Alkoholipolitiikan normitalkoot vaarantavat kansanterveyden.

Meneillään olevalla alkoholilainsäädännön uudistuksella vaikutetaan siihen, suurenevatko vai pienenevätkö alkoholihaittojen inhimilliset ja taloudelliset kustannukset. Kyselyjen mukaan valtaosa suomalaisista tukee alkoholipolitiikkaa, joka vähentää haittoja ja hyvinvointiyhteiskunnan kuormitusta. Uudistusta koskevassa julkisessa keskustelussa on kuitenkin pohdittu lähinnä, kuinka paljon alkoholiin liittyvää sääntelyä puretaan – pohtimatta hyvinvointiyhteiskunnan kantokykyä ja suomalaisten terveyttä.

Suomessa ongelmana ei ole alkoholin saatavuus vaan alkoholinkäytöstä yhteiskunnalle koituvat miljardien eurojen kustannukset. Alkoholihaitat pitäisi saada pysymään nykyisellä lasku-uralla.

Alkoholi kuormittaa suomalaisten terveyttä ja terveydenhuoltoa. Viikonloppuisin jopa puolet sairaaloiden päivystyksiin tulevista tapaturmapotilaista on humalassa. Alkoholi on taustalla joka viidennessä työikäisen kuolemassa.

Lapsetkin kantavat alkoholiongelman taakkaa – arviolta 70 000 alaikäisellä on päihdeongelmainen isä tai äiti. Haitat kuormittavat myös elinkeinoelämää: liiallinen kulutus vähentää työtehoa, lisää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä.

Alkoholilainsäädäntö tasapainottelee kuluttajien palvelemisen, haittojen vähentämisen ja alkoholielinkeinon harjoittajien toimintamahdollisuuden turvaamisen välillä. Lakeja uudistettaessa keskeinen erimielisyys koskee nyt sitä, voitaisiinko elintarvikeliikkeissä myydä keskiolutta vahvempia juomia.

Eduskunnan säätämän monopolijärjestelmän olemassaolon peruste on alkoholihaittojen vähentäminen. Siksi Alko toimii sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa.

Alkolla on 351 myymälää. Monopolin rajaaminen vain väkeviin juomiin sallisi vahvan oluen ja viinin myynnin 5 300 ruokakaupan, huoltoaseman ja kioskin hyllyiltä. Näin merkittävä myyntipisteiden lisäys kasvattaisi olennaisesti alkoholijuomien kulutusta ja haittoja. Vaikka järjestelmää muutettaisiin vain nostamalla elintarvikeliikkeissä myytävän oluen suurinta sallittua alkoholipitoisuutta, oluen litramääräinen myynti ja oluen keskimääräinen alkoholipitoisuus kasvaisivat.

Suomalaiset juovat noin puolet kuluttamastaan alkoholista oluena. Jos oluen myynti lisääntyisi nykytasoon verrattuna vaatimattomat viisi prosenttia ja vähittäismyynnissä myydyn oluen keskimääräinen alkoholipitoisuus nousisi nykyisestä 4,5 prosentista 5 prosenttiin, se merkitsisi vuosittain 150 alkoholikuoleman ja 1 500 sairaalahoitojakson lisäystä.

Viinin myynnin siirtyminen elintarvikeliikkeisiin pakottaisi Alkon supistamaan myymäläverkostoa merkittävästi. Tämän seurauksena olennaisesti kutistunut alkoholimonopoli palvelisi heikosti koko maata, ja paine siirtää myös väkevien alkoholijuomien myynti elintarvikeliikkeisiin kasvaisi.

Tällaisella kehityksellä ei ole väestön tukea: TNS Gallupin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Alkon toimeksiannosta tekemässä kyselyssä vain kymmenen prosenttia suomalaisista kannatti väkevien myyntiä elintarvikeliikkeissä, eikä viinienkään myyntiä elintarvikeliikkeissä puoltanut kuin alle puolet vastaajista. Eniten kannatusta sai sääntelyn pitäminen ennallaan.

Myynti- ja anniskeluaikoja on myös vaadittu vapautettaviksi. Alkoholijuomien myynnin lopettaminen elintarvikeliikkeissä ennen sulkemisaikaa herättää närää, joskin myyntiaikojen pidennysvaatimukset voivat perustua enemmän periaatteeseen kuin oikeaan tarpeeseen.

Alkoholijuomien saatavuuden jatkamisella pitkälle iltaan ja yöhön ei olisi suurta merkitystä kohtuukäyttäjille. Muutos vaikuttaisi eniten niihin, joilla on vaikeuksia lopettaa alkoholinkäyttö omaehtoisesti. Haitat lisääntyisivät, samoin akuuttien ”haittapalvelujen” tarve terveydenhuollossa ja järjestyksenpidossa.

Loppusuoralla olevassa alkoholilain kokonaisuudistuksessa voidaan tukea elinkeinotoimintaa karsimalla turhaa byrokratiaa esimerkiksi anniskelusäännöksissä. Edellä kuvaamamme olutta koskeva esimerkki osoittaa kuitenkin, että suhteellisen pienilläkin muutoksilla voi olla merkittäviä seurauksia. Hyvän ja huonon uudistuksen ero voidaan mitata kansanterveydellä ja ihmishengillä.

Pelkästään normien purkamisen ilosta ei pidä ryhtyä muutoksiin, jotka heikentävät suomalaisten terveyttä ja kansantaloutta.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 30.4.2016.

Lue lisää:

Nurmi-Lüthje I, Karjalainen K, Hinkkurinen J ja muut. (2007) Tapaturmakäyntien tilastointi paljastaa riskiryhmät. Suomen lääkärilehti 62:3434-3436.

Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. Yhteenveto kirjasta Alcohol: no ordinary commodity. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004.

Päihdetilastollinen vuosikirja 2015. THL 2015. Suomen virallinen tilasto (SVT)

Väestön alkoholipoliittiset mielipiteet. THL 10.2.2016.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *