”Ratsaaminen” oli 1980-luvun lopulla vakiintunut käytäntö työnvälitystoimistoissa. Poikkeuksellisen hyvän työllisyystilanteen aikana kortistoihin oli jäänyt muutama tuhat pitkäaikaista työnhakijaa, joiden työhalukkuutta epäiltiin, joskus ehkä aiheellisestikin. Niinpä osalle pitkäaikaistyöttömistä lähetettiin aika ajoin osoituksia työhön, josta kieltäytyminen johti usein karenssiin, työttömyyspäivärahan katkeamiseen – ja pitkäksi aikaa toimeentulotuen asiakkaaksi.

Juha Sipilän hallitus esittää työttömyysturvalakiin isoja muutoksia ensi vuoden alusta alkaen. Tavoitteena on vähentää työttömyyttä ja laskea työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia. Esitys keskittyy lisäämään työttömiin kohdistuvia erilaisia rankaisutoimia, sanktioita.

Monissa kohdin ainakin meidän on vaikea arvioida, mihin esityksellä pyritään saati mitä siitä seuraa.

Työttömän vaikutusmahdollisuudet heikkenevät

Lakimuutos tiukentaa työttömien velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua työtä ja osallistua työllistymistä edistäviin aktiivitoimiin työttömyysetuuksien menettämisen uhalla. Toimenpiteet ovat samansuuntaisia kuin viime viikon päätös lyhentää ansiopäivärahakauden enimmäispituutta. Esimerkiksi työn kysyntään liittyviin toimiin tällä lakiesityksellä ei pyritä vaikuttamaan lainkaan. Toimenpiteet eivät kohdistu suomalaisen aktivointiperinteen mukaisesti lainkaan työnantajiin, toisin kuin aktivointipolitiikka muualla Euroopassa.

Pulmallinen on myös esityksen kohta, jonka mukaan ”työnhakijalle voidaan asettaa korvaukseton määräaika, jos hän kieltäytyy työllistymissuunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta.” Työllistymissuunnitelmalta edellytetään tarkoituksenmukaisuutta, jonka arviointi on äärimmäisen vaikeaa, jopa mielivaltaista. Hallitus toteaa itsekin, että lakimuutoksella on vähäinen vaikutus ”työllistymistä edistäviin” palveluihin.

Tulkintaongelmia tullee aiheuttamaan myös velvollisuus ottaa vastaan työssäkäyntialueen ulkopuolella olevaa työtä. Voi olla kohtuutonta joutua ottamaan vastaan sellaista kokoaikatyötä, jonka palkka on työn vastaanottamisesta aiheutuneiden kustannusten jälkeen pienempi kuin maksettu työttömyyskorvaus. Keväällä 2016 keskimääräinen ansiopäiväraha oli 1380 euroa eli työttömän on mahdollisesti tyydyttävä myös sitä pienempään palkkaan..

Verotus toki hiukan tasoittaa tilannetta työmatka- ja tulonhankintavähennysten jälkeen.

Kova kuri heikentää hyvinvointia

Jatkossa työtön olisi velvollinen osallistumaan pääsääntöisesti kaikkiin hänelle tarjottuihin työvoimapalveluihin, vaikka sitä ei olisi merkitty hänen työllistymissuunnitelmaansa. Tähän asti esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta on sovittu aktivointisuunnitelmassa, joka on antanut työttömälle pienen valinnan mahdollisuuden.

Lakiesityksen ennakkoarviointi on tehty ilmeisesti kiireessä ja ehkä siksi osin puutteellisesti. Kansainvälisistä esimerkeistä ovat mukana vain ne, joissa sanktiointia on lisätty. Ennakkoarvioinnissa ei ole viitattu yhteenkään tutkimukseen sanktioinnin vaikutuksista työttömien tai yhteiskunnan hyvinvointiin.

Isossa-Britanniassa on havaittu, että sanktiot lisäävät heikompiosaisten ihmisten pahoinvointia. Kiristysten myötä esimerkiksi ruoka-avun tarve on lisääntynyt. Tästä on viitteitä myös meillä. Brittitutkimuksissa kritisoidaan myös sitä, että hyvinvoinnista on tullut eräällä tavalla ansaintaperusteista tai jopa vastikkeellista.

Selviytymisestä tulee ehdollista. Sitä ei suoda kaikille, jollei suostu käyttäytymään systeemin tiukasti määrittelemällä tavalla.

Tarvitaan parempi ennakkoarviointi

Hallituksen esityksessä arvioidaan, että työttömyysetuusmenot vähenisivät vuosittain noin 12,3 miljoonaa euroa. Laskelma ei arvioi paljonko muutos lisäisi muiden etuuksien tai palvelujen käyttöä kuten toimeentulotukea tai sosiaalityötä. Toimeentulotuen menot ovat kasvaneet työttömyyden rinnalla, ja ovat jo lähes 750 miljoonaa euroa.

Lakiesityksen ennakkoarviointia olisi tarpeen syventää. Olisi selvitettävä, miten työstä kieltäytymisen sanktiointi vaikuttaa toimeentulotuen tarpeeseen. Perustoimeentulotuen siirtyessä tammikuun alusta Kelan myönnettäväksi tulee olla mahdollista aiempaa paremmin seurata syitä tuen hakemiseen. Olisi myös tarpeen selvittää, miksi tarjottavasta työstä kieltäydytään, mitkä tekijät vaikuttavat työnhaun ulkopuolelle jäämiseen.  Vaikuttavatko terveydentila, koulutus, aiempi työhistoria, asuinpaikka tai perhe ja sosiaaliset suhteet?

Työttömät tarvitset toimia, joilla lisätään oikeita työpaikkoja, jolloin työpaikan osoittaminen olisi muutakin kuin ”ratsaamista”. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä ei lisätä automaattisesti työttömien hyvinvointia, sitä lisäävät työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa häneen kohdistettuihin toimenpiteisiin.

Seuraavan kerran työttömyysturvalakia joudutaan muuttamaan, jos osallistavan sosiaaliturvan uudistus toteutuu. Hallituksen esitys (210/2016) saattaa olla ristiriidassa osallistavan sosiaaliturvan mukaisten toimenpiteiden kanssa. Jos esimerkiksi työmarkkinatuki muutettaisiin ”osallistumistuloksi”, tulisi tukeen voida yhdistää vapaaehtoistyötä, opiskelua, lähimmäisenhoitoa tai työharjoittelua.

Hollantilaisissa perustulokokeiluissa on kehitetty erilaisia luottamukseen perustuvia malleja. Tilburgin ”toimeentulotuen luottamuskokeilussa” (The Tilburg Trust Experiment) ihmisten luottamusta ja toimintakykyä palautetaan lisäämällä tukea ja vähentämällä sanktioita.

Suomessa vierailleen Ruud Muffelsin mukaan Hollannissa on tapahtumassa paradigman muutos, jolla ihmiset vapautetaan ja vastuutetaan itse etsimään ratkaisuja ja löytämään vaihtoehtoja ulkoa tulevien pakkojen sijaan. Perustulokokeilu ja perustoimeentulotuen siirto Kelaan antavat mahdollisuuden luottamukseen perustuvaan sosiaaliturvan kehittämiseen, jos uudistukset tehdään sosiaaliturvaa tarvitsevien ihmisten, ei talouden tarpeista käsin.

Eli työttömien kohteluun tarvitaan lisää luottamusta.

Lue lisää:

Mika Ala-Kauhaluoma, Keppiä ja porkkanaa. Voidaanko aktivoinnilla vaikuttaa työttömien työllistymiseen ja hyvinvointiin? Yhteiskuntapolitiikka-lehti 1/2005:1, ss. 42–53.

Sanna Blomgren, ym., Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. THL, Raportti 4/2016.

Janis Bright & Peter Dwyer, Welfare conditionality: sanctions, support and behaviour change. ESRC Blog 20.1.2016.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE2102016 vp. Eduskunta.

Raija Kerätär, Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Väitöskirja, Acta Universitatis Ouluensis, D Medica 1340.

Riitta-Liisa Kokko, ym., Työllisyys, terveys ja hyvinvointi – Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009–2013. THL, Raportti 18/2013.

Minna Kivipelto, ym. (toim.), Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. THL. Raportteja 8. Helsinki.

Ruud Muffels, Experiments in the Dutch Participation Law: Improving the social integration of recipients on social assistance.  Presentation in “Experimenting with Basic Income: Finland and Netherlands”. 8.11.2016, Kela, Helsinki. YouTube-video 26’45”.

Paula Saikkonen, ym., Poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta? Tutkimusjulkaisu 89. Kunnallisalan kehittämissäätiö.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *