Vastasyntyneiden tehohoito on pitkään keskittynyt pelastamaan yhä pienempänä syntyneitä vauvoja. Viime vuosikymmeninä huomiota on enenevässä määrin kiinnitetty myös hoidon laatuun: miten pystymme hoitamaan keskosvauvoja siten, että he selviämisen lisäksi saavat myös mahdollisimman terveen elämän? Miten hoidamme keskosvauvojen perheitä siten, että suojaamme kiintymyssuhdetta ja vanhempia traumalta ja siitä johtuvilta terveysongelmilta?
Vastauksia näihin kysymyksiin ovat tarjonneet keskosen kehitystä tukeva NIDCAP-hoito, Suomessa kehitetty ja laajasti käyttöön otettu Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutusinterventio sekä Vauvamyönteisyysohjelmasta vastasyntyneiden osastoille kehitetty neo-BFHI-ohjelma.
Vauvamyönteisyysohjelma on joukko interventioita, joilla voidaan näyttöön perustuvasti tukea perheitä kohti heidän toivomaansa imetystä. Vastasyntyneiden osastoilla sovellettuna ohjelma tarkoittaa muun muassa perheiden ottamista mukaan hoitoon tasaveroisina kumppaneina, äidin ja vauvan kokoaikaisen yhdessäolon turvaamista, vauvan hoitamista äidin ja muiden perheenjäsenten kanssa kenguruhoidossa, vauvalle haitallisten syöttämismenetelmien välttämistä ja riittävän tuen varmistamista kotiutumisen jälkeen.
Terveydenhuoltolain mukaan terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Keskosten ja sairaiden vastasyntyneiden hoidossa on nyt otettu askel tähän suuntaan, kun Suomessa on ensimmäinen neo-BFHI-kriteereillä auditoitu sairaala. Harppaus perinteisestä vastasyntyneiden osastosta neo-BFHI-osastoksi on iso.
Muutoksen mahdollistavat selkeä visio, kokonaissuunnitelma ja tiivis yhteistyö
Porissa otettiin käyttöön maaliskuussa 2015 uusi Lasten- ja naistentalo, jonka suunnittelutyötä keskeisesti ohjasi perhelähtöisyyden arvo. Talossa vauvaa ja vanhempaa ei eroteta toisistaan. Perhehuoneessa sekä vauva että äiti saavat tarvitsemansa hoidon samassa tilassa.
Muuttoa Lasten- ja naistentaloon edelsi Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutus, mikä muutti henkilökunnan roolin ammatillisesta hoidosta vastaavaksi rinnalla kulkijaksi. Vanhempien rooli on olla hoivaaja, joka osaa tulkita vauvan viestien perusteella hoivan tarvetta. Uudet tilat ja perhelähtöisen toiminnan jalkautuminen loivat pohjan vauvamyönteisyysohjelman mukaiselle kehittämiselle.
Muutostyön ehdoton edellytys oli kokonaissuunnitelman laatiminen. Kokonaissuunnitelmassa määriteltiin käytettävissä olevat resurssit ja aikataulutettiin haluttu muutos systemaattisesti vuosikelloon. Lastentautien, synnytyksien ja naistentautien kuuluminen samaan vastuualueeseen mahdollisti muutoksen johtamisen. Lisäksi laadittiin koulutussuunnitelmat eri ammattiryhmille.
Kokonaissuunnitelman lisäksi laadittiin yksikkökohtaiset toimintasuunnitelmat. Yksiköiden muutostyöstä olivat vastuussa nimetyt vastuuhenkilöt, jotka eivät välttämättä työskennelleet kyseisessä yksikössä. Nämä agentit olivat olennaisia henkilöitä esimiesten ja työntekijöiden välillä tiedon kerääjinä ja sen jakajina.
Yksiköihin nimettiin lisäksi omat vauvamyönteisyysvastaavat tekemään oman yksikön toimintaa tukevaa muutostyötä agentin kanssa. Muutosta valmisteli ja ohjasi työryhmä, joka kokoontui säännöllisesti arvioimaan muutoksen etenemistä ja laati jatkosuunnitelmat vauvamyönteisten askelten mukaan. Ryhmään kuului agenttien ja lähiesimiesten lisäksi lastenlääkäri ja gynekologi, ylilääkärit molemmista vastuuyksiköistä, vastuualuejohtaja ja ylihoitaja.
Koko henkilöstö ja asiakkaat mukaan muutokseen
Tärkeänä asiana koko prosessissa on ollut se, että koko henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua muutoksen eteenpäin viemiseen. Muutoksissa on aina mukana kriittistäkin keskustelua, mutta sitä pitää käydä, jotta asioita pohditaan riittävästi asiakkaiden ja eri ammattiryhmien työn näkökulmista käsin. Eriävistä mielipiteistä usein nousee esiin hyviäkin ratkaisuvaihtoehtoja.
Äitien haastattelut saadusta ohjauksen laadusta ja sisällöstä toimivat kannustimena henkilöstölle. Kunkin yksikön laatimat ja siellä esillä olevat palvelulupaukset tuovat asiakkaille näkyviin millaista vauvamyönteistä ohjausta ja palvelua eri yksiköissä on saatavilla.
Seinät ja rakenteet mahdollistavat perhelähtöisen ja vauvamyönteisen toiminnan. Toiminnallisia muutoksia ei kuitenkaan tapahdu ilman asenteiden ja toimintakulttuurin muutosta. Muutoksen johtamiseen ja jalkauttamiseen tarvitaan riittävää resursointia sekä tehtävään motivoituneita ja sitoutuneita henkilöitä. Yhteistyö ja avoin keskustelu kantaa. Johdon tuki ja muutoksen mahdollistaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita näinkin suuressa muutosprosessissa. Onnistuneen muutosprosessin johdosta Suomessa on ensimmäinen neo-BFHI-kriteereillä auditoitu vastasyntyneiden tehohoitoa tarjoava osasto.