Sote-uudistuksen tavoitteena on tehdä asiakkaasta sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkein henkilö. Lastensuojelun työntekijöillä on kuitenkin huoli, että sote-uudistuksen myötä palvelut karkaavat kauaksi asiakkaista. Lastensuojelun Keskusliiton tekemän kyselyn ja sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön SOSTE:n vuoden 2016 Järjestöbarometrin mukaan heikoiten sote-uudistuksessa toteutuu sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeiden huomioiminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnos tekee mahdolliseksi, muttei takaa, että lastensuojelun asiakkaiden eli lasten ja perheiden tarpeet ja toiveet otetaan huomioon. Miten kauaksi lähipalvelut lapsilta ja perheiltä lopulta karkaavat tai miten asiakkaiden tarpeet huomioidaan, tästä päättävät lopulta maakunnat.

Valinnanvapaus arvailujen varassa

Vielä on arvailujen varassa, mitä valinnanvapaus lastensuojelussa tarkoittaa. Pääsevätkö lastensuojelun asiakkaat valitsemaan esimerkiksi perhepalvelun tuottajan maakunnan valitsemien tuottajien joukosta? Miten huolehditaan saumattomista palveluketjuista perheissä, joissa palveluja saadaan eri puolilta ja eri tavoin tuotettuina?

Entä miten valitaan jatkossa sijaishuoltopaikka? Osallistuuko asiakas tai asiakkaan perhe siihen enemmän kuin ennen? Kuka kilpailuttaa ja kuka valitsee?

Isoja kysymyksiä on paljon, ja toistaiseksi niihin on vähän vastauksia.

Yhteistyön onnistumiseen tarvitaan kansallista ohjausta

Lastensuojelun kannalta sote-uudistuksen suuri kysymys on, miten yhteistyö järjestetään kuntiin jäävien ja maakuntien järjestämien palvelujen välillä. Järjestämislaki velvoittaa kunnat ja maakunnat yhteistyöhön terveyden edistämisessä, muttei anna täsmällisiä vastauksia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut integroituvat kunnan palveluihin.

Riskinä on nähty, että sosiaali- ja terveydenhuolto etääntyy kunnan järjestämisvastuulle jäävästä toiminnasta, ja että maakunnassa suunnitellut ja tuotetut palveluketjut eivät ota riittävästi huomioon lasten ja nuorten arjen kasvuympäristöjä.

Yhteistyö kuntiin jäävien lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kanssa tulisi varmistaa riittävällä kansallisella ohjauksella.

Tarvitaan laatukriteerit ja tiukat laatuvaatimukset

Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa palvelujen laatua. Lastensuojelulle suuri väestöpohja tarjoaa uusia mahdollisuuksia parantaa laatua mm. keskittämällä sijaishuoltopaikkojen kilpailutusta.

Valmisteilla olevasta lainsäädännöstä on kuitenkin vaikea löytää vastausta, miten lastensuojelun laatu pyritään varmistamaan. Jatkossa lastensuojelun laatua määrittävät lastensuojelulaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, laki sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta sekä laki asiakkaan valinnanvapaudesta.

Näistä pitäisi osata koota ja yhdistellä valtakunnalliset laatukriteerit eri tyyppisille ja eri tavoin tuotetuille palveluille.

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistelemassa palvelutuottajien akkreditointia koskevia säännöksiä liitettäväksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevaan lakiin. Akkreditointisäännös koskisi erityisen vaativia sosiaalipalveluja tarjoavia palveluntuottajia.

Lastensuojelun näkökulmasta on kannatettavaa, että palvelun tuottajille asetetaan vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan palvelun laatu, yhdenmukaisuus ja tasavertainen saatavuus. Akkreditointi voi taata tietyt perusvaatimukset toiminnalle. Se ei kuitenkaan yhdessä omavalvonnankaan kanssa ole riittävä keino varmistua lastensuojelun palveluiden hyvästä laadusta.

Lisäksi tarvitaan tehokasta viranomaisvalvontaa.

Lue lisää:

Jouko Karjalainen ja Sakari Karvonen, Sosiaalihuollon mukaanotto sote-uudistukseen pitäisi kustannukset kurissa. THL blogi 13.2.2017

Pentti Arajärvi, Yksityiseen palveluyritykseen ei julkisuuden silmä ulotu. THL blogi 28.2.2017

Aulikki Kananoja, Sote-uudistuksen käsitteellinen kivijalka ontuu. THL blogi 3.3.2017.

Kommentit

Outi Siltaniemi

24.11.2017 22:33

Kanteluja on tehty ja niistä ei tule mitään seuraamuksia. Ikävää, mutta näin tää touhu saa jatkua ja meillä jatkuukin.
Asiohin pitää sotkea useampi instanssi, jotta jotain ehkä joskus muuttuu.
Sosiaalipuolen, Espoo potilasasiamiskin vain todennut ottakaa asianajaja, no nyt on mutta sama vääntö jatkuu, tällä sosiaalipuolentyöntekijät saavat aikaa ja samalla kuormittavat ja koetaan jo kiusaamiseksi, 4,5 vuotta hallitusta – väsytystaktiikka.

4,5 vuotias lapsi SIVUTETAAN täysin lastensuojelussa, kuitenkin lapsi on kärsijä ja sosiaalityöntekijä ei kyllä tee lastensuojelua.
Ennakoiva työ ja tuki puuttuu täysin, vastuu kustannuksista siirretään muille ja käytetään hyväksi.
Asiakassuunnitelmat, yhteistyö ym.. puuttuvat.

Kukaan ei vahdi viranomaisia ja tämä on huollestuttavaa.
Sosiaalityöntekijät ovat tuoneet ilmi- heillä on käräjäoikeudet valtuudet. Uskomatonta.
Ja myös, jos ei tehdä niinkuin he haluavat – kaikki muuttuu hankalaksi- uhkailua.
Muutakuin myös johtavat 3 hlö ylöspäin ovat samaa mieltä, eli asiat lähtee jo ylhäältä ja niitä hallinnoi 4 porrasta.

Käräjäoikeus ja julkisuus voi olla ainoa keino saada asiat järjestymään- joku ehkä puuttuu ja korjaa vääryydet.
Mutta nyt näin Suomessa ja suomalaisille veronmaksajille ja jälkikasvulle.

Eletään kuin ” kauhuelokuvassa” ja sairastuttuaan samalla kaikki, pienilapsikin tarvitsee kohta suuria apuja kasvaakseen tasapainoiseksi lapseksi.
Arveluttaa, joku nauttii kiusanteosta ja käyttää valtaa täysin väärin.

Kirjoitin vain osan, mutta kaikkea on 4.5 vuoden aikana sattunut ja koettu, kirjauksia muutetaan, pidetään auki ja ei päätetä kiinni. Kirjoitetaan asioita mitä ei edes ole sovittu.

Helsingin sosiaali/ lastensuojelu kieltäytyy ottamasta lasta asiakkaaksi, ennen kuin kulut on sovittu ja tehty siirtoraportti, Espoo taas ei tee koska kulua on pitkää useita vuosia ja tulee maksamaan. Espoo sanoikin suodaan kun oli lapsen kirjat siirtänyt Helsinkiin, heillä ei ole erään lapsen lastensuojeluasiakkuutta, mutta kun he eivät voi huoltajan ohi toimia ja pitää laitonta huostaanottoa yllä, mitä ei ole kerrottu oheishuoltajalle eikä huoltajalle.

Ikävää on myös, lastensuojelun sosiaalityöntekijät luottavat että kun nyt 4.5 vuotta oheishuoltaja on ilmatteeksi, lapsen hoitanut, syöttänyt, vaatettanut, hoitanut sairaudet/ lääkitykset, kuljettamisen ym.. oheishuoltaja hoitavat jatkossakin koska lapsi on heille tärkeä.
Valtio kuitenkin maksaa rahaa ja kunnat kerää veroja – hyväksikäyttöä on näkyvää.

Enää ei edes kaikki isovanhemmat/ omaiset välitä huolehtia jälkikasvustaan/ sukulaisistaan, miettiä voi miksi?

Ei ketään ole tehty ikuisesti taistelemaan oikeuksistaan ja tekemään valituksia ja kanteluita.

THL tekee kyllä tutkimuksia ja seurantaa, mutta mitkä ovat oikeat toimet tehdä jotain?

Hyväksikäyttö?
Lapsen oikeuksien ja lakien sivuuttaminen?

Riikka Rossi THL

24.11.2017 16:08

Asiakas voi tehdä muistutuksen tai kantelun saamastaan palvelusta, lisätietoa http://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-valvonta/muistutus_tai_kantelu

Outi Siltaniemi

23.11.2017 17:51

Hei

Haluaisin kertoa tapauksen, lastensuojelun työntekijöitä tulee valvoa, tekevät paljon mielivaltaa työssään ja päätöksissä sekä kiusaavat asianosaisia valtavalla tavalla, koska he käyttävät myös valtaa väärin.
Suomessa; lastensuojelu ei toimi, eikä lastensuojelu toteudu edes eikä lapsen oikeudet/ kyse on Espoolahden lastensuojelussa. Ei toimi.

(Kommentin loppuosa on poistettu yksityisyyden suojaan perustuen. Terv. blogin ylläpito)

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *