Olin vapun aikaan lomamatkalla Nepalissa. Edellisestä vierailusta tässä omaleimaisessa maassa oli päässyt vierähtämään 11 vuotta. Jotkut asiat olivat tässä välillä muuttuneet, monet pysyneet myös ennallaan.

Näihin 11 vuoteen mahtuu niin vuonna 2015 tapahtuneen suuren maanjäristyksen tuhot ja korjaukset, Kathmandun arvioidun väkiluvun moninkertaistuminen noin miljoonasta useaan miljoonaan, kuin maan uuden perustuslain hyväksyminenkin. Muuttumattomampina asioina havaitsin puolestaan edelleen vallitsevan yleisen turvallisuudentunteen ilmapiirissä sekä paikallisten ihmisten ystävällisen ja auttamishaluisen vastaanoton niin muukalaista kuin toisiaan kohtaan.

Käsityksemme maailman tilasta on hämärä

Tulimme reissun päällä Nepalissa pitkään asuneen ystäväni kanssa keskustelleiksi monista ”meillä lännessä” elävistä mielikuvista ja uskomuksista, jotka liittyvät esimerkiksi käyttämäämme retoriikkaan ”kehitysmaista”, ”kehittyvistä maista” tai ”kehittyneistä maista”. Näiden keskustelujen innoittamana tulin tutustuneeksi Gapminder-säätiön toimintaan sekä erityisesti edesmenneen ruotsalaisen lääkärin ja kansainvälisen terveydenhuollon professorin Hans Roslingin työhön.

Rosling havaitsi, että kun meiltä ihmisiltä kysytään käsityksiämme maailman tilasta, vastaamme systemaattisesti väärin. Eikä ainoastaan niin, että vain ihmiset keskimäärin vastaisivat väärin, vaan myös nimenomaisten aihepiirien opiskelijat ja asiantuntijat. Eikä edes niin, että vastaisimme väärin vain sattumanvaraista tietämättömyyttämme, vaan jopa niin, että simpanssit vastaavat sattumanvaraisesti useammin oikein kuin me ihmiset. Uskomuksemme maailman tilasta ja kehityksestä ovat siis systemaattisesti vinoutuneita.

Kiinnostavaa on myös se suunta, johon käsityksemme ovat systemaattisesti vinossa. Me ihmiset emme suinkaan kuvittele maailman tilan olevat parempi kuin mitä se onkaan, vaan selvästi todellisuutta huonompi ja heikompi. Luulemme esimerkiksi suuremman ihmismäärän elävän suuremmassa puutteessa kuin mitä faktat meille osoittavat. Asiat ovat siis maailmassa huomattavasti paremmin kuin uskommekaan. Rosling ja kumppanit ovat kuvanneet tätä ilmiötä systemaattisista ajatusvääristymistämme maailmankuvassamme kirjassaan Factfulness. Ten Reasons We’re Wrong About the World – And Why Things Are Better Than You Think.

Tämän Rosling ajattelee johtuvan muun muassa siitä, että erehdymme hahmottamaan maailmaa ympärillämme esimerkiksi median luomien ääripäiden kautta, joka rakentaa helposti esimerkiksi ”me” ja ”muut” -asetelmia (tyyliin ”the West and the Rest”). Hahmotamme siis ääripäät vallitsevammiksi kuin mitä ne ovatkaan, ja unohdamme niiden väliin jäävän, todellisuudessa vallitsevamman maaston.

Mielikuvat eivät aina kerro totuutta

Takaisin Nepaliin. Koska Nepalissa on monissa asioissa keskimäärin heikommat olosuhteet kuin Suomessa, tulemme helposti eläneiksi mielikuvissa, joissa kaikki nepalilaiset eläisivät kurjuudessa ja köyhyydessä, vailla lukutaitoa tai mahdollisuutta koulutukseen, ilman ruokaa, vettä tai sähköä. Nämä mielikuvat eivät synny täysin suotta. Esimerkiksi Suomeen verrattuna Nepalia voidaan kuvata köyhäksi, terveyspalvelujen ja sosiaaliturvan saamista monilta osin vajavaiseksi, sairastamisen ja ilmansaasteiden vaikutuksia terveydelle merkittävämmiksi tai erilaisten elämän lähtökohtien vaikutuksia elämänkulkuun suuremmiksi.

Totuus on kuitenkin monilta osin toinen kuin mitä ääripään mielikuvamme, ja ihmiset voivat monilta osin paremmin kuin mitä mielikuvamme antaisivat meille ymmärtää. Monet matkan aikana kuulemani faktat Nepalista yllättivät minua edistyksellisyydessään: tämä pieni, tuoreesta sisällissodasta toipuva maa on esimerkiksi saavuttanut lähes kaikki YK:n vuosituhattavoitteet, sadat etnisyydet ja uskonnot onnistuvat elämään rinta rinnan, ja eduskunnassa ja vastaavissa instituutioissa vaalitaan tietoisesti edustuksellisuutta esimerkiksi etnisyyteen liittyvien kiintiöiden avulla.

Huoli tulee suunnata oikeisiin asioihin

Roslingin ja Gapminderin sanoma ei ole, että meidän tulisi lakata olemasta huolissamme epäkohdista ympäröivässä maailmassamme tai yrittämästä puuttua niin, sillä niitä totta vieköön on ja niihin tulee puuttua. Roslingin sanoma sen sijaan on, että meidän tulisi osata olla huolissamme oikeista, tarkoituksenmukaisista asioista, jotka perustuvat faktoihin ennemmin kuin epätarkoituksenmukaisiin mielikuviimme. Tähän tietoisuusongelman voittamiseen tarvitaan muun muassa systemaattista tutkimusta ja laadukkaita tilastoja, sillä ilman niitä asiantuntijoidenkin käsitykset ovat vinoutuneita.

Jos haluat käydä kokeilemassa Roslingin tietoisuustestiä maailman tilasta, jossa simpanssi vastaa virheettömämmin kuin koulutettu ihminen, löydät siitä vapaan suomennoksen täältä.

Voit myös arvioida, miten olisit tullut vastanneeksi ennen tämän blogitekstin lukemista.

Gapminderin sisältöihin ja Roslingin innostaviin luentoihin ajatusvääristymistämme voit käydä tutustumassa täällä.

Kiitän Nepal-asiantuntija Eeva Maijalaa hyvistä ja valaisevista keskusteluista trekkauksen lomassa!

Lähteet:

Hans Rosling ym. Factfulness. Ten Reasons We’re Wrong About the World – And Why Things Are Better Than You Think.

Kommentit

Jouko Tuomisto THL

09.05.2019 11:31

Keskeinen viesti Roslingilla on myös se, että arvioimme maailmaa 50 vuotta vanhoilla tiedoilla. Ongelma ei ole se, ettei köyhyyttä edelleen olisi, mutta äärimmäisen köyhien lukumäärä on selvästi vähentynyt. Sama pätee omassa maassa, köyhiä ja syrjäytyneitä on edelleen, mutta lukumäärä vähenee työllisyyden parantuessa.
Todella vaarallinen tällainen näköharha on ympäristönsuojelussa. Suurin ongelma (esim. hyönteistuhossa) on maankäyttö ja sen mukana monipuolisen luonnon häviäminen, ei kemikaalit. Tässäkään alan harrastajat, ympäristöjärjestöt, eivät ole muita viisaampia.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *