Vahva mielen hyvinvointi ja terveys ovat suojaavia tekijöitä, jotka tukevat oppimista, toimintakykyä ja kuntoutumista ikä- ja väestöryhmästä riippumatta. Nuorten elämässä terveyttä kuormittavat monet opiskeluun, itsenäistymiseen, ihmissuhteisiin, ammatilliseen orientaatioon ja työnsaantiin liittyvät huolet. Stressi, yksinäisyys ja toimeentulo-ongelmat heikentävät hyvinvointia.
Palvelutarpeet ovat nuorilla samankaltaisia, mutta terveyspalvelut riippuvat nuoren opiskelusta ja oppilaitoksesta.
Masennus tai ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt muodostavat yhä suuremman osan nuorten sairaustaakasta. Nuorten mielenterveyden edistäminen ja häiriöiden ennaltaehkäisy kantavat onnistuessaan pitkälle.
On arvioitu, että kolme neljästä mielenterveyden häiriöstä puhkeaa ennen 25 vuoden ikää.
Opiskeluterveydenhuollon toteutus vaihtelee koulutusalan ja -asteen mukaan
Nuorten palvelutarpeiden erityisyys ja hyvinvoinnin kytkeytyminen opiskelukykyyn ovat taustana opiskeluterveydenhuollon sääntelylle. Opiskeluterveydenhuollon sisältö ja toimintatavat eroavat muiden terveydenhuollon asiakkaiden kanssa tehtävästä työstä.
Opiskeluterveydenhuollossa henkilöstö on perehtynyt nuorten ja nuorten aikuisten kehitysvaiheeseen, terveysongelmiin ja opiskelukykyyn vaikuttaviin tekijöihin, kuten opiskelutaitoihin sekä opiskeluympäristöön ja -yhteisöön. Opiskelijoille järjestetään yleislääkäritasoisia sekä terveyden- ja sairaanhoitopalveluja mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö, seksuaaliterveyden edistäminen ja suun terveydenhuolto.
Terveydenhuoltolain mukaiset opiskeluterveydenhuollon palvelut kuuluvat lukioiden, ammatillista peruskoulutusta antavien oppilaitosten sekä korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille. Kunnilla on vastuu palveluiden järjestämisestä alueellaan sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille näiden kotipaikasta riippumatta.
Käytännön toteutus riippuu kuitenkin siitä, opiskeleeko nuori lukiossa, ammattioppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa vai yliopistossa.
Kuntien tai kuntayhtymien kanssa tehtyjen yhdenmukaisten sopimusten perusteella Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) tuottaa palvelut yliopistojen sekä tiede- ja taidekorkeakoulujen opiskelijoille. Opiskelijoilla on kuitenkin oikeus käyttää myös kuntien järjestämiä palveluja.
Opiskeluterveydenhuollon uudistus on askel oikeaan suuntaan, mutta ei riitä
YTHS on kehittänyt mielenterveyspalvelujen matalan kynnyksen palveluprosessejaan, panostanut voimakkaasti terveyden edistämiseen ja järjestänyt mm. stressinhallintaan suunnattua varhaisen puuttumisen taitovalmennusta. Muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palveluiden riittävyydessä ja laadussa on havaittu puutteita erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Eduskunnassa käsiteltävän YTHS-lain muutosesityksen mukaan YTHS tuottaisi jatkossa myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden palvelut. Muutos parantaisi perustellusti korkeakouluopiskelijoiden keskinäistä tasa-arvoisuutta. YTHS:n palvelujen piiriin kuuluvien määrä nousisi nykyisestä noin 123 000:sta arviolta 255 000 nuoreen.
Haasteeksi jää kuitenkin toisen asteen opiskelijoiden ja laajemmin muiden samanikäisten nuorten palvelujen laatu ja saatavuus. Eduskunnan sivistysvaliokunnan lausunnon mukaan seuraavassa vaiheessa opiskeluterveydenhuollon kehittämisen kohteeksi tulisi ottaa toisen asteen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto.
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten terveyspalvelut jääneet vaille huomiota
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat ns. NEET-nuoret (Not in Employment, Education or Training) kokevat samankaltaisia – osin vaikeampiakin – hyvinvoinnin ja terveyden ongelmia kuin samanikäiset opiskelijat. Ohjaamot auttavat alle 30-vuotiaita pääosin koulutus-, harrastus- ja työllisyysasioissa. Lisäksi on toteutettu sinänsä tarpeellisia uudistuksia, joilla mm. autetaan ammattilaisia tunnistamaan ilman lääketieteellistä diagnoosia olevan NEET-nuoren heikentynyt toimintakyky ja ohjaamaan nuori Kelan tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen.
Terveyden- ja sairaanhoidon palveluissa nämä nuoret asioivat kuitenkin kunnan terveysasemalla.
Tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuilla työttömillä säilyy tietyin edellytyksin määräaikainen oikeus käyttää työterveyshuollon palveluja. Vaatimus vähintään viisi vuotta kestäneestä työsuhteesta toteutuu nuorilla ani harvoin. Säännös on kuitenkin esimerkki siitä, miten oikeus palveluihin jatkuu tilapäisestä ”työpaikkapudokkuudesta” huolimatta.
Hyvinvointipalvelujen kehittämisessä isona tavoitteena ovat yhdenvertaisesti saatavilla olevat ja tarpeenmukaiset palvelut siten, että ihminen tulee autetuksi yhdestä paikasta riippumatta siitä, mistä lähteistä palvelun rahoitus kussakin tapauksessa kanavoidaan. Tämä tavoite tulisi olla kirkkaana myös nuorten terveyspalveluja kehitettäessä.
Palveluiden saatavuuden ja laadun puutteet tuottavat suurta vahinkoa nuorten elämässä.
Sosiaali-, terveys- ja kasvupalvelujen jatkovalmistelussa tulisi nyt hakea erilaisia ratkaisuja, miten kaikkien nuorten pääsy matalan kynnyksen terveyspalveluihin voitaisiin maamme eri alueilla toteuttaa. Kaikki nuoret tarvitsevat tukea oppimis- ja toimintakykynsä tueksi, jotta jokainen heistä voi elämän olosuhteista riippumatta kasvaa omaan potentiaaliinsa.