Aluksi tilanne näytti selvältä: hallitusohjelmassa puhuttiin sote-palvelujen täydellisestä horisontaalisesta ja vertikaalisesta integraatiosta. Asiakkaat ja potilaat saisivat tarvitsemansa palvelut yhteen sovitettuina kokonaisuuksina ja sujuvina palveluketjuina, ja sote-integraation rinnalla lisättäisiin palvelun käyttäjien valinnanvapautta.

Mutta sitten sote-integraatio alkoi ohentua ja valinnanvapaus vankistua. Nyt kun valinnanvapaus on asettautumassa paikoilleen, on sote-integraatio sovittautumassa siihen tilaan, joka jäljelle jää.

Tulossa ainakin neljä rajapintaa

Maakunnat saavat tehtäväkseen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisen, eikä integraatiotavoitetta siis ole unohdettu. Sote-uudistus kuitenkin pirstoo palvelujen kenttää, ja erillisten palvelun tuottajien hallinnointi ja ohjaaminen palvelukokonaisuuksina ja -ketjuina voi osoittautua haastavaksi.

Erityyppisiä palveluintegraation rajapintoja ja palvelun tuottajia on perustasolle kehittymässä ainakin neljä.

Ensinnäkin monet sosiaalityön vanhat yhteistyökumppanit, kuten varhaiskasvatus, työllisyyspalvelut ja nuorisotoimi, jäävät kuntaan ja etääntyvät sosiaalihuollon välittömästä yhteydestä.

Toiseksi sosiaali- ja terveyspalvelut integraation sijaan eriytetään – terveydenhuollon perustason palvelut siirtyvät suoran valinnanvapauden sote-keskuksiin ja sosiaalihuolto ja sosiaalityö valtaosin maakuntien liikelaitoksiin.

Kolmanneksi maakunnallinen palvelutuotanto jakautuu kahtia: liikelaitoksiin ja maakuntien yhtiöihin.

Neljänneksi kentälle tulee suuri määrä irrallaan toimivia yksityisiä yrityksiä, järjestöjä ja ammatinharjoittajia, joilta asiakkaat saavat palveluja henkilökohtaisilla budjeteilla, maksuseteleillä ja asiakasseteleillä.

Kilpailun vastapainoksi tarvitaan yhteistyötä

Valinnanvapaus edellyttää palvelun tuottajien kilpailua, mutta kilpaillessa yhteinen päämäärä voi hämärtyä. Vastuu asiakaslähtöisestä palvelukokonaisuudesta on pitkälti jäämässä yksittäisille vastuutyöntekijöille, joiden tehtävänä on huolehtia siitä, että palvelujen tuottajat toimivat ja palvelut toteutuvat siten kuin on sovittu.

Asiakkaan edun sijaan toiminnan keskiöön voivat tällöin väkisinkin tunkeutua menettelytavat, joilla järjestystä yritetään pitää yllä: arviointikäytännöt, asiakaskriteerit, asiakkuuksien siirtomenettelyt, palvelujen kynnykset ja portinvartijuudet.

Asiakaslähtöinen toiminta edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä. Valinnanvapausmalli hyötyisi rakenteellisista ratkaisuista, jotka ohjaavat ja jopa velvoittavat kaikkia palvelujen tuottajia toimimaan yhteistyössä palvelujen yhteensovittamiseksi.

Esimerkiksi palvelun tuottajien, palvelun käyttäjien ja järjestäjän yhteiset foorumit palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittämiseksi ja käytännön kokemusten huomioon ottamiseksi kiinnittäisivät huomion olennaiseen. Ne voisivat vahvistaa laadukasta ja vaikuttavaa palveluintegraatiota sekä ajaa koko järjestelmän ja ennen kaikkea asiakkaan etua.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *