Työajan pidentäminen otettiin ennen hallitusneuvotteluja ja niiden aikana esiin keinona alentaa yksikkötyökustannuksia. Kustannusten alentamiseksi hallitus edellyttää työmarkkinajärjestöjen tekevän ns. yhteiskuntasopimuksen viimeistään elokuussa.

Hallituksen tavoitteena on myös vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja se aikoo ottaa käyttöön päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin. Työajan pidentämistä onkin syytä arvioida lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta.

Onko työaika Suomessa lyhyempi kuin muualla?

Tutkijat ovat todenneet, että väite Suomen työajan lyhyydestä verrattuna muihin Euroopan maihin ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua. Vastaukset riippuvat laskutavasta.

Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Matti Pohjolan mukaan (HS 24.5.2015) oikea tapa arvioida tehdyn työn määrää on jakaa vuoden aikana tehdyt työtunnit väestön määrällä. Näin laskien Suomessa tehdään enemmän töitä kuin esimerkiksi Saksassa tai Euroopan unionissa keskimäärin.

Miesten/isien pitkät työpäivät ovat mahdollisia maissa, joissa äidit ovat joko osa-aikatyössä tai eivät lainkaan ansiotyössä ja tekevät palkattoman uusintamistyön eli huolehtivat lapsista ja kotitöistä. Kansantalouden tilinpitoon kirjautuu kuitenkin tällöin pienempi kokonaistyöpanos kuin maissa, joissa äidit ovat kokopäivätyössä. Suomalaisten naisten työpanos on Euroopan suurin, kun sitä mitataan kokopäivätyönä.

Lapsiperheissä tehdään jo paljon töitä

Suomalaisten lapsiperheiden vanhemmat tekevät paljon työtä. Isistä 90 % on töissä riippumatta lasten iästä. Leikki-ikäisten lasten äideistä töissä on 78 % ja kouluikäisten äideistä 88 %. Valtaosa äideistä on siis töissä lukuun ottamatta alle kolmivuotiaiden äitejä (Tilastokeskus 2014). Heistäkin 60 % on töissä jo lapsen ollessa parivuotias – neljännes on jo perhevapaalla uuden vauvan kanssa (Närvi 2014).

Osa-aikatyötä suomalaiset äidit tekevät kansainvälisesti vertaillen vähän, isät eivät juuri lainkaan. Runsas työnteko näkyy muun muassa siinä, että äideistä yli kolmannes ja isistä lähes puolet tekee ylitöitä joka viikko. (Salmi & Lammi-Taskula 2014a.)

Töiden kuormittavuus on myös kasvanut viime vuosina. Kolmella neljästä äidistä työtehtävien tai asiakkaiden määrä on lisääntynyt, isillä kahdella kolmesta. Yli puolen työpaikalla on henkilöstöä aiempaa vähemmän suhteessa työmäärään, ja vähintään kahdella kolmesta työtahti on tiukentunut ja aikataulut kiristyneet. (Salmi & Lammi-Taskula 2014 b.)

Niinpä työn ja perheen väliset jännitteet ovat tavallisia lapsiperheissä. Kolmasosa alle kouluikäisten lasten äideistä ja isistä, joka viides isompien lasten äiti ja joka neljäs isä kokee usein tai jatkuvasti ajanpuutetta lastensa kanssa. Kolmasosa pienten lasten vanhemmista kokee myös ajanpuutetta puolisonsa kanssa. Kaksi viidestä äidistä kokee laiminlyövänsä kotiasioita työn vuoksi ja on huolissaan jaksamisestaan äitinä riippumatta lasten iästä. Isillä on laiminlyöntikokemuksia yhtä yleisesti, mutta huolta omasta jaksamisesta pikkulasten isät kokevat harvemmin kuin äidit. (Mt.)

Ylitöiden tekeminen moninkertaistaa todennäköisyyden, että äiti kokee laiminlyövänsä kotiasioita ja on huolissaan jaksamisestaan. Isillä ylitöiden teko ei heijastu omaan jaksamiseen, mutta kaksinkertaistaa todennäköisyyden kokea ajanpuutetta ja tuntea laiminlyövänsä kotiasioita. (Salmi & Lammi-Taskula 2011.

Työajan pidentäminen lisää työn ja perheen jännitteitä

Jos työaikaa pidennetään, on selvää, että työn ja perheen yhteensovittaminen on entistä hankalampaa ja jännitteet työn ja perheen välillä lisääntyvät. Vanhempien jaksaminen ja sen myötä koko perheen hyvinvointi heikkenevät.

Lapset – kaikenikäiset lapset – tarvitsevat vanhempiensa arkiaikaa voidakseen hyvin. Suunnitelmat työajan pidentämisestä näyttäisivät olevan ristiriidassa lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamisen tavoitteen kanssa.

Työajan pidentämisen sijasta tulisi työnantajien ja työntekijöiden yhteistyöllä kehittää työpaikkojen käytäntöjä varmistamaan vanhempien ajan riittäminen myös lapsille ja toisilleen.

Lue lisää:
Närvi Johanna (2014) Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet. Yhteiskuntapolitiikka 5/2014, 543 – 552

Salmi Minna & Lammi-Taskula Johanna (2014a) Lapsiperheiden vanhemmat työelämässä. Teoksessa Lammi-Taskula Johanna & Karvonen Sakari (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014, THL, Helsinki, 26–35

Salmi Minna & Lammi-Taskula Johanna (2014b) Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa Lammi-Taskula Johanna & Karvonen Sakari (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014, THL, Helsinki, 38–51

Salmi Minna & Lammi-Taskula Johanna (2011) Joustoa työn vai perheen hyväksi? Teoksessa Pietikäinen Petteri (toim.) Työstä, jousta ja jaksa: Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Gaudeamus, Helsinki, 155–167

Tilastokeskus (2014) Työvoimatutkimus, Perheet ja työ 2013.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *