Iäkkäiden palvelut muuttuvat, mutta maan johtajat ovat kärsimättömiä. Halutaan nähdä vielä suurempia ja nopeampia muutoksia.

Halu on ymmärrettävä: ikääntyvä väestömme ei mahdu menneen maailman palvelurakenteeseen. Hienotkin alueelliset kehittämishankkeet jäävät tilastoissa jähmeästi muuttuvan valtakunnallisen keskiarvon varjoon. Kustannukset kertyvät rakenteista, eikä rakenteiden takana olevaa toimintaa ole helppoa tehdä näkyväksi. Yksittäisten palveluiden seuranta ei kerro juuri mitään siitä, miten hyvin iäkkään väestön tarpeisiin on vastattu.

Käynnissä oleva sosiaali- ja terveysministeriön kotihoidon, omaishoidon ja perhehoidon kärkihanke hakee muutosta syvältä palvelurakenteen sisältä. Uuden toimintamallin mukaan iäkkään henkilön palvelun tulisi rakentua herkästi muuttuvalle palvelusuunnitelmalle, jossa löydetään kevein mahdollinen ratkaisu kotona asumista uhkaaville huolille.

Meitä asiantuntijoita pyydettiin kirjoittamaan peruspalvelujen tilasta oma perusteltu näkemyksemme. Siispä etsimään numeroista ja numeroiden takaa, mitä tässä maassa iäkkäiden ihmisten peruspalveluille oikein tapahtuu.

Lähtökohta on tuttua: laitoshoito vähenee, korvautuu osin palveluasumisella, omaishoidon tuki on saanut yhä suuremman merkityksen, ja säännöllistä kotihoitoa saa varsin vakaasti joka kahdeksas iäkäs. Tämä ei vastaa sitä mielikuvaa, jonka saamme keskusteluista kuntien vanhuspalvelujohtajien kanssa, numeroista ei näy millainen muutos on käynnissä.

Hieman pitemmälle pääsemme kun muistamme, että vanhojen ihmisten tarpeetkin vaihtelevat, ja jotkut tarvitsevat – ja saavat – enemmän apua kuin toiset. Ja löytyyhän niitä numeroita. Omaisten antama apu on suurta, varsinkin hauraimmille kotona asuville. Kotihoito ei ole vain kotihoitoa, vaan vaihtelee aivan lyhytkestoisesta tosi pitkäkestoiseen, aivan harvakäyntisestä erittäin intensiiviseen.

Ja sitten ovat vielä ne, jotka tarvitsevat monia eri palveluja, niin kotihoitoa, tukipalveluita, omaishoitoa kuin sairaalahoitoakin. Näistä ryhmistä ne voisivat löytyä, ne muutoksen merkit, joita kaikkialla Suomessa tavoitellaan.

Näistäkään numeroista ei vielä pääse näkemään, ovatko palvelut juuri oikeita, tuleeko iäkkään ihmisen ja hänen läheistensä huoli ratkaistuksi, ja onko meneillään oleva muutos oikeansuuntainen. Mutta nyt tuntuu siltä, että onnistuminen on mahdollista tehdä näkyväksi.

Aikaisemmin aiheesta:

Kuntien sote-palvelut suurten muutosten edessä. THL:n uutinen 14.4.2016

Kirjoitus on ensimmäinen osa sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaa käsittelevästä blogikirjoitusten sarjasta.
×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *