantamisesta – ei niinkään kirjaamisaktiivisuuden lisäämisestä.

Asiakkaan tilanteen ja tarpeiden kartoitukseen käytettävien menetelmien tulee linkittyä luontevasti asiakastilanteeseen. Erillisten toimenpidekoodien kirjaamisen on oltava luonteva, mielellään muuhun kirjaamiseen integroitu osa. Tähän tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa.

Ehkäisevät palvelut tulevaisuudessa – asiakasjärjestelmä ohjaa ja päihdekysymykset huomioidaan oikeissa kohdissa

Mielenterveys- ja riippuvuuskysymykset pitää nähdä palveluissa läpileikkaavana, ei vain yksittäisille työntekijöille kuuluvina asioina. Esimerkiksi elintapaohjaukseen tulisi systemaattisesti sisällyttää päihde- ja pelihaittoihin liittyvää työtä.

Menetelmiä tulee edelleen kehittää, esimerkiksi validoimalla ja rakenteistamalla mittareita Suomen oloihin sopiviksi. Samaan aikaan tulee huolehtia siitä, että ”ehkäisevät palvelut” eivät tarkoita vain lukuisia erilaisia kyselypatteristoja. Rahapelaamisen ja huumausaineiden puheeksiottoa ja muutokseen motivointia voidaan integroida jo olemassa oleviin käytäntöihin.

Palveluiden, samoin kuin itse tiedon tuotannon kehittämisessä on tärkeää vertailukelpoisen tiedon tuottaminen, tiedon kattavuus, laatu ja ajantasaisuus sekä nykyistä parempi tiedon saavutettavuus ja hyödyntäminen. Tähän pyritään nyt onneksi usealla rintamalla. Myös digitaaliset palvelut ja asiakastyötä ohjaava asiakastietojärjestelmä tukevat tätä prosessia tulevaisuudessa.

Menetelmien ja välineiden tulee tukea asiakastyötä. Kirjaaminen täytyy voida toteuttaa niin, että se palvelee ammattilaista työssään ja näin lopulta myös tietojohtamista laajasti ja laadukkaasti.

Lue lisää:

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *