Heti aluksi on myönnettävä, että emme ilmeisesti ole. Toistaiseksi vain hyvin harva on käyttänyt mahdollisuuttaan vaihtaa julkisen terveydenhuollon hoitopaikkaa, ja valita uusi mistä päin Suomea tahansa. Tämä mahdollisuus on meillä kaikilla ollut vuoden 2014 alusta lähtien.

Sote-uudistukseen lähdettäessä julkilausuttuja tavoitteita olivat hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä yhdenvertaisten palvelujen takaaminen koko väestölle, palvelujen horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio, peruspalvelujen vahvistaminen sekä julkisen talouden kestävyysvajeen pienentäminen.

Uudistuksen edetessä valinnanvapaudesta on tullut yhä olennaisempi osa sotea. Hallitus ilmoitti viime marraskuussa, että osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta säädetään myös valinnanvapauslainsäädäntö. Sen perusteella asiakas voi itse valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamien palvelujen välillä.

Tavoitteissa monta hyvää ja kaunista

Valinnanvapauden laajentaminen liittyy modernin yhteiskunnan tarpeeseen vahvistaa kansalaisten oikeutta päättää omista asioistaan. Suomalainen uudistus on hyvin linjassa EU:n tavoitteiden kanssa lisätä potilaan mahdollisuuksia rajat ylittävään terveydenhuoltoon. Meillä pyritään vahvistamaan perustason palveluita ja turvaamaan nykyistä nopeampi hoitoon pääsy. Lisäksi halutaan edistää asiakkaan sitoutumista hoitoon sekä palvelujen laadun ja kustannustehokkuuden parantamista.  Kaikki hyviä päämääriä.

Valinnanvapaudelle on ilmaistu myös muita tavoitteita, kuten palvelutuotannon monipuolistaminen, markkinoiden kehittäminen, terveyssektorin yritystoiminnan tai pienyrittäjyyden tukeminen, uusien työpaikkojen synty ja palveluviennin edistäminen. Tavoitteita siis on joka lähtöön.

Kun THL kysyi hiljattain väestön mielipiteitä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta, oli valinnanvapaus tärkeyslistalla vasta kuudentena. Tätä tärkeämpinä pidettiin mm. vahvoja peruspalveluita sekä palveluiden sujuvuutta ja yhdenvertaisuutta. Tulkitsen kansalaisten viestin näin: järjestelmän pitää ensin toimia ennen kuin valinnanvapaudella on merkitystä.

Tietoa on vielä niukasti

Uudistuksen sosiaalipoliittisten vaikutusten arviointi on ollut varsin ohutta eikä riittäviä taloudellisia laskelmiakaan ole käytettävissä. Keskustelu on kohdistunut pääasiassa uudistuksen toteutuksen yksityiskohtiin, ei siihen, mitkä ovat vaikutukset palvelun käyttäjälle tai palvelujärjestelmän toiminnalle.

Keskustelua tarvitaan erityisesti siitä, miten kustannukset pidetään kurissa, kun valinnanvapautta laajennetaan. Uudistuksesta voi koitua lisäkustannuksia yhteiskunnalle ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin valinnaisuus todennäköisesti edellyttää ylikapasiteetin ylläpitoa siksi, että etukäteen ei varmuudella tiedetä, mitä palvelunkäyttäjät haluavat valita.

Lisäkustannuksia voi toisaalta koitua myös sitä kautta, että valinnanvapauden ja palvelujen tarjonnan lisääntyessä nyt tyydyttämätön ja osin patoutunut kysyntä pääsee purkautumaan. Toisaalta valinnanvapauden laajentaminen tarkoittaa kilpailun lisääntymistä, ja sen myötä myös myös mahdollisuutta kustannusten madaltamiseen. Jotta tämä voisi toteutua, tarvitaan uudistusvalmiutta käytännön toiminnan organisoinnissa ja ennen muuta hyvää johtamista.

Asiakkaalla on oltava riittävästi tietoa mahdollisuuksista.

Jotta valinnan oikeus olisi mielekäs, on asiakkaalla oltava riittävästi tietoa tarjolla olevista mahdollisuuksista. Asiakas tarvitsee monipuolista, vertailukelpoista ja ajantasaista tietoa palvelujen sisällöstä, hinnoista, odotusajoista, asiakastyytyväisyydestä, hoitotuloksista ja hoitojen haitoista eri tuottajilla. Tällaista tietoa tarjoavaa järjestelmää meillä ei nyt ole!

Palveluiden järjestäjän kannalta valinnanvapauden oleellinen lisääminen edellyttää laajaa ja monipuolista palvelujen tuottajakuntaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajien liittämistä mukaan julkisten palveluntuottajien rinnalle. Tämä edellyttää tuottajien hyväksymiskriteerien määrittelyä ja kaikkien tuottajien tasapuolista kohtelua.

Erityisen tärkeätä on määritellä, mitä palvelukokonaisuuksia asiakas voi valita. Periaatteessa ne voivat käsittää esimerkiksi koko perusterveydenhuollon ja siihen liittyvät sosiaalipalvelut. Mutta valittavat palvelukokonaisuudet voivat olla hyvinkin rajattuja, esimerkiksi tietyt erikoissairaanhoidon toimenpidekokonaisuudet, tai omalääkäri.

Uudistuksessa vielä paljon haasteita

Määrittelyt on tehtävä viisaasti. Kovin rajatut palvelukokonaisuudet vaikeuttavat palvelujen yhteensovittamista; hoitojärjestelmän alueellisen yhteensovittamisen varmistaminen onkin iso haaste monen tuottajan järjestelmässä, jota valinnanvapaus taas edellyttää. Liian laajaksi määritellyt palvelukokonaisuudet taas sulkevat markkinoilta pieniä yrittäjiä ja johtavat markkinoiden keskittymiseen.

Huonosti harkituilla määrittelyillä voidaan rapauttaa palveluiden tasapainoinen kehittäminen ja jopa kansalaisten yhdenvertaisuus. Varsin pian huomattaisiin, että myös palveluntuottajien kirjo kaventuisi ja toive kustannusten hallinnasta jäisi vain unelmaksi.

Julkisessa keskustelussa valinnanvapauden laventaminen kuulostaa hyvältä ja saa paljon kannatusta. Minäkin uskon, että se tarjoaa uuden mahdollisuuden asiakkaan äänen kuulemiseen, hoitoon pääsyyn helpottumiseen ja painopisteen siirtämiseen peruspalvelujen suuntaan. Uudistuksessa on kuitenkin monia haasteita, jotka valmistelussa on kohdattava. Tarvitaan paljon työtä ennen kuin olemme valmiit.

 

Katso lisää aiheesta:

Juhani Eskola, Valinnanvapaudella on merkitystä kun sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat, video 3’36”

 

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *