Sote-uudistukseen on nyt liitetty valinnanvapaus tukemaan palvelujen aiempaa parempaa saatavuutta ja laatua. Tähän asti OECD ja muut arvioitsijat ovat leimanneet suomalaisen järjestelmän perusterveydenhuollon saatavuuden kannalta poikkeuksellisen epätasa-arvoiseksi.
Epätasa-arvo on johtunut siitä, että maassamme on perusterveydenhuollon palveluita tuottamassa kolme rinnakkaista, osin julkisesti rahoitettua järjestelmää. Työssä käyvä, suhteellisen terve väestönosa saa hyvin toimivan ja maksuttoman työterveyshuollon palveluita. Tarpeeksi varakkaille tarjolla ovat myös Kelan tukemat yksityiset palvelut. Työelämän ulkopuolella olevilla työttömillä, eläkeläisillä ja lapsiperheillä ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää kunnallista perusterveydenhuoltoa, joka kamppailee pitkien jonotusaikojen ja resurssiongelmien kanssa.
Palvelujen julkinen rahoitus ja järjestäminen eivät ole taanneet tasavertaisia palveluita eri väestöryhmille. Onnistuessaan valinnanvapaus tuo muutoksen parempaan. Se edellyttää kuitenkin teknisesti hyvin suunniteltua lainsäädäntöä.
Valinnanvapautta koskevaan lainsäädäntöön kuuluvat keskeisesti palveluntuottajiin kohdistuvat laatuvaatimukset. Asiakkaalle on olennaista, että hän voi tuottajasta riippumatta luottaa tarjolla olevien palvelujen laatuun. Tätä varten on kehitettävä yhtenäinen tuottajien hyväksymismenettely ja laatukriteerit.
Vaatimusten on oltava kaikille tuottajille samat, ja järjestämisestä vastaavien alueiden on kohdeltava sekä yksityisiä että julkisia palveluntuottajia neutraalisti ja tasapuolisesti. Julkisen vallan vastuulla on myös kansalaisten informoiminen hyväksytyistä palveluntuottajista sekä palvelujen sisällöstä ja laadusta.
Valinnanvapauteen perustuvassa järjestelmässä raha seuraa potilasta tai asiakasta hänen valitsemalleen tuottajalle. Hoidosta tai muusta palvelusta tuottajalle maksettava korvaus on aina sama, ennalta määritellyn suuruinen.
Tämä edellyttää kansallista tai alueellista menettelyä, jossa päätetään, kuinka paljon rahaa tuottajat saavat järjestämisvastuussa olevilta sote-alueilta kunkin palvelun tuottamisesta. Jotta potilas olisi tervetullut hoitopaikkaan, tuottajalle maksetun korvauksen tulee olla oikeassa suhteessa potilaan hoidon raskauteen. Monia sairauksia potevan vanhuksen hoidosta maksetaan enemmän kuin perusterveen aikuisen hoidosta.
Piikki ei ole auki, sillä tuottajien käyttäytymistä voidaan säännellä korvausperiaatteilla. Säätöä voidaan tehdä nostamalla tai laskemalla listatusta potilaasta maksettavaa kiinteää korvausta. Säätö on mahdollinen myös asettamalla suoritepohjaisille korvauksille rajoituksia, sitouttamalla palveluntuottajat laadun raportointiin ja hyvien hoitokäytäntöjen noudattamiseen sekä seuraamalla aktiivisesti palvelujen tuottajien raportointia.
Kun kaikkiin tuottajiin sovelletaan yhtenäisiä korvaussääntöjä, tuottajat saadaan kilpailemaan hinnan sijaan laadulla. Myös asiakasmaksut määritellään etukäteen. Valinnanvapaus ei siis lisäänny, jos asiakkaalla on paljon varallisuutta.
Juuri raha seuraa potilasta -periaate takaa, että asiakkaan asema vahvistuu aiempaan järjestelmälähtöisesti suunniteltuun palvelutuotantoon verrattuna. Potilaat ja asiakkaat tekevät lopulliset hankintapäätökset itse. Tämä on tervetullut muutos, joka siirtää päätösvaltaa palvelujen järjestäjiltä ja tuottajilta käyttäjille.
Valinnanvapaus ei tarkoita, että valinta pitää tehdä itse. Jos potilas tai asiakas ei halua tehdä valintaa tai ei pysty siihen, valinta jää ammattihenkilöstön tehtäväksi. Myös omaiset voivat entiseen tapaan osallistua hoitoon ja päätöksentekoon.
Vertailutiedon ja opastuksen avulla voidaan luoda tukijärjestelmiä, jotka helpottavat valintojen tekemistä. Palvelujen sisältöä ja laatua koskeva avoimuus ja läpinäkyvyys kulkevat käsi kädessä valinnanvapauden kanssa.
Avoimuuteen kuuluu myös tieto palvelutuottajien omistus- ja verotusjärjestelyistä. Ruotsissa yksityiset tuottajat ovat yhä useammin sitoutuneet yhteisiin avoimuusperiaatteisiin, jotka hälventävät esimerkiksi yritysten voittoihin kohdistuvaa epätietoisuutta. Tämä kaikki auttaa kansalaisia valitsemaan kunkin omista lähtökohdista sopivimmat palveluntuottajat.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 11.11.2015