Sote-uudistuksen tavoitteena on tehdä asiakkaasta sosiaali- ja terveyspalveluiden tärkein henkilö. Lastensuojelun työntekijöillä on kuitenkin huoli, että sote-uudistuksen myötä palvelut karkaavat kauaksi asiakkaista. Lastensuojelun Keskusliiton tekemän kyselyn ja sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön SOSTE:n vuoden 2016 Järjestöbarometrin mukaan heikoiten sote-uudistuksessa toteutuu sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeiden huomioiminen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiluonnos tekee mahdolliseksi, muttei takaa, että lastensuojelun asiakkaiden eli lasten ja perheiden tarpeet ja toiveet otetaan huomioon. Miten kauaksi lähipalvelut lapsilta ja perheiltä lopulta karkaavat tai miten asiakkaiden tarpeet huomioidaan, tästä päättävät lopulta maakunnat.
Valinnanvapaus arvailujen varassa
Vielä on arvailujen varassa, mitä valinnanvapaus lastensuojelussa tarkoittaa. Pääsevätkö lastensuojelun asiakkaat valitsemaan esimerkiksi perhepalvelun tuottajan maakunnan valitsemien tuottajien joukosta? Miten huolehditaan saumattomista palveluketjuista perheissä, joissa palveluja saadaan eri puolilta ja eri tavoin tuotettuina?
Entä miten valitaan jatkossa sijaishuoltopaikka? Osallistuuko asiakas tai asiakkaan perhe siihen enemmän kuin ennen? Kuka kilpailuttaa ja kuka valitsee?
Isoja kysymyksiä on paljon, ja toistaiseksi niihin on vähän vastauksia.
Yhteistyön onnistumiseen tarvitaan kansallista ohjausta
Lastensuojelun kannalta sote-uudistuksen suuri kysymys on, miten yhteistyö järjestetään kuntiin jäävien ja maakuntien järjestämien palvelujen välillä. Järjestämislaki velvoittaa kunnat ja maakunnat yhteistyöhön terveyden edistämisessä, muttei anna täsmällisiä vastauksia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut integroituvat kunnan palveluihin.
Riskinä on nähty, että sosiaali- ja terveydenhuolto etääntyy kunnan järjestämisvastuulle jäävästä toiminnasta, ja että maakunnassa suunnitellut ja tuotetut palveluketjut eivät ota riittävästi huomioon lasten ja nuorten arjen kasvuympäristöjä.
Yhteistyö kuntiin jäävien lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kanssa tulisi varmistaa riittävällä kansallisella ohjauksella.
Tarvitaan laatukriteerit ja tiukat laatuvaatimukset
Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa palvelujen laatua. Lastensuojelulle suuri väestöpohja tarjoaa uusia mahdollisuuksia parantaa laatua mm. keskittämällä sijaishuoltopaikkojen kilpailutusta.
Valmisteilla olevasta lainsäädännöstä on kuitenkin vaikea löytää vastausta, miten lastensuojelun laatu pyritään varmistamaan. Jatkossa lastensuojelun laatua määrittävät lastensuojelulaki, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki, laki sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta sekä laki asiakkaan valinnanvapaudesta.
Näistä pitäisi osata koota ja yhdistellä valtakunnalliset laatukriteerit eri tyyppisille ja eri tavoin tuotetuille palveluille.
Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistelemassa palvelutuottajien akkreditointia koskevia säännöksiä liitettäväksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista koskevaan lakiin. Akkreditointisäännös koskisi erityisen vaativia sosiaalipalveluja tarjoavia palveluntuottajia.
Lastensuojelun näkökulmasta on kannatettavaa, että palvelun tuottajille asetetaan vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan palvelun laatu, yhdenmukaisuus ja tasavertainen saatavuus. Akkreditointi voi taata tietyt perusvaatimukset toiminnalle. Se ei kuitenkaan yhdessä omavalvonnankaan kanssa ole riittävä keino varmistua lastensuojelun palveluiden hyvästä laadusta.
Lisäksi tarvitaan tehokasta viranomaisvalvontaa.
Lue lisää:
Jouko Karjalainen ja Sakari Karvonen, Sosiaalihuollon mukaanotto sote-uudistukseen pitäisi kustannukset kurissa. THL blogi 13.2.2017
Pentti Arajärvi, Yksityiseen palveluyritykseen ei julkisuuden silmä ulotu. THL blogi 28.2.2017
Aulikki Kananoja, Sote-uudistuksen käsitteellinen kivijalka ontuu. THL blogi 3.3.2017.