Viharikokset ja väkivaltainen radikalisoituminen ovat uhka yhteiskunnan vakaudelle

Donald Trumpin ensimmäinen valtakausi vuosina 2017–2021 Yhdysvalloissa oli yhteydessä viharikosten kasvuun. Tutkimukset osoittavat, että viharikosten määrä nousi niin hänen kampanjansa aikana kuin presidenttikautensakin aikana. Samanlainen piikki viharikoksissa havaittiin myös syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.

Yhdysvalloissa myös poliittinen väkivalta on näkyvää, jokainen muistaa vähintäänkin tammikuun 2021 Capitol Hillin valtauksen. Reutersin mukaan kahden ja puolen vuoden aikana maassa raportoitiin 213 poliittisen väkivallan tapausta, jotka johtivat yhteensä 39 ihmisen kuolemaan. Tapaukset vaihtelivat yksittäisistä hyökkäyksistä mielenosoitusten aikaisiin yhteenottoihin ja tilanteisiin, joissa poliisin voimankäyttö oli liiallista. Merkittävä osa väkivallasta liittyi mielenosoituksiin, joissa erityisesti vasemmistoaktivistien mellakointi johti huomattaviin omaisuusvahinkoihin.

Sotien jälkeisessä Suomessa poliittista väkivaltaa ei ole ollut nimeksikään. Viharikosten määrä kuitenkin nousi huomattavasti vuonna 2015, samaan aikaan, kun niin sanottu pakolaiskriisi ja Pariisin terrori-iskut puhuttivat yleisöä. Turussa vuonna 2017 tapahtuneella jihadistisella puukkohyökkäyksellä puolestaan ei näytä olevan yhteyttä viharikosten kasvuun.

Viime aikoina Suomessa on havaittu erityisesti juutalaisiin kohdistuvien viharikosten lisääntyneen sen jälkeen, kun Israel aloitti hyökkäyksensä Palestiinaan Hamasin terrori-iskun seurauksena.

Viharikoksen tekijä on tyypillisesti rikostaustainen mies

Viharikoksiin syyllistyvät ovat tyypillisesti nuoria miehiä, joille on ominaista ennakkoluuloiset asenteet ja keskimääräistä heikompi sosioekonominen asema. Lisäksi heillä esiintyy tavallista enemmän työttömyyttä, kasautunutta huono-osaisuutta, rikkonaisia perhesuhteita sekä päihde- ja mielenterveysongelmia. Viharikosten tekijöillä on usein rikostaustaa, erityisesti väkivaltarikoksia. Rikoshistoriansa osalta viharikosten tekijät eivät yleensä eroa muista rikoksentekijöistä, eikä suomalaisissa tutkimuksissa ole havaittu eroja kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden riskissä syyllistyä viharikoksiin.

Useimmat viharikokset ovat impulsiivisia ja syntyvät arkipäiväisten konfliktitilanteiden yhteydessä. Erityisesti internetalustoilla vihamielisten sisältöjen julkaiseminen on helppoa, mutta verkossa tuotetulla vihasisällöllä sekä altistumisella sille on yhteys myös verkon ulkopuolella tapahtuviin viharikoksiin. Vaikka jännityksen hakeminen voi toisinaan olla motivaationa, tekijät eivät useimmiten kuulu radikalisoituneisiin viharyhmiin. Tällaiset ryhmät – esimerkiksi äärioikeistoryhmät, jotka kohdistavat vihansa maahanmuuttajiin, seksuaalivähemmistöihin tai vasemmistoon, tai jihadistiset ryhmät – tavoittelevat laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta.

Radikaalit teot ja ideologiat tuottavat yhteisöllisyyden kokemuksia

Viharikoksilla on yhteys väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin, joiden taustalla niin ikään on usein sosiaalista huono-osaisuutta ja yksilöllisiä haavoittuvuuksia asenteellisten, psykologisten ja muiden kriminogeenisten tekijöiden lisäksi. Kuten kaikilla ihmisillä, myös näillä henkilöillä on perustarve löytää hyväksyntää yhteisöstä, kokea elämänsä merkitykselliseksi ja ylläpitää myönteistä itsetuntoa. Viharyhmät ja niiden radikaalit ideologiat voivat tarjota näitä kokemuksia erityisesti niille, joille niitä ei muualta löydy.

Verkkoalustat toimivat keskeisinä ympäristöinä väkivaltaiselle radikalisoitumiselle, sillä ne tarjoavat mahdollisuuksia liittyä ryhmiin ja ilmaista vihaa ja katkeruutta vaivattomasti myös yhteiskuntaa kohtaan. Vihasisältöjen tuottaminen ja väkivaltaisen radikalisoitumisen tukeminen verkossa horjuttaa yhteiskunnan vakautta, sillä se kasvattaa väestöryhmien välistä jännitettä ja lisää epäluottamusta instituutioihin. Tätä voidaan käyttää myös vihamielisen hybridivaikuttamisen välineenä.

THL:n Turvalliset kadut -kokonaisuus ja RADIK-hanke tutkivat väkivaltaisen radikalisoitumisen ilmenemistä Suomessa vuonna 2025 sekä kartoittavat eri alojen ammattilaisten osaamistarpeita sen torjumiseksi. Tutkimustyön tavoitteena on kehittää tehokkaita työkaluja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. RADIK-hankkeessa on esimerkiksi kehitetty RATTI-työkalu väkivaltaisen radikalisoitumisen tunnistamiseen.

Tapahtuipa demokraattisissa vaaleissa mitä tahansa, viharikosten ja radikalisoitumisen ehkäiseminen on siitä riippumaton yhteiskunnallinen vastuu, joka myös turvaa poliittista osallistumista.

Lue lisää

Kaakinen, M., Vauhkonen, T., Vepsäläinen, J., & Räsänen, P. (2024). From online hate speech to offline hate crime? Testing individual-level associations with a nationally representative sample of adolescents aged 15-17. In Research Handbook on Hate and Hate Crimes in Society (pp. 250-262). Edward Elgar Publishing.

Vepsäläinen, J., Kaakinen, M., Vauhkonen, T., Näsi, M., & Kirjonen, A. (2023). Viharikosten tekijät. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:26

RATTI-työkalu (THL)